Retki Pohjois-Karjalaan 3.-5.6

Taksen Pohjois-Karjalan retki Kolille ja Bomballe alkoi 3.6.2024 junamatkalla Helsingistä kohti Joensuuta. Joensuun asemalta meitä odotti bussikuljetus Kolille, jossa majoituimme Kolin Kylä-hotelliin. 

Pienen levähdyshetken jälkeen meille oli järjestetty opastuskierros Luontokeskus Ukkoon, jonne oli hotellilta lyhyt ajomatka. Nousimme näköala-kiskohissillä ylös luontokeskuksen pihalle.

Näkymä näköalahissistä.

Luontokeskus Ukon näyttelyyn tutustuminen oppaan johdolla.

Kiersimme oppaan johdolla luontokeskuksen näyttelyn, joka tutustutti meidät Kolin alueen ja kansallispuiston geologiaan, jääkauden jälkiin, historiaan ja Kolin kulttuuriperintöön. Opastuksen alussa näimme myös palkitun Mustarinta-lyhytelokuvan. 

Koli on Pohjois-Karjalan ja koko eteläisen Suomen korkein vaara (korkeus merenpinnasta on noin 347 m) ja sijaitsee Pielisen rannalla. Tärkeimmät huiput ovat Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli. Kolin laella on suuria puuttomia paljaita valkoisia kalliopintoja. Oppaamme mukaan ne ovat valkoista kvartsiittia. Maankohoaman vuoksi Koli kohoaa lähes sentin kahdessa vuodessa.  Koli – Wikipedia.

Näkymä Pieliselle luontokeskus Ukon pihalta. 

Pysähdyimme hetkeksi Kolin opaskartan viereen.

Luontokeskuksessa kiertelyn jälkeen kiipesimme Kolin korkeimmalle kohdalla Ukko-Kolille, jonne oli lyhyt matka luontokeskuksen pihalta. Etenimme leveätä metsäpolkua, jonka varrella opas näytti meille alhaalle polun viereiseen varvikkoon pystytetyn pitkän mittakepin, jonka mukaan lumen korkeutta seurataan talvisin. Koli saa paksun lumipeitteen lähes joka talvi. Polulla näkyi myös virtaavien vesien ja rankkojen sateiden uurtamia jälkiä.

Huipun korkeimmalle kohdalle johti kivistä ja betonista tehdyt portaat. Huipun korkeus ja kaltevuus olivat monille jännittävä kokemus. Yhdessä toisiamme auttaen pääsimme kuitenkin aivan huipulle saakka.  Huipulla seistessamme huipun korkeus, joka on yli 250 m Pielisen pinnasta mitattuna, todella tuntui. Näköalat olivat aivan mahtavat pitkälle yli Pielisen vastarannalle saakka.

Metsäpolku muuttui kivistä ja kalliopinnoista muodostuvaksi poluksi.

Vielä viimeiset portaat ylös huipulle.

Useat meistä olivat tutustuneet Taksen kevään retkellä Ateneumissa Eero Järnefeltin taideteoksiin Kolilta. Oli hienoa katsella samoja maisemia, tällä kertaa paikan päällä seisten. On helppo ymmärtää miksi useat suomalaiset taiteilijat ovat saaneet aiheen maalauksiinsa juuri Kolin maisemista ja vaikutteita myös musiikkiinsa. Luonto Kolilla on niin voimakkaasti mieleen painuvaa, että siitä on syntynyt monia tarinoita myös uhraus- ja palvontapaikkana.

Mahduimme juuri ja juuri seisomaan kaikki Ukko-Kolin
hieman viettäville kallioiden päällisille.

Vietimme hetken korkeimmalla kalliolla kauniita maisemia ihaillen. 

Rohkeimmat kävivät aivan jyrkänteen reunalla olevalla kalliolla.

Suuret kuuset ja kaunis varvikko ympäröivät kalliohuippuja.

Monet ovat nähneet valokuvia Ukko-Kolin huipulta. Kuvat ovat kauniita, mutta seistessämme huipulla tunne korkeudesta mahtavien maisemien ympäröimänä, oli vielä vaikuttavampi kokemus kuin kuvia katsellessa voi odottaa. Kaunis vihreä metsämaisema komeine kuusineen ja varvikkoineen toivat järven ja taivaan sinisyyden esille. Poutapilvet heijastuivat Pielisen pinnalta luoden tunteen sumusta tai savusta.  

 

 

Lauloimme huipulla ollessamme oppaamme kanssa "Karjalan kunnailla lehtipuu". Tunnelma oli juhlallinen. Opas otti meistä vielä yhteiskuvat ennen kuin lähdimme laskeutumaan alas luontotalon pihalle.

