Serlachius-museoretki Mänttään 1.4.2026

Taksen liikunnallinen taideretki Mäntän Serlachius-museohin alkoi iloisissa tunnelmissa Tapiolan Garden hotellin edustalta. Pitkästä ajomatkasta huolimatta, matka eteni joutuisasti kuunnellen asiantuntijaoppaamme Soili Poikolan värikkäitä kertomuksia Serlachius-suvun vaiheista. Erityisen kiinnostavia olivat tarinat maalauksista ja taideteoksista, joita pääsimme näkemään museokierroksilla.

Serlachius Pääkonttorin upea aula

Saimme bussiretken aikana myös liikunnallisia vinkkejä ja harjoituksia siitä kuinka kehoa voi liikuttaa ja rentouttaa pitkien ajomatkojen aikana. Yllätykseksemme meille oli myös varattu kahvit ja sämpylät pysähdystauolle.

Soile Poikolan mahtavat tarinat vielä mielessämme saavuimme Serlachius-Kartanon museon pihalle, jossa meitä oli vastassa museon opas. Opas otti vastaan bussissa kerätyt museokortit ja kertoi meille pääkohtia tulevasta näyttelykierroksesta. Opaskierros sai kuitenkin vielä hetken odottaa. Bussissa istumisen jälkeen meille oli hienosti varattu aikaa liikuntaan. Useat meistä lähtivätkin kiertämään pientä Taavetinsaarta.

Taavetin saaressa, taustalla Serlachius-museon rakennus

Saareen saapuessamme, meidän huomiomme vei heti aluksi rannan vedessä pilkottava pää. Museon opas kertoikin myöhemmin, että pää on hyvin harvoin kokonaan näkyvissä. Yleensä teos on upoksissa pinnan alla, johtuen vedenpinnan korkeudesta. Teos on nimeltään Kosto. Voimme vain arvella mitä tapahtumia teoksen taustalla on ollut. Aurinkoinen kevätsää olisi houkuttanut pidempäänkin ulkoiluun. Odotimme kuitenkin jo innokkaasti museokäyntiä vastarannalla näkyvään Kartano-museoon. 

Serlachius Kartano-museo.

Vuorineuvos Gösta Serlachiuksen edustuskodikseen rakennuttamalla kartanolla sijaitsivat muun muassa pysyvä näyttely Kartanon klassikot, sekä laajat vaihtuvien näyttelyiden tilat. Meidät jaettiin heti alussa kahteen ryhmään, joista toinen ryhmä aloitti kierroksensa Kartanon klassikot näyttelystä, ja toinen vaihtuvien näyttelyiden tiloista. 

Serlachius-Kartano museon aulassa.

Serlachius-Kartano museon upea valoisa aula oli sijoitettu uudisosaan. Vastaanottopisteen yläpuolella oli meitä vastassa ensimmäinen suurikokoinen taideteos, jonka inspiraationa on ollut Helena Schjerfbeckin teos Astereita.

Helena Schjerfbeckin teos Astereita museokierroksella kuvattuna.

Astereita maalauksesta inspiroitu nykytaideteos.

Museon uudisosan suuret ikkunat yhdistivät hienosti näyttelytilat ympäröivään luontoon. Opas kertoi meille puistossa näkyvistä taideteoksista ja istutuksista, jotka oli huolella valittu korostamaan teoksia. Maiseman värit muuttuivat vuoden aikojen mukaan. Myös istutetut kasvit ja kesäisin valitut kukat täydentävät kokonaisuutta. Ikkunanäkymät ja koko museon arkkitehtuuri olivatkin minusta jo yksi hyvä syy museovierailuun.

Museon opas kertoi ikkunasta näkyvistä puiston taideteoksista.

