Taksen syyskokous 24.10.: hallitus uudistuu

Taksen syyskokouksen aluksi puheenjohtaja Juha Erkama jakoi Uudenmaan kansallisen senioripiirin myöntämän Senioriliiton hopeisen ansiomerkin Elina Miettiselle.

Taksen syyskokouksen puheenjohtajana toimi Ritva Pihlajaniemi, sihteerinä Eeva Kivilaakso ja pöytäkirjantarkastajina Erkki Berg ja Anja Nuuja. Kaikkien asioitten esittelijänä toimi puheenjohtaja Juha Erkama, koska taloudenhoitaja Seija Räisänen ei päässyt kokoukseen.

Yksimielisesti vahvistettiin vuoden 2020 toimintasuunnitelma ja talousarvio. Jäsenmaksun suuruudeksi päätettiin 28 euroa.

Vuoden 2020 puheenjohtajaksi valittiin Juha Erkama, jonka kolmas puheenjohtajavuosi alkaa 1.1.2020.

Hallitukseen vuodeksi 2020 valittiin Solveig Aitti, Antero Hänninen (uusi), Merja Lehtokangas, Marjut Mäenpää (uusi), Ismo Nuuja, Soile Silfver (uusi) ja Pekka Toivonen.

Toimihenkilöiksi hallitus on kutsunut Kirsi Mäkisen (uusi), Marja Nokelaisen, Leena Tuohiniemen, Elsa Tuppuraisen ja Ritva Vilén-Kinnusen.

Hallitustyöskentelyn jättävät taloudenhoitaja Seija Räisänen ja sihteeri Eeva Kivilaakso.

Toiminnantarkastajiksi ja varatoiminnantarkastajiksi valittiin entiset: Ritva Pihlajaniemi ja Onerva Routto sekä Ester Lehtoaro ja Kirsti Tikka.

Syyskokouksessa oli läsnä 41 jäsentä. EK

Vahuspalvelujohtaja Matti Lyytikäinen syyskokouksessa 24.10.

Esityksen diat tästä

Syyskokouksemme vieraana oli Espoon vanhuspalvelujen johtaja Matti Lyytikäinen. Alkajaisiksi hän pyysi anteeksi myöhästymistään. 60 vuoden aikana Tapiolassa liikkunut
mies eksyi toviksi uuteen juhlivaan Ainoaan metrolta tullessaan.

Lyytikäinen kertoi sosiaali- ja terveyspalvelujen ajankohtaisista asioista. Hän lainasi geriatrian professori Timo Strandbergin toteamusta: Terveyden heikentymistä voi lykätä aivan elinkaaren lopulle, jos pienentää ajoissa riskiä sairastua valtimotauteihin. ”Ajoissa tarkoittaa, että nytkään ei ole liian myöhäistä”, Lyytikäinen muistutti.

Muistisairaudet ovat yksi valtimosairauksien ilmenemismuoto ja tärkein palvelutarvetta ikääntyneillä aiheuttava sairaus. Keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta potevia on Espoossa nyt noin 4 000. Vajaan 10 vuoden kuluttua määrä on jo yli 5 500.  Lukuun voi kuitenkin itse kukin vaikuttaa mm. oikealla ravinnolla, liikunnalla ja aivojumpalla. Espoon ikääntymisohjelman tavoite on Täyttä elämää ikääntyneenä, sisältöä ja laatua vuosiin.

”Jokainen rakentaa kuitenkin oman elämänsä itse, oma lauma eli perhe ja ystävät ovat
tärkeimmät siinä apuna. Viranomaiset eivät voi taata onnellisuutta ja hyvinvointia”,
Lyytikäinen muistutti.

Monet asiat ovat kuitenkin Espoossa Lyytikäisen mielestä todella hyvin. Monet tahot
järjestävät toimintaa ikääntyneille, liikuntapalvelut ovat aivan esimerkillisiä.
Kyselytutkimuksen mukaan puolet 75 täyttäneistä espoolaisista kokee elämänlaatunsa
keskimäärin hyväksi. Lukema on kasvanut viime vuosista. Tapiolalaiset ovat Espoossa
kärjessä, ja vain Kauniaisissa elämänlaatu koetaan paremmaksi kuin Espoossa.