Retkeläiset Ukko-Kolin huipulla.

Illallispöytä katettuna.

Päivän päätteeksi söimme yhteisen illallisen hotellin ravintolassa. Aamiaisen jälkeen meille oli järjestetty opastuskierros Kolin veistospuistossa. Tutustuimme puistossa, puutarhayrittäjän ja itseoppineen taiteilijan Lasse Martikaisen, erikokoisiin taideteoksiin, jotka hän on toteuttanut luonnon ja mytologian innoittamana.

Luonnon muotojen innoittama suihkulähde.

Moniin veistospuiston veistoksiin liittyy jokin mytologia.

Keltaiseen puettu tyttö ilmapallon kanssa voikukkien keskellä.

Erilaisia eri tekijöiden pronssitöitä oli kerätty metsäpolun varteen.

 

Veistospuistossa kiertelyn jälkeen lähdimme bussilla kohti Nurmesta ja Bomban taloa. Bussimatkan aikana ehdimme nähdä Nurmeksen kirkon tornin, joka  piirtyi taivaanrannalle  kaupungin maamerkkinä sinne saapuessamme. Tutustuimme myös koivujen kaupunkina tunnetun Nurmeksen nykypäivään ja historiaan koivukujaa pitkin ajaessamme.

Bomban talo Pielisen rannalla.

Bomban talo ja karjalaiskylä on rakennettu esittelemään karjalaista rakennus- ja ruokakulttuuria. Karjalaiskylän merkittävin nähtävyys on Bomban talo, joka on rakennettu vuosina 1977-78 matkailukohteeksi. Talo on kopio Suojärvelle vuonna 1855 rakennetusta talosta. Talo on rakennettu suurista pyöreistä hirsistä ilman, että on käytetty yhtään rautanaulaa. Bomban talo – Wikipedia

 

Oppaamme kertoi Bomban talon historiaa ja toiminnasta nykypäivinä.

Oppaamme Bomban talolla.

Bomban karjalaiskylän alueelle niemen kärkeen on rakennettu myös tsasouna, jonka hirret saatiin lahjoituksena Ylä-Karjalan alueelta. Tsasouna vihittiin käyttöön kesäkuussa 1980. Vuonna 1991 Suojärven pitäjäseura lahjoitti tsasounan Nurmeksen ortodoksiselle seurakunnalle. Bomban talo – Wikipedia

Lähdimme metsäpolkua ja pitkospuita pitkin niemen kärkeen tutustumaan Bomban kylän tsasounaan ja sen ympäristöön. Polku kulki rantametsikössä koivujen ja korkean varvikon keskellä. Heleä vihreys ja puiden välistä kimmeltävä Pielisen järvi loi kesäisen kauniin ja rauhallisen tunnelman. Perillä oppaamme kertoi tsasounan historiaa ja sen käytöstä nykypäivinä. 

Metsäkävely pitkospuita pitkin.

Muistomerkki

 

Ehdimme levähtää ja kuunnella oppaamme kertomaa historiaa
Pyhän Sergei ja Herman Valamolaisten tsasounasta.

Päivän lopuksi meillä oli vielä yhteinen illallinen Bomban talossa. Illallisen jälkeen osa kävi vielä "kurkistamassa" Bomban alueella sijaitsevan hotellimme kylpylää ja uima-altaita tai iltalenkillä kauniin Pielisen rannalla. Tyyni järven pinta houkutteli iltauinnille, mutta monet epäilivät ettei vesi ollut vielä uintilämmintä.

Illallispöytä katettuna Bomban talossa.

Aamulla aurinko paistoi kauniisti Pielisen rannalla.

Runsaan hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme 5.6.2024 bussilla kohti Joensuun rautatieasemaa. Myös junamatkalla saimme ihailla Pohjois-Karjalan kauniita maisemia. Rata ylitti tai ohitti monessa kohdassa upeita vesistöjä ja metsäalueita. Koko meidän matkan aikana saimme nauttia kauniista kesäsäistä. Pientä sateen ripottelua oli pariin kertaan, mutta emme ehtineet kuitenkaan ottaa sateenvajoja esille ennen sateen loppumista. Näille päiville luvattuja kovia ukkoskuuroja emme saaneet kokea koko matkan aikana. 

Saavuimme takaisin Helsinkiin lähes viiden tunnin junamatkan jälkeen. Matka meni joutuisasti yhdessä kahvitelle tai lounasta syöden junan ravintolavaunussa tai junaosastossa.

