Helsingin yliopiston taideaarteet ja vierailu Rahamuseossa 1.11.2023

Marraskuun ensimmäisenä päivänä pääsimme tutustumaan Helsingin Yliopiston taideaarteisiin sekä vierailimme Suomen pankin Rahamuseossa. 

 

Helsingin yliopiston päärakennuksen mittava peruskorjaus toteutettiin neljän vuoden aikana, vuosina 2019-2023. Ensin remontoitiin vuonna 1832 valmistunut, arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema osa, joka sijaitsee Senaatintorin puolella. Peruskorjauksen seuraavassa vaiheessa toteutettiin, vuonna 1937 valmistuneen, uudemman rakennuksen peruskorjaus. Tämän osan on suunnitellut J. S. Siren. 

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Helsingin_yliopiston_päärakennus 

 

Astuimme sisään yliopiston päärakennuksen pääovesta ja saavuimme kauniiseen korkeaan sisäänkäyntiaulaan. Kolmikerroksisen aulan reunoja koristivat Väinämöisen soitto-niminen kohokuvien sarja, joka kiinnitti heti meidän huomiomme.

 

 

Opastuskierroksia varten meidät jaettiin kahteen ryhmään. Aikapulan takia ryhmämme opas keskittyi esittelemään yliopistorakennuksen vanhempaa osaa ja sen taideaarteita. Kurkistimme myös uudemman osan sisäpihalle, joka oli remontissa katettu lasikatolla.

 

Meidän ryhmämme kierros alkoi juhlasalista. Kuutelimme juhlasalissa istuen mielenkiintoisia tarinoita yliopiston päärakennuksen historiasta sekä arkkitehtuurista.  Minulle jäi

oppaamme kertomasta erityisesti mieleen kuinka juhlasali on roomalaistyylinen, puolipyöreine amfiteatterimaisine muotoineen sekä korinttilaispylväineen, vaikka itse yliopistorakennuksessa on enemmän kreikkalaisen tyylin vaikutteita. Tämä johtuu siitä, että salin kunniapaikalle oli sijoitettu Aleksanteri I:n rintakuva, jossa keisari on esitetty roomalaisessa asussa, joten sitä ei voitu sijoittaa kreikkalaistyyliseen saliin. Aleksanteri I:n patsas on nyt sijoitettu uudistetulle katetulle sisäpihalle, jonne ehdimme kurkistamaan opaskierroksen lopussa.

          

  

Juhlasalissa on myös Turun akatemian juhlasalista pelastettu kateederi sekä kauniisti kaiverretut mahonkiovet.  Kuulimme myös yliopiston päärakennuksen tuhoutumisesta jatkosodan aikana, sekä miten rakennuksen vanhan puolen katto oli romahtanut ja tulipalo tuhonnut alkuperäistä sisustusta. Ja kuinka Edelfeltin ja Järnefeltin seinämaalaukset tuhoutuivat kokonaan. Sodan jälkeen juhlasalia pidennettiin merkittävästi ja samalla sen muoto muuttui.

 

Juhlasalista jatkoimme opastuskierrosta sisääntuloaulan yksityiskohtiin tutustumalla. Aulaan on sijoitettu useita patsaita, joista toisessa kerroksessa oli nähtävillä muun muassa Belvederen Apollo-patsaan jäljennös, joka myös kuuluu yliopiston taidekokoelmiin. Minua kiehtoivat erityisesti kolmikerroksisen aulan kohokuvien sarjat, ja niihin liittyvät tarinat.

  

Aulan taideaarteiden esittelyn jälkeen tutustuimme useampaan saliin, joissa pääosissa olivat kauniit huonekalut sekä taulukokoelmat. Kiinnitimme huomiota tunnetuista, etupäässä mieshenkilöistä, tehtyihin maalauksiin sekä muutamiin naisista tehtyihin taideteoksiin.

  

Kiinnostavia olivat juhlasalin lämpiön Anne-Karin Furunesin tilaustaideteokset. Taiteilija on Norjan tunnetuimpia kuvataiteilijoita. Hän kuvaa usein teoksissaan marginaaliin jääneitä ihmisiä.

Furunes rei'ittää käsin mustaksi maalatun kankaan tai levyn eri kokoisilla rei'illä, jolloin valo tuo teoksen kuvan esiin. Yliopiston tilaamissa teoksissa on kolme varhaista akateemista naista, jotka pääsivät opiskelemaan 1800-luvulla Keisarilliseen Aleksanterin yliopistoon, josta myöhemmin tuli Helsingin yliopisto.

