Retki Laila Pullisen veistospuistoon 20.9.2023

Saavuimme pienessä tihkusateessa Nissbackaan Vantaalle, jossa sijaitsee Laila Pullisen veistospuisto ja kotimuseo. Puisto - Laila Pullinen. Meidät vastaanotti Laila Pullisen poika Jean Ramsay, joka toimi oppaanamme vierailun aikana. 

Ensimmäinen näkymä veistospuistoon oli Jääkauden jälkeistä rantaviivaa hahmottama maareliefin prototyyppi Muinainen Meri (1987). Teoksen tarkoituksena on herätellä ajatuksia maiseman aikoinaan täyttäneestä muinaisesta merenpoukamasta.

Puistossa monet teokset ovat suunniteltu osaksi itse puistoa puineen ja muureineen. Jean Ramsay korostikin puheissaan Laila Pullisen tapaa kiertää puutarhaa aamuisin ihaillen muun muassa lintujen lentoharjoituksia puutarhassa. Näistä hetkistä Laila Pullinen onkin saanut aiheita ja muotoja 80-luvun lopun pronssitöihinsä, joissa linnunsiivet ja lintumaiset hahmot ovat voimakkaasti mukana. 

Oppaamme Jean Ramsay kertoi tarinoita teosten taustoista. Esimerkiksi vuonna 2003 valmistuneen suuren graniittiveistoksen lähtökohtana on Edvard Iston maalaus Hyökkäys vuodelta 1899.  

 

Veistosten taustana kasvavat suuret vanhat tammet ja kiviseinäinen vanha rakennus loivat upeat puitteet näyttelyssä kiertelyyn. Pienet tihkusadekuurot opastuksen aikana ja edellisen päivän sateesta kastunut maa loivat omat tunnelmansa. Välillä aurinko pilkisteli korkeiden puiden lehvistöjen välistä.  

 

 

Veistospuistossa sijaisivat kotimuseona olevan päärakennuksen lisäksi 1980-luvun alussa entisen tallirakennuksen pystyyn jääneestä päädystä remontoitu tila, jota Laila Pullinen käytti kesäateljeenaan. Vuodesta 2005 kesäateljee on toiminut vaihtuvien näyttelyiden tilana sekä vuodesta 1985 näyttelytilana toiminut luonnonkivinen makasiini.

 

Minua kietoi rakennuksista eniten vanha luonnonkivinen makasiini kauniine ikkunaluukkuineen. Makasiinin sisällä ikkunoista tulviva valo muodosti upean tunnelman valaistessaan tilassa olevia veistoksia useammalta suunnalta.  

Laila Pullisen Kotimuseo

Aivan oma kokonaisuutensa oli vuodelta 1925 peräisin oleva pehtoorin talo, joka toimi Laila Pullisen kotina ja samalla puoli julkisena tilana, jossa oli esillä muiden kuin taiteilijan omia töitä. Pullinen suunnitteli kotinsa paikaksi, jossa eletään ja tehdään myös töitä. Taiteilijakoti avattiin yleisölle vuonna 2021.

Veistospuistossa vierailun jälkeen söimme lounaan idyllisessä Hakunilan kartanossa, jonka jälkeen matka jatkui takaisin Tapiolaan. Syksyisestä säästä huolimatta nautimme kauniista veistospuistosta ja oppaamme Jean Ramsayn kiinnostavista tarinoista Laila Pullisen taideteosten synnyistä sekä hyvästä lounaasta.

                                                                                                            M. Englund

Tutustuminen Albert Edelfeltin näyttelyyn 7.9.2023

Syyskuun alkupuolella pääsimme tutustumaan Ateneumin historian suosituimpaan, Albert Edelfeltin, näyttelyyn. Olimme odottanut näyttelyyn tutustumista jo tovin. Moni takselainen oli käynyt näyttelyssä aikaisemminkin, mutta opastuksen kanssa näyttely avautui uudella tavalla ja kattavassa näyttelyssä oli paljon katseltavaa useammallekin käyntikerralle. Näyttelyssä oli esillä kymmeniä taideteoksia, etupäässä maalauksia, mutta myös piirustuksia.  Kiinnostavia olivat myös erilaiset taideteoksista tehdyt luonnokset.

Näyttelyn jälkeen meillä oli lounas ravintoja Dylanissa Kaivokadun Marmoripihalla.