Ryhmämme opas kierrätti meitä aluksi vaihtuvien näyttelyiden tiloissa. Sinne saapuessamme vastassa oli ensimmäiseksi Stiina Saariston Always Happy-näyttelyn työ. Murjottavan tytön patsas herätti jo alussa voimakkaan tunteen näyttelyn teemoista. Oppaan kertoman mukaan taiteilijan töiden aiheita ovatkin usein hankalien tunteiden käsittely. Näyttelyssä oli eri tekniikoilla tehtyjä teoksia. Ehkä vaikuttavimpia olivat hänen suuret taitavasti tehdyt lyijykynäpiirroksensa. Teoksissa oli kuvattu lapsia, leluja ja satukirjojen hahmoja vaikeiden asioiden yhteydessä. 

 Stiina Saariston näyttelyn Always Happy teos.

Ruohometsän kansa vs. Tiheikön väki, Stiina Saaristo v. 2014.

Lyijykynäpiirrokseensa Ruohometsän kansa vs. Tiheikön väki Saaristo on saanut aiheen lukemistaan lasten kirjoista. Piirrokset ovat upeita, mutta teosta tarkemmin katsoessa maalaisromanttisen kodin ympäristöön on tuotu monia vaikeita aiheita kuten raakaa sotaa ja väkivaltaa. Teos on alun perin tilattu Serlachius-museon Synti-nimistä näyttelyä varten, josta se hankittiin Serlachiuksen taidekokoelmaan vuonna 2014. 

Siirtyessämme vaihtuvien näyttelyiden tiloista tutustumaan Kartanon klassikot taidekokoelmaan, opas esitteli meille muun muassa Agnes Meyer-Brandis teoksia Kun puut vaeltavat. Esillä olevat teokset olivat syntyneet metsissä ja soilla. 

Kartanon klassikot on Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmasta tehty ripustus. Se esittelee säätiön taidekokoelman hienoja klassikkoja. Opastuksen mukaan ripustus vaihtuu ajoittain, joten sitä kannattaa tulla katsomaan uudestaankin. Näyttely esittelee säätiön kokoelmien eri puolia aina vanhasta eurooppalaisesta taiteesta suomalaisen kultakauden teoksiin sekä nykytaiteeseen.  

Takselaiset Serlachiuksen taidesäätiön näyttelyn 90-vuotisesitteen äärellä.

Opastuksen aikana pääsimme tutustumaan myös vanhan kartanorakennuksen erilaisiin tiloihin. Mielenkiintoisin huone oli kirjasto, joka oli saneerattu esittelytilaksi. Kirjasto hyllyt oli poistettu, mutta esimerkiksi kattomaalaus oli alkuperäinen. 

Kirjastohuoneen kattomaalaus.

Kuningas ja kuningatar, Harry Kivijärvi, v.1982.

Näyttelyssä oli esillä monia hienoja taideteoksia, joita olisi voinut jäädä katsomaan pidemmäksikin ajaksi. Mieleen jäivät kuitenkin useat, jo bussissa mainitut, teokset, joiden taustalla olevat tarinat lisäsivät teosten kiinnostavuutta. Näitä olivat muun muassa Akseli Gallen-Kallelan maalaus Sissi Serlachiuksesta ja Wäinö Aaltosen tekemä Ester Toivosen marmorinen muotokuva.

Akseli Gallen-Kallela Sissi Serlachiuksen muotokuva, v. 1889

Ester Toivosen muotokuva, Wäinö Aaltonen, v.1937-38.

Myös Laura Lapin Cella (Pyhäkkö) niminen pieni videoteos herätti meidät yksinkertaisuudellaan katsomaan teosta tarkemmin. Kierrätetty iPhone XR puukehyksessä, jossa näkyy hiljalleen lepattava kynttilä. Oppaan mukaan taideteoksen taustalla on luultavammin taiteilijan henkilökohtainen suru.