Yksinäisyyttä kertoi kokevansa 5,6 prosenttia vastanneista. Onnelliseksi edeltäneiden
neljän viikon aikana ei kuitenkaan itseään tuntenut 52 prosenttia vastanneista, mitä
Lyytikäisen mukaan hieman ihmetellään muihin vastauksiin verrattuna. Tapiolassa lukema
oli kuitenkin Espoon paras.

Päivittäinen tupakointi on Espoon ja Kauniaisten senioreilla vähäisempää kuin muilla. Sen
sijaan alkoholin käytössä espoolaiset ”kunnostautuvat” eli riskikäyttävät enemmän kuin
muut keskimäärin.

Kahteen otteeseen Lyytikäinen tähdensi influenssarokotuksen tärkeyttä. ”Se on
kustannusvaikuttavimpia keinoja parantaa terveyttä ja jopa ehkäistä kuolemaa. Ei se
sadan prosentin varmuudella estä influenssaa, mutta se estää ikääntyneillä joka toisen
influenssan. Sairastuvatkin sairastuvat lievemmin ja jälkitautien määrä vähenee.”

Espoon vanhuspalveluissa on tehty viime aikoina monenlaista. On kehitetty sairaalasta
kotiutumisen prosessia. Kotikuntoutuksessa on nyt noin 70 terveydenhuollon
ammattilaista. Maaliskuussa käynnistettiin liikkuva sairaala hoivakotien tarpeisiin.
Kotihoidossa on aloitettu etäkotihoito, jossa tietyt käynnit hoidetaan etäyhteydellä. Myös
sairaalasta on aloitettu etäkuntoutus.

Hoitokotien laadusta revittiin viime keväänä isoja otsikoita. Lyytikäinen muistutti, että
Espoota koskevista tapauksista kaupunki itse oli antanut tiedot medialle. Hoivakoteja Espoossa on 35 ja niistä suurin osa yksityisiä. Kaupungin omaa on viidennes toiminnasta. Muita toimijoita on paljon, isoimpina Attendo ja Mehiläinen. Kaupunki tekee kaksi kertaa vuodessa hoitokodeissa asiakas/omaistyytyväisyyskyselyn, joihin 45 % vastaa. Kattavampaa tulosta toivotaan.

Lyytikäisen mielestä hoitokotien asiat ovat kuitenkin pääosin kunnossa. Isojen yritysten
hoitokodit pärjäävät kyselyissä vähän pieniä huonommin, mutta kokonaiskuva niistäkin on
Lyytikäisen mielestä kohtuullisen hyvä. Hoivakodeille ollaan rakentamassa portaalia, joiden avulla niitä voisi kuka tahansa vertailla.

Todella hankala henkilöstöpula vaikeuttaa kaupungin toimintaa kaikilla hoitorintamilla.
Valtakunnallinen tavoite lienee pian 0,7 hoitajaa yhtä asiakasta kohti. Espoossa lukema on
nyt noin 0,6. Mutta mistä henkilökunta? ET

Amos Rex ja hotelli Vaakuna 17.10.

Retkemme ensimmäinen kohde oli Amos Rex ja siellä Birger Carlstedtin teosten näyttely.

Kyseessä on Amos Rexin ensimmäinen pääosin museon omista kokoelmista koottu näyttely. Esillä on 142 Carlstedtin maalausta sekä kymmeniä luonnoksia ja muuta materiaalia.

Birger Carlstedt (1907-1975) oli suomalaisen abstraktin taiteen tienraivaajia. Hänen runsas tuotantonsa huipentui 1950-luvulla värikkäisiin maalauksiin. Näyttelytilaan on myös rekonstruoitu kieltolain aikainen, kuulu Le Chat Doré -kahvila. Suomen ensimmäisen funkkisinteriöörin tuolloin vasta 22-vuotias taiteilija toteutti äitinsä pyynnöstä Unioninkadulle 1929 avattuun kahvilaan.