Näyttely on ollut aikaisemmin esillä Pariisissa ja Göteborgissa. Siitä on myös kirjoitettu monia erilaisia arvosteluja, jotka lisäsivät näyttelyn kiinnostavuutta. Erityisesti odotin näkeväni teoksia, jotka ovat ensimmäistä kertaa laajan yleisön nähtävillä. 

Saavuimme museoon aamupäivällä, joten säästyimme suurimmilta ruuhkilta. Meille oli varattu myös esitystilassa pidettävä kuvallinen opastus, joka johdatti meidät hienosti näyttelyn tunnelmaan ja antoi hyvän ajallisesti etenevän taustahistorian Albert Edelfeltin (1854-1905) elämään ja teoksiin.

Ateneum itsessään kauniina rakennuksena herätti jo meissä vierailijoissa juhlallisen tunteen ja suuria odotuksia näyttelyn tasosta. 

Näyttely oli laaja ja kaikki vierailijat kokivat sen luultavammin eri tavalla ja myös eri teokset herättivät erilaista kiinnostusta, joten esittelen vain omia huomioitani ja niitä teoksia, jotka jäivät erityisesti mieleeni opastuksesta ja näyttelystä. Näyttelystä voi lukea Ateneumin netti sivuilta Näyttelytekstit – Albert Edelfelt | Ateneumin taidemuseo ateneum.fi . 

 

Kuten opas kertoi alkuesittelyssä, näyttely esitteli Albert Edelfeltin kansainvälisenä vaikuttajana. Näyttelyssä oli esillä töitä myös monia töitä, joita ei ole ollut esillä Suomessa. Teoksia oli lainassa yksityisistä kokoelmista sekä Suomesta, että ulkomailta. Näyttelyssä oli esillä paljon hienoja henkilökuvia, mutta myös maisemamaalauksia. ja kaupunkinäkymiä. 

Opas esitteli aluksi perheen jäsenistä maalattuja muotokuvia, Berta Edelfeltin Muotokuva, punainen hattu päässä, vuodelta 1884, oli yksi monille tuttu, mutta aina vaikuttava. Samoin taitelijan muotokuva isoisästään vuodelta 1874, sekä Kansallisgallerian kokoelmissa oleva Taiteilijan vaimon muotokuva.

Edelfeltin muotokuvamaalauksissa esiintyi kirjailijoita tiedemiehiä, sekä kuninkaallisia ja muita kuukuisia henkilöitä. Opastuksesta jäi mieleeni Tiedemies Luis Pasteurin muotokuva, joka oli suurmenestys Pariisin Salongissa ja, jonka Ranskan valtio osti.

Edelfelt asui ja työskenteli Pariisissa useissa paikoissa, mutta hänellä oli myös kesäateljee Haikossa. Hän tekikin useita puutarha-aiheisia maalauksia, joissa oli meri ja purjeveneet taustalla, kuten teoksessa Nuori päivänvarjoa pitelevä nainen teoksessa 1886-1887.  

Erityisen mielenkiinnolla odotin Helsingistä maalattuja kaupunkimaisemia, joita en ollut nähnyt aikaisemmin. Edelfeltillä oli ateljee myös Liisankadulla Kruunuhaassa. Monet kaupunkinäkymät on maalattu talviaikaan, ja olivat näin ollen eksoottisia Pariisissa, jossa hän vietti paljon aikaa. Kaupunkimaisemista kiinnitin huomiota teoksiin Porvoonjoessa uivia poikia 1886 ja Talvimaisema Kaivopuistossa 1892.

 

Albert Edelfelt oli aikalaisten tavoin kiinnostunut myös tavallisen kansan kuvaamisesta. Näistä esimerkkinä jäi mieleeni kuvapari: Ruumissaatto, jota pidettiin synkkänä työnä, joten sen rinnalle Edelfelt maalasi teoksen Ristiäissaatto, 1880.

Kattavassa näyttelyssä oli oli todella paljon katseltavaa yhdelle käyntikerralle. Kiersimme osan näyttelytiloista kahteen kertaan, kuitenkin oli paljon teoksia, joita ehdimme vilkaista vain lyhyesti.

Oli hienoa päästä opastetulle vierailulle suosittuun Albert Edelfeltin näyttelyyn. Kiitos vierailun järjestäjille retkikohteen valinnasta.

                                                                                                                    M. Englund