Laura Lapin Cella (Pyhäkkö) v. 2023

Näyttelykierrosten jälkeen meille oli varattu lounas museorakennuksen ravintolassa. Kaunis ympäristö, hyvä seura ja maukas lounas virkistivät mukavasti. Ehdimme vielä katselamaan museon pihalla olevia patsaita ennen kuin siirryimme seuraavaan kohteeseemme, Mäntän kirkolle. Metsäyhtiö G.A. Serlachius Oy:n rakennuttama ja seurakunnalle lahjoittama kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1928 yhtiön 60-vuotisjuhlien yhteydessä. Opastuksen mukaan kirkon erityispiirre on runsas taiteen käyttö kirkon sisustuksessa.

Mäntän kirkko.

Kirkon sisälle ikkunoista tuleva pehmeä valo valaisi kauniisti Alvar Cawenin maalaaman alttaritaulun. Alttaritaulussa mallina on ollut mänttäläinen äiti lapsi sylissään. Alttarikaiteessa ja saarnastuolissa on Hannes Auterin reliefejä. Saarnastuolissa kuvataan Raamatun tapahtumia, alttarikaiteen reliefit esittävät Jeesuksen elämän päävaiheita.

Mäntän kirkon alttaritaulu.

Toinen museokohteemme oli Serlachiuksen Pääkonttori. Pääkonttorirakennuksen ulkonäkö oli muuttunut Anssi Kasitonnin 1800-luvun lontoolaisesta etsauksesta liikkeelle lähtevä kuvien ketjun myötä, joista oli rakennettu oven yläpuolelle päätykolmio kromattuna pahvireliefinä. 

Serlachius Pääkonttori ja Kromattu reliefitaideteos. 

Pääkonttori-museon aulan korkeus, soikea muoto ja valaistu katto tekivät jo heti aluksi tunteen, että olimme astumassa taideteoksen sisälle. Seiniä kiersivät upeat maalaukset, jotka kertoivat metsäyhtiön vaiheista. Serlachiuksen tarinassa taide, arkkitehtuuri ja metsä kietoutuvatkin yhteen. 

Pääkonttorin aula ja kattoikkuna.

Opastuksen aikana kuulimme monia tarinoita yhtiön vaiheista. Kiersimme aluksi katsellen tuloaulassa ja eri kerroksissa olevia seinämaalauksia. Opas pyysi meitä kiinnittämään huomiota kuvien yksityiskohtiin, ja miten ne liittyivät yhtiön tuotteisiin. Esimerkkinä oli pehmopaperin valmistuksen aloittaminen ja siitä valmistettavat tuotteet kuten WC-paperirullat. Tuotetta mainostettiin aikoinaan hauskalla esityksellä vertailemalla sitä silkkipaperisiin vastaaviin tuotteisiin. Monet meistä muistivat nämä aikakaudet.

Takselaisia opastuskierroksella.

Tutustuimme myös Mesenaatit näyttelysalin näyttelyyn, joka kertoi Serlachiuksen taidekokoelman tarinan. Salissa oli selattavissa ja sähköisesti nähtävillä kokoelman teoksia. 

Mesenaatit kokoelman esittely.

Serlachius museoiden kokoelman teoksia sähköisinä kuvina.

Taiteen tukijan ja taiteilijan vaikea suhde.

Kiersimme oppaamme johdolla myös näyttelytilaa, johon oli koottu puisia malleja tehtaan ja kylän rakennuksista.

Oppaamme ja puisia malleja rakennuksista.

Kävimme lopuksi katsomassa myös nuoren taiteilijan Viljami Heinosen laajan näyttelyn Somewhere in Between vaihtuvien näyttelyiden tiloissa. Teosten aiheena on miten "pikkukaupungin epäidyllissä ihminen kohtaa itsensä ja toiset kaltaisensa, elämän kolhimat".

Teos sarjasta Somewhere in Between, Viljami Heinonen, 2024

Pitkä, mutta hieno, retkipäivä takanamme lähdimme kohti Tapiolaa. Saimme myös paluumatkan aikana kuunnella lisää Serlachiuksen suvun tarinoita. Tuntuikin kuin olisimme olleet nojatuolimatkalla Suomen teollisuuden ja taiteen merkittävissä hetkissä. 