Le Chat Doré eli Kultainen kissa oli aikoinaan sensaatiomaisen moderni. Sisustus edusti funktionalismia ja sen lattiamaalausta pidetään yhtenä Suomen ensimmäisistä konstruktivistista taideteoksista. Oppaamme mukaan jopa Alvar Aalto ihastui kahvilaan.

Kahvila toimii museossa vain Carlstedtin näyttelyn ajan tarjoten halukkaille mm. plöröä.
Carlstedtin suunnittelema ateljeetalo on Matinkylän Nokkalassa. Näyttelyn Picnic-maalaus on sieltä meren ääreltä.

Amos Rexistä kävelimme hotelli Vaakunaan, jonka on hiljan remontoitu tarkoin vanhaa noudattaen. Tutustuimme suureen ala-aulaan ja kahteen parvekkeelliseen hotellihuoneeseen.

Helsingin keskustan funkkishelmen suunnitteli arkkitehti Erkki Huttunen. Hotelli ja samassa rakennuksessa oleva Sokos avattiin olympiavuonna 1952. Rakentaminen aloitettiin kuitenkin jo 1939, mutta sodan vuoksi talo oli välillä hupun peitossa.

Hotellin kuuluista vieraista oppaamme mainitsi Armi Kuuselan. Toki muitakin nimiä olisi voinut mainita, majailivathan siellä aikanaan muiden muassa Gregory Peck, Sonny Liston, Juri Gagarin ja Paul Anka.

Lounaan nautimme rakennuksen ylimmässä kerroksessa, näköalaravintola Loisteessa. ET

Kalle Päätalo - mies myyttien takana 10.10.

Kalle Päätalo - mies myyttien takana 10.10.
Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä vieraaksemme oli saapunut FT, tietokirjailija, kirjallisuuden tutkija Ritva Ylönen. Hänen väitöskirjansa Tervaksinen toteemi (2013) keskittyy Kalle Päätalon tuotantoon ja sen vastaanottoon, ja sen sekä lisätutkimusten pohjalta syntyi elämäkerta Kalle Päätalo - Kirjailijan elämä (2017).

Päätalo on tänä vuonna vahvasti esillä muutoinkin, koska hänen syntymästään on sata vuotta.

Ritva Ylönen kertoi joutuneensa Päätalon pauloihin nuorena koti-ikävissään, kun kirjaston hyllystä käteen osui Koilllismaa-sarjaan kuulunut teos. Hänen oma kotinsa oli ollut Puolangalla, sadan kilometrin päässä Päätalon kodista. Oma kotikieli ja maisemat tuntuivat tutuilta. ”Samalla lailla aika vaatimattomiin oloihin olin myös syntynyt.” Päätalo vietti lapsuutensa Taivalkosken Jokijärven kylässä ja nuoruutensa seudun metsätyömailla. Sotavuodet hän toimi huoltoaliupseerina.

Naimisiin hän päätyi sotavuosina melkeinpä pelkän kirjeenvaihdon perusteella. Liitto oli huteralla pohjalla, Ylönen kertoi. Päätalon elämää värittivät jatkuva uskottomuus ja molemmat sukupuolitaudit. Avioliitto päättyikin aviorikokseen ja aviottoman lapsen syntymiseen.

Uusi vaimo löytyi kuitenkin nopeasti ja toisesta avioliitosta tuli pitkä. Tyttäriä syntyi kaksi.
Päätalo muutti Tampereelle rakennustöihin ja kouluttautui rakennusmestariksi.
Taivalkoskelle hän palasi 1950-luvulla muutamaksi vuodeksi, mutta palasi joutuisasti
takaisin Tampereelle.

Ristiriidat töissä johtivat kuitenkin potkuihin, ja siitä alkoi vapaan kirjailijan ura 1963. Esikoiskirjansa Päätalo oli saanut valmiiksi jo 1958. Hän on kertonut, että suurin syy kirjailijaksi tulemiseen oli karmea lapsuus. Isän mielensairaus, köyhyys ja koulukiusaaminen koettelivat.

