Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä vieraaksemme oli saapunut FT, tietokirjailija, kirjallisuuden tutkija Ritva Ylönen. Hänen väitöskirjansa Tervaksinen toteemi (2013) keskittyy Kalle Päätalon tuotantoon ja sen vastaanottoon, ja sen sekä lisätutkimusten pohjalta syntyi elämäkerta Kalle Päätalo - Kirjailijan elämä (2017).
Päätalo on tänä vuonna vahvasti esillä muutoinkin, koska hänen syntymästään on sata vuotta.
Ritva Ylönen kertoi joutuneensa Päätalon pauloihin nuorena koti-ikävissään, kun kirjaston hyllystä käteen osui Koilllismaa-sarjaan kuulunut teos. Hänen oma kotinsa oli ollut Puolangalla, sadan kilometrin päässä Päätalon kodista. Oma kotikieli ja maisemat tuntuivat tutuilta. ”Samalla lailla aika vaatimattomiin oloihin olin myös syntynyt.” Päätalo vietti lapsuutensa Taivalkosken Jokijärven kylässä ja nuoruutensa seudun metsätyömailla. Sotavuodet hän toimi huoltoaliupseerina.
Naimisiin hän päätyi sotavuosina melkeinpä pelkän kirjeenvaihdon perusteella. Liitto oli huteralla pohjalla, Ylönen kertoi. Päätalon elämää värittivät jatkuva uskottomuus ja molemmat sukupuolitaudit. Avioliitto päättyikin aviorikokseen ja aviottoman lapsen syntymiseen.
Uusi vaimo löytyi kuitenkin nopeasti ja toisesta avioliitosta tuli pitkä. Tyttäriä syntyi kaksi.
Päätalo muutti Tampereelle rakennustöihin ja kouluttautui rakennusmestariksi.
Taivalkoskelle hän palasi 1950-luvulla muutamaksi vuodeksi, mutta palasi joutuisasti
takaisin Tampereelle.
Ristiriidat töissä johtivat kuitenkin potkuihin, ja siitä alkoi vapaan kirjailijan ura 1963. Esikoiskirjansa Päätalo oli saanut valmiiksi jo 1958. Hän on kertonut, että suurin syy kirjailijaksi tulemiseen oli karmea lapsuus. Isän mielensairaus, köyhyys ja koulukiusaaminen koettelivat.
Oliko lapsuus sitten todella kurja, Ylönen pohtii. Päätalohan oli myyttien mies monella
tapaa. ”Eivät kodit tuolloin kovin kummoisia olleet kenelläkään.”
Päätalon teoksia on kaikkiaan 44. Niistä muutama on erilliskirja, pääosassa ovat sarjat
Iijoki ja Koillismaa.
Ylönen on luonnehtinut Päätaloa elämänsä vangiksi. Hän halusi kirjoittaa vain omasta elinpiiristään. Hänelle ominaista oli joka asiassa pikkutarkkuus. Kirjoissa pienenkin
tapahtuman kuvaukseen kului useita sivuja.
Historiaan Päätalo jää Ylösen mukaan Iijoki-sarjastaan, joka maailmanlaajuisestikin on ennätyksellisen suuri: melkein 17 000 sivua. Sarja on Päätalon omaelämäkerta.
Päätaloa on sanottu koko kansan terapeutiksi. ”Yhteiskunnallinen merkitys kulminoituukin
siihen”, Ylönen sanoo. ”Terapeutti hän on ollut kirjojensa kautta niin metsätyöläisille, sodan
huoltoportaan miehille, avioeron kokeneille kuin kiusatuillekin.”
Päätalosta on tullut monille tärkeä. Kirjailijaa palvottiin jo hänen elinaikanaan. Hän on antanut lukijoilleen mahdollisuuden nostalgiaan, samanlaisen arvopohjan, viihdettä ja ison palan kansanhistoriaa.
Yhä vietetään vuosittain Päätalopäivää. Koti Taivalkoskella, Kallioniemi, on monelle symbolinen koti. Myös kotitaloa Tampereen Messukylässä käydään yhä katsomassa. ET
