 |
| Retkeläiset Söderlångvikin puistossa. |
Retki Kemiönsaareen alkoi bussilla Hotelli Gardenin edestä. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Suomusjärvellä Kaffila Helinä, jossa joimme aamukahvit maukkaiden voileipien kera. Erityisesti muistoja herättänyt muna-anjovisvoileipä sai paljon kiitosta retkeläisiltä.
Aamukahvit juotuamme jatkoimme matkaa Kemiön vanhalle hautausmaalle, jossa seuraamme liittyi Kemiönsaaren paikallinen opas. Opas kertoi Kemiönsaaren asuttamisesta ja Kemiön kunnan historiasta ja siitä miten Kemiönsaarelta kotoisin oleva liikemies Amos Anderson (1878-1961) liittyi kirkon myöhempiin korjauksiin ja uudistamiseen. Kemiönsaari sai vakituisen asutuksen ruotsinkielisten siirtolaisten mukaan 1100-luvulla. Viikinkien matkat itään päin kulkivat Hiittisten ja Kemiönsaaren rantojen kautta.
Opaskierroksen pääkohde kirkon hautausmaalla oli Amos Andersonin hautamuistomerkki, joka on pystytetty Amos Andersonin toivomaan paikkaan.
 |
| Kemiön kirkko ja hautausmaa. |
 |
| Amos Andersonin hautamuistomerkki. |
Kemiön kirkko on yksi Suomen vanhimmista harmaakivikirkoista. Kirkko on rakennettu 1300- ja 1400-luvuilla, ja laajennettu 1700-luvulla. Nykyisen kirkon paikalla olleesta puukirkosta on varhaisin maininta vuodelta 1445, mutta kirkon kaivauksista on löytynyt rahoja jo 1300-luvulta. Kirkko on kärsinyt useista tulipaloista vuosien varrella. Vuonna 1920-22 kirkko korjattiin ja uudistettiin Amos Andersonin aloitteesta. Hän suunnitteli ja kustansi laajan korjaustyön, jonka arkkitehtina toimi Armas Lindgren. Amos Lindgren piirsi myös alttarin yllä olevaan ikkunaan lasimaalauksen Amos Andersenin ohjeiden mukaan/Opaslehtinen, Kemiönsaaren kirkot ja kappelit/.
 |
Kirkon pilarit ja holvit valmistuivat 1400-luvulla.
|
Kemiön kirkko oli aluksi vain ruotsinkielisten seurakuntalaisten käytössä. Nykyjään seurakunta on kaksikielinen.
Kirkkoon tutustumisen jälkeen meille oli järjestetty lounas pöytiin tarjoiltuna Ullman´s Villassa, joka oli aikoinaan Wärtsilä-yhtiön edustushuvila. Ajoimme bussilla Taalintehtaalle sataman läheisyyteen, josta lähdimme kävelemään puiston viertä suurten jalopuiden ympäröimälle kukkulalle, jossa ravintola sijaitsi. Ulkoa päin hieman väritön rakennus yllätti meidät upeine sisustuksineen. Hyvän lounaan kruunasi kakkupöytä, josta saimme valita mieluisimman leivoksen kahvin kanssa nautittavaksi.
 |
| Meidän lounaspaikkamme Ullman´s Villa Taalintehtaalla |
 |
| Yksi Ullman´s Villan tunnelmallisista ravintolasaleista. |
 |
| Jälkiruokana oli runsas kakkupöytä. |
Lounaan jälkeen pääsimme tutustumaan taiteita ja tieteitä tukeneen vuorineuvos Amos Andersonin kesähuvilaan Söderlångvikiin, jonne hänen yksityinen taidekokoelmansa on sijoitettu.
 |
| Söderlångvikin kartano. |
Amos Anderson hankki Söderlångvikin maatilan kesäasunnokseen vuonna 1927. Kartanon paikalla oli alun perin 1800-luvulla rakennettu maalaistalo, jota laajennettiin kahteen otteeseen. Nykyisen kaksisiipisen ja kattoterasseilla varustetun muodon rakennus sai vuosina 1937-1938. Talo remontoitiin perusteellisesti vuosina 2018-20, ja palautettiin siihen asuun mikä sillä oli ollut 1930-luvulla. Museo avattiin yleisölle 2021. /Söderlånvikin museo, opaskirja/.