Oliko lapsuus sitten todella kurja, Ylönen pohtii. Päätalohan oli myyttien mies monella
tapaa. ”Eivät kodit tuolloin kovin kummoisia olleet kenelläkään.”

Päätalon teoksia on kaikkiaan 44. Niistä muutama on erilliskirja, pääosassa ovat sarjat
Iijoki ja Koillismaa.

Ylönen on luonnehtinut Päätaloa elämänsä vangiksi. Hän halusi kirjoittaa vain omasta elinpiiristään. Hänelle ominaista oli joka asiassa pikkutarkkuus. Kirjoissa pienenkin
tapahtuman kuvaukseen kului useita sivuja.

Historiaan Päätalo jää Ylösen mukaan Iijoki-sarjastaan, joka maailmanlaajuisestikin on ennätyksellisen suuri: melkein 17 000 sivua. Sarja on Päätalon omaelämäkerta.
Päätaloa on sanottu koko kansan terapeutiksi. ”Yhteiskunnallinen merkitys kulminoituukin
siihen”, Ylönen sanoo. ”Terapeutti hän on ollut kirjojensa kautta niin metsätyöläisille, sodan
huoltoportaan miehille, avioeron kokeneille kuin kiusatuillekin.”

Päätalosta on tullut monille tärkeä. Kirjailijaa palvottiin jo hänen elinaikanaan. Hän on antanut lukijoilleen mahdollisuuden nostalgiaan, samanlaisen arvopohjan, viihdettä ja ison palan kansanhistoriaa.

Yhä vietetään vuosittain Päätalopäivää. Koti Taivalkoskella, Kallioniemi, on monelle symbolinen koti. Myös kotitaloa Tampereen Messukylässä käydään yhä katsomassa. ET

Ilmatieteen laitos ja hotelli Katajanokka 3.10.

Retken albumissa lisää tutustumisluentojen dioja

Lokakuun alkajaisiksi matkasimme Kumpulaan Ilmatieteen laitokselle tutustumaan sääpalveluihin ja ajankohtaiseen tutkimustietoon ilmastonmuutoksesta.
Meidät otti vastaan viestintäjohtaja Nina Kukkurainen. Hän kertoi, että laitoksella on noin 650 työntekijää, joista valtaosa työskentelee Helsingissä ja osa Kuopiossa, Rovaniemellä ja Sodankylässä. Lain Ilmatieteen laitokselle määrittämät tehtävät hän kiteytti kolmeen: mitataan ja havainnoidaan, tehdään tutkimusta ja kehitetään palveluja. Alat ovat sää, meri, ilmasto ja avaruus.

Päivystävä meteorologi Minna Haikonen esitteli laitoksen strategisia tavoitteita ja organisaation yksikköjakoa. Hänen oma työpaikkansa on sää- ja turvallisuuskeskuksen asiakaskohtaisissa sääpalveluissa.
Sääennusteiden tekemiseen tarvitaan havaintoja satelliiteista ja tutkista sekä malli, johon tiedot syötetään. ”Meitä tarvitaan numeeristen mallien tulkintaan ja muokkaamiseen.”
Monia kiinnostaa, miten sääennusteet pitävät paikkansa. ”Tilastojen mukaan kahden päivän ennusteet pitävät paikkansa 80-90 prosentin todennäköisyydellä, viiteen vuorokauteen 70-80-prosenttisesti ja viiden vuorokauden kohdalla fifty-fifty”, Haikonen kertoi.