Junamatkalla Helsinkiin sujui nopeasti yhdessä kahvitellen tai lounasta syöden.

Kuvat Pohjois-Karjalan matkalta ovat retkeläisten kuvaamia ja lähettämiä retken ajaksi perustettuun  Pohjois-Karjala 2024 whatsApp-sivustoon. Kiitos kaikille osallistujille upeasta matkasta, erityisesti matkanjärjestäjälle.
                                                                                                          M. Englund

 

Vierailu Ateneumin Eero Järnefelt-näyttelyyn 16.4.2024

Yksi kiinnostavimmista Taksen, vuoden 2024 kevään, vierailukohteista oli Ateneumin mahtava Eero Järnefeltin 189 taideteoksen näyttely. Eero Järnefelt muistetaan erityisesti Kolin maisemista sekä kaskenpolttoa kuvaavista maalauksistaan, ja muun muassa Raatajat rahanalaiset-teoksen tekijänä. Taksen kesäkuun alkuun suunniteltu retki suuntautuu Pohjois-Karjalaan Kolin maisemiin, joten tämä näyttely olikin monelle hieno alustus retkeä varten.

Tutustuminen näyttelyyn aloitettiin puolen tunnin introlla. Useat osallistujat ehtivät kuitenkin kierrellä näyttelyssä tai kahvitella museon kahviossa ennen intron alkua. Myös näyttelyn pienestä oppaasta sai hyvän pohjan näyttelyyn tutustumiseen. Eri teemoihin jaettu näyttely kertoi myös Järnefeltin suvusta, hänen perheestään, opintomatkoistaan ja kotioloista Tuusulan järven rannalla.

 

Minua kiinnostivat näyttelyssä tunnettujen suurteosten lisäksi erilaiset henkilöistä tehdyt maalaukset sekä eläimistä ja kasveista tehdyt pienet teokset, joita en ollut aikaisemmin nähnyt. Nämä tulivat hyvin esille introssa. Ja tietenkin minua kiinnostivat useat Kolin maisemat. Olimmehan menossa Taksen Pohjois-Karjalan retkellä Kolille katsomaan taiteilijan maalaamia maisemia.

Itse näyttelystä on kirjoitettu useita artikkeleita ja kuvataidearvioita, joten lisäsin loppuun vain joitakin maalauksia, joihin itse kiinnitin huomiota. Jokaisen kannattaa kuitenkin kokea näyttely omakohtaisesti, joten suosittelen kaikille vierailua tai uusintavierailua näyttelyyn. Näyttely on avoinna Ateneumissa 25.8.2024 saakka https://ateneum.fi/nayttelyt/eero-jarnefelt/. Näyttelyn kuvataidearvioita voi lukea muun muassa Helsingin Sanomien 4.5.2024 ilmestyneen lehden Kulttuuri sivuilta.  

Museokäynnin jälkeen meillä oli yhteinen buffet-lounas Ravintola-Dylanissa Marmoripihalla.

Koli, 1921

Silkkiuikku, hauki ja sammakko, 1930

Raatajat rahanalaiset, Kaski, 1893

Leena ja Sara, 1912

Näköala Kolilta, ajoittamaton

Maisema Kolilta, 1928

Vierailu Villa Gyllenbergissä ja Didrichsen Museossa 2.4.2024

Huhtikuun alun sateisena päivänä pääsimme tutustumaan taiteeseen ja vuosien 1880-1950 pukuhistoriaan Villa Gyllenbergin ainutlaatuisessa näyttelyssä. Ensimmäistä kertaa Suomessa taidenäyttelyyn oli yhdistetty maalaustaide ja aikakauden vaatemuoti. Toinen vierailukohteemme oli Didrichsen Museo. 

 

Lähdimme bussilla Tapiolan Garden hotellin edestä tutun kuskin kyydissä ja saavuimme Kuusisaareen Villa Gyllenbergin pihalle. Matkalla saimme taas ihailla kuskin taitavaa peruuttamista kapeaa kujaa pitkin. Aamupäiväksi oli luvattu sadetta, muutoin olisimme kävelleet museoiden välisen matkan. Museon avautumista odotellessamme kokoonnumme yhteiseen kuvaan.

Villa Gyllenbergin taidemuseo koostuu Ane ja Signe Gyllenbergin entisestä kodista ja sen yhteyteen myöhemmin rakennetusta galleriaosasta. Ane Gyllenberg oli kiinnostunut taiteesta ja keräsi elämänsä aikana mittavan taidekokoelman. Pelkästään taidekokoelmaan ja museokotiin tutustuminen olisi riittänyt yhden aamupäivän vierailuun. Meidän museokäynnin pääkohteemme oli kuitenkin Schjerfbeck ja muoti -taidetta ja pukuhistoriaa 1880-1950 -näyttely.  