Ennen kartanokierrosta opas esitteli meille puistoa ja näkymää tilan omenaviljelmille. Oppaamme kertoman mukaan Söderlångvikin omenatarhoissa on noin 50 000 omenapuuta. Suurin osa omenaviljelyksistä on Tolfsnäsin tilalla Kemiönsaaren pohjoisosassa. Vain osa puista kasvaa Söderlångvikin kartanon läheisyydessä, vaikka puistosta katsottuna omenapuurivistöt näyttivät runsailta.
Puistossa oli useita kauniita kukkaistutuksia. Minua viehätti erityisesti niitty- ja yksivuotisista kukista tehty ympyrän muotoinen labyrintti. Omenaviljelmiin liittyy Söderlångvikissä mehiläistarhaus, joten runsailla kukkaistutuksilla voi olla myös hyvää satoa edistävä merkitys. Tilan mehiläisten päätehtävänä on kuitenkin omenankukkien pölyttäminen. Joinakin vuosina omenan kukinta-aika on hyvin lyhyt ja pölytyksen onnistuminen on lähestulkoon täysin mehiläisten varassa.
 |
| Söderlångvikin puutarhan italialaistyylinen pylväikkö. |
 |
Näkymä kartanorakennuksesta merenlahdelle.
|
Puutarhakierroksen jälkeen opas johdatti meidät kartanorakennuksen sisääntuloaulaan, ja sieltä suureen ruokasaliin. Pöytä on Keravan puuseppätehtaan valmistama. Tuolit ja seinänvieruspöydät on valmistettu 1800-luvulla Euroopassa. Kuuntelimme pitkän visakoivuisen pöydän ympärillä istuen oppaamme kertomia tarinoita kartanomuseon sisustuksesta, taidekokoelman synnystä sekä myös Amos Andersonin juhlien tarjoiluista ja juhliin osallistuneista vieraista.
 |
| Taustalla Väinö Blomstedtin maalaus Ylikäytävä Ranskassa 1937. |
 |
| 12 metriä pitkän ruokapöydän on suunnitellut kuvataiteilija Harry Röneholm. |
Kiersimme lopuksi museon eri huoneita, samalla kun oppaamme kertoi kalusteiden historiasta ja taideteoksista. Museon perusnäyttely on yli sadan taideteoksen kokoelma sisältäen kotimaisia maalauksia veistoksia Föreningen Konstsamfundetin kokoelmista. Osa teoksista on tuttuja myös Amos Andersonin kokoelmista. Museossa oli esillä myös Emma Helteen taideteoksia.
 |
| Kasvihuone, Birger Calstedt 1937. |
 |
| Sammakko, Felix Nylund 1908. |
 |
| Kivinen muusa, Väinö Aaltonen 1926. |
 |
| Kristallikruunut Amos hankki vuonna 1936, kun Svenska Teaternin yhteydessä oleva ravintola Royalia laajennettiin. |
 |
| Vierashuoneen konsolipöydällä Jaeger-LeCoultren valmistama Atmos-kello. |
Ennen paluumatkaa nautimme iltapäiväkahvit omenaleivonnaisen sekä paikallisen jäätelön kera ravintola Amos Krogissa, jossa on myös tilan omenatuotteiden ja omenien ostosmahdollisuus.
Kiitos retken järjestäjille ja kaikille mukana olleille taas kerran kivasta retkipäivästä. Kuvia retkestä löytyy lisää Taksen sivuilta, käykää katsomassa.
M. Englund