Ilmastonmuutoksesta kertoi tutkija Kalle Nordling, joka toimii laitoksen ilmaston mallinnusryhmässä.
Kasvihuoneilmiön havaitsi jo 1800-luvun alussa Joseph Fourier yksinkertaisilla laatikkokokeilla.1800-luvun puolivälin jälkeen John Tyndal mittasi ilmakehän kaasujen ominaisuuksia ja havaitsi, että hiilidioksidi on kaasu, jonka läpi maan lämpösäteily ei kulje niin hyvin kuin muiden kaasujen. Vuosisatojen vaihteessa ruotsalainen Svantte Arhenius toi ensi kerran esille huolen teollistumisen vaikutuksista. Fossiilisia polttoaineita poltettaessa hiilidioksidin määrä ilmakehässä kasvaa ja samalla lämpötila nousee. Toisen maailmansodan vaiheilla Guy Callendar totesi mittauksiin pohjautuen, että lämpötila maapallolla todellakin nousee hiilidioksidin myötä. Sotien jälkeen tietokoneet kehittyivät mukaan tutkimukseen.
1990-luvulla alussa perustettiin IPCC eli hallitustenvälinen ilmastopaneeli. Pian valmistui ensimmäinen kattava raportti ilmaston tilasta.
Hiljan on valmistunut kolme erikoisraporttia. Ne koskivat ilmaston puolen asteen tavoitetta, maan käytön vaikutuksia ilmastoon sekä merien ja jäätiköiden tilaa.
Kasvihuoneilmiö on luonnollinen ja tarpeellinen ilmiö ilmakehässä. Se nostaa maan keskilämpötilan noin14 asteeseen, kun ilman sitä olisi -18 astetta. Ihmisten toiminta kuitenkin voimistaa kasvihuoneilmiötä. Suurin osa päästöistä syntyy maa- ja metsätaloudesta sekä sähkön- ja lämmöntuotannosta.
Ilmaston kannalta yhtä lailla merkittävää on se, miten pitkään päästöjä tapahtuu. Teollisen vallankumouksen alettua Britannia yksistään oli merkittävin päästöjen aiheuttaja. 1900- luvun alkupuoliskolla Yhdysvallat kipusi kärkeen, mutta Euroopan maista jo varsinkin Saksa ja Ranska olivat vahvasti mukana. 1960-1970-luvuilla Neuvostoliitto liittyi joukkoon. Nykyisin Venäjän jälkeen päästöjä eniten tuottavat EU-maat, Kiina ja Yhdysvallat.
Nyt keskilämpötila on noussut noin asteen esiteollisesta ajasta. Pohjoinen alue on lämmennyt keskimäärin lähes kaksi astetta.
Suomessa vuoden keskilämpötila oli vuonna 1962 neljä astetta, viime vuonna jo kuuden ja puolen asteen paikkeilla.
Lämpeneminen lisää sään ääri-ilmiöitä. Nykymenolla ikirouta voi sulaa lähes kokonaan. Aallon korkeus kasvaa ja merenpinnan nousun myötä eroosio tuhoaa rannikkoalueita. Jäätikköalueilla sulaminen on jo jatkuvaa.
Jos maapallon lämpötila nousee kaksi astetta, kaksinkertainen määrä ihmisiä kärsii makean veden puutteesta verrattuna puolentoista ast
een nousuun.
Jotta lämpeneminen maapallolla jäisi puoleentoista asteeseen, radikaaleja päästövähennyksiä tarvitaan. ”Jos vähentäminen olisi aloitettu vuosituhannen vaihteessa, tavoite olisi 4 prosenttia. Nyt pitäisi vähentää vuodessa 18 prosenttia. Tavoite on aika mahdoton, siksi hiilidioksidia on ruvettava poistamaan”, Nordling sanoi. Keinoja ovat metsitys ja bioenergian käyttö eli nopeasti kasvavien kasvien kasvattaminen. Siihen liittyy kuitenkin riskejä. Myös koneellisesti hiilidioksidia voidaan imuroida varastoon, mutta toistaiseksi se on erittäin kallista.

Kumpulasta bussi vei meidät erinomaiselle lounaalle Katajanokalle aiemmin vankilana toimineeseen mutta nykyisin laadukkaampaa majoitusta tarjoavaan hotelli Katajanokkaan.
Entinen pankkiryöstäjä ja taparikollinen ja vankilapaoistaan kuuluksi tullut Jan Jalutsi (ent. Jan Stefan Moilanen) esitteli meille muinaisen eristyssellin, ryhmätyrmän ja kolmesta sellistä muodostetun modernin hotellihuoneen. Vuolaasti hän kertoili kokemuksistaan vankina ja karkurina. Vankiloissa hän vietti parikymmentä vuotta ja pääsi karkaamaan seitsemän kertaa. ET