Kivasta retkipäivästä kiitos Sakarille, oppaillemme ja kaikille osallistujille.
                                                                                                                 M. Englund

Amos Rex museovierailu 22.1.2026

 "Kuinka lähelle arkitodellisuutta taide voi tulla? Muuttako se sitä? /Leandro Erlich-näyttelyn esite/ kysyttiin argentiinalaisen taiteilijan Leanardo Erlichin Amos Rexiin rakennetussa taidenäyttelyssä, jonne Taksen tammikuinen museovierailu suuntautui.  

Suositulla museoretkellä meidät jaettiin kahteen ryhmään. Kulkiessamme oppaamme johdolla näyttelytiloissa tunsimme kuinka tunnelma muuttui hämärästä valoisiin tiloihin. Meidän ryhmämme opas vei meidät aluksi Studio Rexiin, jossa opas kertoi taiteilijan urasta. Tilassa keskeinen osa sisustusta oli pyörä pehmeä sohva Tulivuori. 

Amos Rex studionTulivuori

Näyttely esitteli kymmenen Leanardo Erlichin keskeisintä teosta hänen uransa ajalta. Taiteilijan työt sijoittavat museovierailijat heille tuttuihin ympäristöihinsä. Kuljimme unenomaisten pilvimaisemien läpi Sidewolk-teokseen, jossa kurkistimme heijastumien kautta kaupungin katuja ja piilotettuihin puutarhoihin. Teoksen äänet johdattelivat mielikuvin toisen todellisuuteen.

The Cloud-teossarjassa liikkuvat pilvet oli pysäytetty kerroskuviksi ja laitettu vitriiniin.

The Elevator-hissiteoksessapeilit oli muutettu ikkunoiksi .

"Luokkahuone"-teos herätti vilkkaan keskustelun kouluajoista. Istuimme pulpetteihin ja katselimme sisälle luokkahuoneeseen, jossa näimme itsemme utuisina hahmoina. Muistelimme omia pulpettejamme, ja vertasimme niitä teoksen sisustukseen. Yritimme tunnistaa aikakauden mistä teos kertoo. 

Teos kertoo hylätystä luokkahuoneesta, jossa oppitunti on jäänyt kesken.

Opaskierroksen lopuksi saavuimme Helsingin katukuvasta tutun jugend-rakennuksen luo. Teos oli rakennettu leikkikenttämäiseksi, jossa museovieraat saivat kuvata toisiaan "kiipeilemässä" seinillä ja istumassa ikkunalaudoilla korkealla. Oppaamme mukaan teos oli lasten ja nuorten kävijöiden suosikki.

Takselaisia "kiipeilemässä" Batiment-teoksessa.

Näyttelykierroksen jälkeen meillä oli maittava lounas Amos Rex-ravintolassa. Kiitos matkavastaaville kivasta yhteisestä retkipäivästä.                                                       

                                                                                                                                       M. Englund

Lohjan Menneen Ajan Markkinat 14.12.2025

Aamu näytti harmaalta lähtiessämme Taksen jouluiselle retkelle Lohjan Menneen Ajan Markkinoille. Hentoinen lumisade otti meidät vastaan markkina-alueelle saapuessamme, luoden samalla jouluista tunnelmaa kylmään aamuun. Torikojujen avautuessa markkina-alue vilkastui hetkessä. Oli kiva katsella myyntikojujen käsitöitä ja pienten lasten innostusta tontturyhmien kulkiessa heidän ohitseen.

Museoalueelle oli luotu vanhanajan joulu.

Taustalta kuului lasten laulua. Jäimmekin katsomaan pienten Tiernapoikien  esitystä ulkoareenalla. Lasten esityksiä oli mahdollista mennä katsomaan myös sisätiloihin. Ehdimme nähdä joulupukinkin. 