  

Yliopiston "taideaarteet"-kierroksen jälkeen toinen ryhmä lähti ensin lounaalle ravintola Cavernaan  ja sen jälkeen Suomen pankin Rahamuseoon, toinen ryhmä vastaavasti toisessa järjestyksessä.

 

Rahamuseon opas kertoi rahan ja erilaisten maksamisvälinen historiaa. Kysymyksiä herättivät takselaisten keskuudessa muun muassa se miten tarvikkeiden arvo määriteltiin ennen rahan käyttöön ottoa, maksamiseen liittyvien tapojen nopea kehittyminen sekä erilaiset painetun rahan aitouteen liittyvät merkinnät. Minua kiinnostivat myös painettujen seteleiden hienot graafiset kuvat. Rahamuseo on hienosti toteutettu, kiinnostava vierailukohde, jossa kannattaa käydä uudestaankin. 

Mielenkiintoinen retkipäivä kokonaisuudessaan. Lounaspaikan valinta osui myös "nappiin". Kiitos järjestäjille hienosta retkipäivästä.

                                                                                                                                           M. Englund

Retki Laila Pullisen veistospuistoon 20.9.2023

Saavuimme pienessä tihkusateessa Nissbackaan Vantaalle, jossa sijaitsee Laila Pullisen veistospuisto ja kotimuseo. Puisto - Laila Pullinen. Meidät vastaanotti Laila Pullisen poika Jean Ramsay, joka toimi oppaanamme vierailun aikana. 

Ensimmäinen näkymä veistospuistoon oli Jääkauden jälkeistä rantaviivaa hahmottama maareliefin prototyyppi Muinainen Meri (1987). Teoksen tarkoituksena on herätellä ajatuksia maiseman aikoinaan täyttäneestä muinaisesta merenpoukamasta.

Puistossa monet teokset ovat suunniteltu osaksi itse puistoa puineen ja muureineen. Jean Ramsay korostikin puheissaan Laila Pullisen tapaa kiertää puutarhaa aamuisin ihaillen muun muassa lintujen lentoharjoituksia puutarhassa. Näistä hetkistä Laila Pullinen onkin saanut aiheita ja muotoja 80-luvun lopun pronssitöihinsä, joissa linnunsiivet ja lintumaiset hahmot ovat voimakkaasti mukana. 

Oppaamme Jean Ramsay kertoi tarinoita teosten taustoista. Esimerkiksi vuonna 2003 valmistuneen suuren graniittiveistoksen lähtökohtana on Edvard Iston maalaus Hyökkäys vuodelta 1899.  

 

Veistosten taustana kasvavat suuret vanhat tammet ja kiviseinäinen vanha rakennus loivat upeat puitteet näyttelyssä kiertelyyn. Pienet tihkusadekuurot opastuksen aikana ja edellisen päivän sateesta kastunut maa loivat omat tunnelmansa. Välillä aurinko pilkisteli korkeiden puiden lehvistöjen välistä.  

 

 

Veistospuistossa sijaisivat kotimuseona olevan päärakennuksen lisäksi 1980-luvun alussa entisen tallirakennuksen pystyyn jääneestä päädystä remontoitu tila, jota Laila Pullinen käytti kesäateljeenaan. Vuodesta 2005 kesäateljee on toiminut vaihtuvien näyttelyiden tilana sekä vuodesta 1985 näyttelytilana toiminut luonnonkivinen makasiini.

 

Minua kietoi rakennuksista eniten vanha luonnonkivinen makasiini kauniine ikkunaluukkuineen. Makasiinin sisällä ikkunoista tulviva valo muodosti upean tunnelman valaistessaan tilassa olevia veistoksia useammalta suunnalta.  

Laila Pullisen Kotimuseo

Aivan oma kokonaisuutensa oli vuodelta 1925 peräisin oleva pehtoorin talo, joka toimi Laila Pullisen kotina ja samalla puoli julkisena tilana, jossa oli esillä muiden kuin taiteilijan omia töitä. Pullinen suunnitteli kotinsa paikaksi, jossa eletään ja tehdään myös töitä. Taiteilijakoti avattiin yleisölle vuonna 2021.

Veistospuistossa vierailun jälkeen söimme lounaan idyllisessä Hakunilan kartanossa, jonka jälkeen matka jatkui takaisin Tapiolaan. Syksyisestä säästä huolimatta nautimme kauniista veistospuistosta ja oppaamme Jean Ramsayn kiinnostavista tarinoista Laila Pullisen taideteosten synnyistä sekä hyvästä lounaasta.