  

Oppaamme  mukaan Helene Schjerfbeck (1862–1946) rakasti sekä maalaustaidetta että muotia, ja hänen muotokuvissaan mallin vaatetus oli olennainen osa teosta. Modernin muodin syntyvaiheet osuivat yksiin Helene Schjerfbeckin 1870-luvulta 1940-luvulle ulottuneen uran kanssa. Villa Gyllenberg | Schjerfbeck & muoti – taidetta ja pukuhistoriaa…

 

Helen Schjerfbeck oli valittu näyttelyn nimeen, koska Gyllenbergin kokoelmassa on paljon hänen töitään, joissa juuri puvut ovat keskeisessä osassa teosta. Näyttelyssä oli mukana myös lukuisten (yli 20) taiteilijoiden töitä, kuten esimerkiksi Albert Edelfeltin ja Gunnar Berndtsonin, teoksia, joissa asut ja tekstiilit olivat keskeisessä osassa. Esimerkkinä näistä oli muun muassa Gunnar Berndtsonin vihreä pukuinen nainen, teos on nimeltään Peilin ääressä, vuodelta 1889.

 

Näyttelyssä oli esillä myös Olga Gummerus-Ehrströmin lasimaalaustyö, jossa maata viistäviin väljiin leninkeihin pukeutuneet naiset kulkevat pitkin keskiaikaista siltaa. Pukujen yksityiskohdat ovat kuvattu muotilehden kuvaa muistuttavalla tarkkuudella. Gummerus-Ehrström olikin kiinnostunut muodista ja piti Suomen kuvalehdessä omaa muotipalstaa. Myös ompelustudiot ja ompelukoneet olivat näkyvissä näyttelyn maalauksissa. 

Miesten muotiin liittyviä asuja ja taideteoksia oli mukana näyttelyssä yhdellä seinällä. Opas totesikin, että miesten juhlamuoti on pysynyt suurimmaksi osaksi ennallaan viime vuosisadalta. Vain takkien pituudet ja ehkä housun lahkeiden leveys on muuttunut jonkin verran vuosien aikana.

 

Koska Schjerfbeck oli erityisesti mieltynyt ranskalaisiin vaatteisiin, niin näyttelyyn oli myös koottu ranskalaisten muotilehtien mallisivuja. Näyttely oli huikea niin maalaustaiteen kuin kauniiden pukujen, hattujen sekä aikalaisten muotokuvien kokonaisteos. Oppaamme kertoi meille maalausten pohjalta myös korsetin historiaa ja miten sen muutos näkyi puvuissa ja myös maalauksissa.

 

Harmaa silkkinen lasihelmin koristeltu iltapuku on 1940-luvun loppupuolelta. Musta pitsinen iltapuku on 1930-luvulta. 

 

Museon seinälle oli koottu Schjerfbeck maalauksia hänen ystävistään ja läheisistään eri vuosikymmenten aikana. Opastuksen ja omaehtoisen museossa kiertelyn jälkeen nautimme taidemuseon kahvilassa kahvit suolaisen ja makean leivonnaisen kanssa. 

 

Kahvihetken jälkeen siirryimme läheiseen Didrichsen museoon, jossa tutustuimme Nordean säätiön kokoelmaan Taide muuttuvassa maailmassa. Säätiön kokoelmasta muodostettu näyttely kuvaa pankin ja taiteen suhdetta sekä peilaa samalla myös yhteiskunnallisia muutoksia. 

 

Näyttely eteni Nordean säätiön kokoelman varhaisempien teosten kautta Suomen 1800-luvun ja kultakauden teoksista abstraktiin taiteeseen. Eniten keskustelua herättivät Akseli Gallen-Kallelta 1920-luvulla tilattu Mannerheimin muotokuva, ja erityisesti sen kaunista puutyötä oleva kehys.

Opastuksen jälkeen kiertelimme oma-aloitteisesti museon huoneita, joiden seinillä ihastusta herättivät Rut Brykin Kolme kaktuskukkaa 1950-luvulta sekä portaikon ylä puolella riippuva sininen ryijy. Ryijyn edessä oli Birger Kaipiaisen Kuovi.

Paluumatkalla pieni sadekuuro hallitsi maisemia, mutta ei vienyt meiltä sitä innostusta, jonka upeat näyttelyt olivat tuoneet. Monelle löytyi myös museokaupasta kauniita pieniä tuliaisia kotiin viemiseksi.

                                                                                                                    M. Englund