Saapuessamme kirkonmäelle, kirkossa oli alkamassa messu. Kurkistimme kauniisti valaistuun kirkkosaliin. Kirkon edessä oli tarjolla nokipannukahvit ja pipareita nuotiotulen ääressä. Kuuman kahvikupin kanssa olikin kiva lämmitellä käsiä ja seurata markkinaväen touhuja.

Tiernapoikien esitys ulkoareenalla.

Jouluinen markkinakoju.

Myyntikojujen välissä löytyi useita kuumaa kaakaota ja jouluisia herkkuja tarjoavia. Tulipatojen ääressä oli mahdollista maistaa loimulohta tai partiolaisten grillaamaa makkaraa. Markkina-aluetta kiertävät lauluryhmät toivat lisätunnelmaa. 

Lohifileiden loimutusta markkina-alueella..

Markkinatorilta jatkomme lumituiskun keskellä matkaa Karjalohjalle Lohjan Spa hotellille lounaalle. Maalaismaiseman läpi kiemurteli mäkinen tie, jota pitkin saavuimme Lohjanjärven rannassa olevalle hotellille. Hotellin rantapuisto oli hennon lumipeitteen peittämä. 

Talvinen näkymä Lohjan Spa hotellin ikkunoista.

Hotellin lounas oli meille iloinen yllätys. Vaikka meille oli etukäteen kerrottu, ettei varsinaista jouluateriaa olisi tarjolla, niin hotelli oli järjestänyt todella maukkaan ja monipuolisen lounaan. Saimme maistella jouluisia salaatteja, porkkanalaatikkoa, kaloja ja jopa joulukinkkua oli laitettu meitä varten esille. Jälkiruokana oli puolukoista valmistettua rahkaa, sekä jouluinen luumurahkahyydyke. Lisäksi saimme napostella macaron-leivoksia. 

Iloisia Takselaisia lounaalla.

Jouluretkelle oli puettu punaista päälle. 

Jouluinen lounas oli iloinen yllätys.

Hotellin vastaava kävi lopuksi kertomassa hotellin historiasta sekä tarjosi meille suklaamakeiset paluumatkalle. 

Kiva jouluinen retki, kiitos järjestäjille.

                                                                                M. Englund

Finlandia-talon Aalto-näyttely 30.10.2025

Lokakuun lopussa saimme tutustua Taksen järjestämällä retkellä uusittuun Fnlandia-taloon sekä uuteen näyttelyyn, joka kertoo Alvar, Aino ja Elissa Aallon elämän työstä. Alvar Aalto-säätiön oppas kertoi aluksi Finlandia-talon historiasta ja arkkitehtuurista. Pääsimme tutustumaan myös talon toisen kerroksen tiloihin, jotka eivät ole normaalisti yleisölle avoinna. 

Upeasti toteutetun Aalto-näyttelyn tilat olivat olleet alun perin sinfoniaorkesterin harjoitustilana ja soittimien varastona. Näyttelyn suunnittelusta on vastannut Taina Väisänen ja käsikirjoituksen on laatinut Kirsti Manninen. Monipuoliseen näyttelyyn on koottu hyvin laajasti esineitä ja kuvia Alvar, Aino ja Elissa Aallon työstä, joten näyttelyyn kannattaa tutustua useammankin käynnin aikana. 

Kokosin  muutamia esimerkkikuvia esillä olevista esineistä ja oppaamme kertomista kohteista.

Näyttelytilan toteutuksessa toistuivat aaltomaiset muodot.

Jakauduimme kolmeen ryhmään opastuskierroksia varten.

Näyttelytilaan tultaessa ensimmäiseksi kiinnitin huomiota kauniisiin puupintoihin ja aaltoileviin esittelyseiniin. Valaistus toi hienosti esille tilassa olevat esineet ja esittelykokonaisuudet. Kuvin ja värein oli saatu esineiden muodot ja suunnittelun taustalla olevat luontokokemukset kauniisti näkyviin. Erityisesti lasiesineiden kuulautta korostivat niiden taustalla olevat valaistut kuvat. 