                                                                                                            M. Englund

Tutustuminen Albert Edelfeltin näyttelyyn 7.9.2023

Syyskuun alkupuolella pääsimme tutustumaan Ateneumin historian suosituimpaan, Albert Edelfeltin, näyttelyyn. Olimme odottanut näyttelyyn tutustumista jo tovin. Moni takselainen oli käynyt näyttelyssä aikaisemminkin, mutta opastuksen kanssa näyttely avautui uudella tavalla ja kattavassa näyttelyssä oli paljon katseltavaa useammallekin käyntikerralle. Näyttelyssä oli esillä kymmeniä taideteoksia, etupäässä maalauksia, mutta myös piirustuksia.  Kiinnostavia olivat myös erilaiset taideteoksista tehdyt luonnokset.

Näyttelyn jälkeen meillä oli lounas ravintoja Dylanissa Kaivokadun Marmoripihalla.

Näyttely on ollut aikaisemmin esillä Pariisissa ja Göteborgissa. Siitä on myös kirjoitettu monia erilaisia arvosteluja, jotka lisäsivät näyttelyn kiinnostavuutta. Erityisesti odotin näkeväni teoksia, jotka ovat ensimmäistä kertaa laajan yleisön nähtävillä. 

Saavuimme museoon aamupäivällä, joten säästyimme suurimmilta ruuhkilta. Meille oli varattu myös esitystilassa pidettävä kuvallinen opastus, joka johdatti meidät hienosti näyttelyn tunnelmaan ja antoi hyvän ajallisesti etenevän taustahistorian Albert Edelfeltin (1854-1905) elämään ja teoksiin.

Ateneum itsessään kauniina rakennuksena herätti jo meissä vierailijoissa juhlallisen tunteen ja suuria odotuksia näyttelyn tasosta. 

Näyttely oli laaja ja kaikki vierailijat kokivat sen luultavammin eri tavalla ja myös eri teokset herättivät erilaista kiinnostusta, joten esittelen vain omia huomioitani ja niitä teoksia, jotka jäivät erityisesti mieleeni opastuksesta ja näyttelystä. Näyttelystä voi lukea Ateneumin netti sivuilta Näyttelytekstit – Albert Edelfelt | Ateneumin taidemuseo ateneum.fi . 

 

Kuten opas kertoi alkuesittelyssä, näyttely esitteli Albert Edelfeltin kansainvälisenä vaikuttajana. Näyttelyssä oli esillä töitä myös monia töitä, joita ei ole ollut esillä Suomessa. Teoksia oli lainassa yksityisistä kokoelmista sekä Suomesta, että ulkomailta. Näyttelyssä oli esillä paljon hienoja henkilökuvia, mutta myös maisemamaalauksia. ja kaupunkinäkymiä. 

Opas esitteli aluksi perheen jäsenistä maalattuja muotokuvia, Berta Edelfeltin Muotokuva, punainen hattu päässä, vuodelta 1884, oli yksi monille tuttu, mutta aina vaikuttava. Samoin taitelijan muotokuva isoisästään vuodelta 1874, sekä Kansallisgallerian kokoelmissa oleva Taiteilijan vaimon muotokuva.

Edelfeltin muotokuvamaalauksissa esiintyi kirjailijoita tiedemiehiä, sekä kuninkaallisia ja muita kuukuisia henkilöitä. Opastuksesta jäi mieleeni Tiedemies Luis Pasteurin muotokuva, joka oli suurmenestys Pariisin Salongissa ja, jonka Ranskan valtio osti.

Edelfelt asui ja työskenteli Pariisissa useissa paikoissa, mutta hänellä oli myös kesäateljee Haikossa. Hän tekikin useita puutarha-aiheisia maalauksia, joissa oli meri ja purjeveneet taustalla, kuten teoksessa Nuori päivänvarjoa pitelevä nainen teoksessa 1886-1887.  

Erityisen mielenkiinnolla odotin Helsingistä maalattuja kaupunkimaisemia, joita en ollut nähnyt aikaisemmin. Edelfeltillä oli ateljee myös Liisankadulla Kruunuhaassa. Monet kaupunkinäkymät on maalattu talviaikaan, ja olivat näin ollen eksoottisia Pariisissa, jossa hän vietti paljon aikaa. Kaupunkimaisemista kiinnitin huomiota teoksiin Porvoonjoessa uivia poikia 1886 ja Talvimaisema Kaivopuistossa 1892.

 

Albert Edelfelt oli aikalaisten tavoin kiinnostunut myös tavallisen kansan kuvaamisesta. Näistä esimerkkinä jäi mieleeni kuvapari: Ruumissaatto, jota pidettiin synkkänä työnä, joten sen rinnalle Edelfelt maalasi teoksen Ristiäissaatto, 1880.

Kattavassa näyttelyssä oli oli todella paljon katseltavaa yhdelle käyntikerralle. Kiersimme osan näyttelytiloista kahteen kertaan, kuitenkin oli paljon teoksia, joita ehdimme vilkaista vain lyhyesti.

Oli hienoa päästä opastetulle vierailulle suosittuun Albert Edelfeltin näyttelyyn. Kiitos vierailun järjestäjille retkikohteen valinnasta.

                                                                                                                    M. Englund

Taidetta ja tekstiilejä Pohjanmaan retkeltä

"Pohjamaan kautta"-retki tarjosi meille osallistujille mahtavia vierailukohteita. Retken eri kohteet on esitelty blogissa "Pohjanmaan kautta". Käsityöharrastajana olin erityisen innostunut taidekäsitöistä ja kotimaisista käyttötekstiileistä, joita retken aikana saimme ihailla monissa kohteissa. Kiitos matkan järjestelijöille näin upeista kokemuksista.

Yksi retken kohokohta minulle oli Tikanojan taidekoti, jossa pysyvän näyttelyn lisäksi pidetään vaihtuvia näyttelyjä. Nyt oli vuorossa Kaarina Heikinheimon (s. 1946) näyttäviä ja värikkäitä tekstiilitöitä, joiden lumoissa olen vieläkin.

 

Kaarina Heikinheimo on suomalainen tekstiilitaiteilija. Hän valmistui vuonna 1968 ja on sen jälkeen toiminut vapaana taiteilijana Vaasassa. Heikinheimo on alansa merkittävimpiä kokeellisia taiteilijoita.

Meneillään ollut näyttely 5+huonetta esitteli hänen pitkän uransa kokonaisuutena, joka ulottui ensimmäisestä vuoden 1967 kuparilankateoksesta uusimpiin kesäisiin tekstiilireliefeihin. Näyttelyssä oli noin 80 teosta, joten katseltavaa riitti. Näitä suuria töitä katsellessa myös kädentaitojen merkitys korostui. Heikinheimo suunnittelee ja myös valmistaa kaiken itse. Töissä on käytetty perinteisiä käsityötekniikoita ja materiaaleja sekä monipuolisia uusia materiaaleja vaihtelevin tekniikoin. Perinteisen pellavan ohessa hän käyttää esimerkiksi kuparilankaa tai lasilankaa.

Taiteilijana Heikinheimo maalaa langalla, kuten näyttelyn opas meille kertoi esitellessään mahtavaa kokoelmaa.

 

Näyttelyteosten aiheet ulottuvat merestä arkisiin esineisiin sekä kakkuihin, hedelmiin ja karamelleihin. 

 

Heikinheimon uusimpia esillä olleita töitä olivat erilaiset kesäiset kudotut reliefit, jossa oli virkattuja kasveja ja kukkia.

 

Heikinhemo aloitti uransa tekstiilitaiteilijana kuvakudoksia tekemällä. Näyttelytilan aulassa oli suurikokoisia tekstiiliteoksia varhaisemmilta ajoilta. Teoksessa "Vain yhden päivän lento hahmot piirtyvät esiin siluetteina.

Toinen kiinnostava kädentaitoja esittelevä kohde oli arktinen museo Nanoq, jossa talot ja rakennukset veivät suurimman huomion. Minua kiinnostivat siellä perinteisten rakennusten lisäksi pohjois-Grönlannista olevien helmikirjailutöiden kuviot.

 

Lapualla kun oltiin, niin Lapuan Kankureiden 50-vuotisnäyttely "Kudottu matka" oli minusta yksi retken ehdottomista kohteista. 

Lapuan kankureiden tekstiileissä näkyy useiden lahjakkaiden suunnittelijoiden ideat ja toteutukset. 50-vuotisnäyttelyssä oli esillä ensimmäisen suunnittelijan ja perustajan Liisa Hjeltin tuotantoa ja hänen tuotantoon liittyvää tulkintaa uusien suunnittelijoiden kuoseissa. Esillä oli kaunista pohjoismaista designia vuosikymmenten ajoilta. Oli kiinnostavaa katsoa värien ja kuosien vaihtelua eri aikoina. Löysin monta omaa suosikkiani niiden joukosta. 

 

 

Näyttely kiinnosti siirtymään myymälän puolelle valitsemaan kotiin tuomisia laajasta tuotevalikoimasta.

                                                                                                                                                M. Englund