Aallon kukka.

Riihimäen kukka, pinottava astiasarja.

Näyttelyssä on mukana lukuisia Aaltojen suunnittelemia pienesineitä ja huonekaluja. Myös heidän suunnittelemista rakennuksista oli kuvia ja piirustuksia. Esimerkkinä muun muassa Paimion parantolan rappukäytävä ja sinne suunniteltu tuoli. 

Paimion parantolan porraskäytävä.

Esineitä ja niiden historiasta kertovia tauluja oli koottu eri huoneisiin. Ensimmäisessä huoneessa aaltoilevaan puurimaseinään upotetuissa hyllyissä oli lasiesineitä, joiden yhteydessä oli kerrottu niiden valmistukseen liittyvää historiaa. 

"Eskimonaisen nahkahousut", Savoy-maljakko.

Mieleeni jäi vuonna 1936 Karhula-Iittalan järjestämään suunnittelukilpailuun Alvar Aallon lähettämä ehdotus, "Eskimonaisen nahkahousut". Kilpailussa etsittiin lasiesineitä vuoden 1937 Pariisin maailmannäyttelyyn. Ehdotuksen maljakot saivat myöhemmin nimekseen Savoy-maljakko. Esillä oli myös puumuotti, jota käytettiin maljakoiden valmistuksessa vuoteen 1970 saakka. 

Savoy-maljakon puumuotti.

Mielenkiintoinen kuvasarja "Valon ikkunat" esitteli Alvar Aallon eri rakennuksiin piirtämiä ikkunoita. Alvar Aalto etsikin suunniteltaviin rakennuksiin sopivia ikkunamuotoja, joilla hän sai maksimoitua luonnonvalon tasaisen levittäytymisen huonetiloihin.

Valon ikkunat.

Esimerkiksi Paimion parantolan tuloaulaan Alvar Aalto piirsi pyöreitä kattoikkunoita. Taksen aikaisemmalla retkellä Pamion parantolassa kiinnitimmekin huomiota rakennuksen kauniiseen valaistukseen. Ikkunoiden sijoittelun lisäksi myös valaisimien suunnittelussa oli kiinnitetty huomiota häikäisyn estymiseen. Tavoitteena oli lämmin valo. Näyttelyssä olikin esillä myös Aaltojen piirtämiä valaisimia, joista useat ovat päätyneet sarjatuotantoon. 

Aino ja Alvar Aallon suunnittelemia valaisimia.

Viimeiseen näyttelytilaan oli koottu Alvar, Aino ja Elissa Aallon henkilö- ja perhehistoriaa. 

Näyttelykierroksen jälkeen nautimme yhdessä Finlandia-talon Cafe&Winessä keitto- ja salaattilounaan.

                                                                                                    M. Englund

                 

Vierailu Särestöniemen juhlanäyttelyssä 18.2.2025

Alkuvuoden 2025 yksi odotetuimmista näyttelyvierailuista oli Reidar Särestöniemen 100-vuotisjuhlanäyttely Didrichsenin taidemuseossa, jonne Takselaisille oli järjestetty helmikuussa opastettu museokierros.  Didrichsen museon lisäksi kävimme Villa Gyllenberg-museossa Jarmo Mäkelän "Minä olen monta"-näyttelyssä. Näyttelykierrosten jälkeen lounastimme Tapiolan Garden ravintolassa.

Reidar Särestöniemen 100-vuotisjuhlanäyttely kuului kevään 2025 suosituimpiin näyttelyihin Helsingissä. Upeat värit ja luonnon kuvaukset jäivät mieleen näyttelystä. 

 Reidar Särestöniemen 100-vuotisjuhlanäyttelyn teos Hirvikuusikko.

Opastettu näyttelykierros Didrichsen museossa. 

Juhlanäyttelyn teokset kuvaavat Särestöniemen luontosuhdetta.

Teos Sudet laulavat viimeisen laulunsa.