Lohjan Menneen Ajan Markkinat 14.12.2025

Aamu näytti harmaalta lähtiessämme Taksen jouluiselle retkelle Lohjan Menneen Ajan Markkinoille. Hentoinen lumisade otti meidät vastaan markkina-alueelle saapuessamme, luoden samalla jouluista tunnelmaa kylmään aamuun. Torikojujen avautuessa markkina-alue vilkastui hetkessä. Oli kiva katsella myyntikojujen käsitöitä ja pienten lasten innostusta tontturyhmien kulkiessa heidän ohitseen.

Museoalueelle oli luotu vanhanajan joulu.

Taustalta kuului lasten laulua. Jäimmekin katsomaan pienten Tiernapoikien  esitystä ulkoareenalla. Lasten esityksiä oli mahdollista mennä katsomaan myös sisätiloihin. Ehdimme nähdä joulupukinkin. 

Saapuessamme kirkonmäelle, kirkossa oli alkamassa messu. Kurkistimme kauniisti valaistuun kirkkosaliin. Kirkon edessä oli tarjolla nokipannukahvit ja pipareita nuotiotulen ääressä. Kuuman kahvikupin kanssa olikin kiva lämmitellä käsiä ja seurata markkinaväen touhuja.

Tiernapoikien esitys ulkoareenalla.

Jouluinen markkinakoju.

Myyntikojujen välissä löytyi useita kuumaa kaakaota ja jouluisia herkkuja tarjoavia. Tulipatojen ääressä oli mahdollista maistaa loimulohta tai partiolaisten grillaamaa makkaraa. Markkina-aluetta kiertävät lauluryhmät toivat lisätunnelmaa. 

Lohifileiden loimutusta markkina-alueella..

Markkinatorilta jatkomme lumituiskun keskellä matkaa Karjalohjalle Lohjan Spa hotellille lounaalle. Maalaismaiseman läpi kiemurteli mäkinen tie, jota pitkin saavuimme Lohjanjärven rannassa olevalle hotellille. Hotellin rantapuisto oli hennon lumipeitteen peittämä. 

Talvinen näkymä Lohjan Spa hotellin ikkunoista.

Hotellin lounas oli meille iloinen yllätys. Vaikka meille oli etukäteen kerrottu, ettei varsinaista jouluateriaa olisi tarjolla, niin hotelli oli järjestänyt todella maukkaan ja monipuolisen lounaan. Saimme maistella jouluisia salaatteja, porkkanalaatikkoa, kaloja ja jopa joulukinkkua oli laitettu meitä varten esille. Jälkiruokana oli puolukoista valmistettua rahkaa, sekä jouluinen luumurahkahyydyke. Lisäksi saimme napostella macaron-leivoksia. 

Iloisia Takselaisia lounaalla.

Jouluretkelle oli puettu punaista päälle. 

Jouluinen lounas oli iloinen yllätys.

Hotellin vastaava kävi lopuksi kertomassa hotellin historiasta sekä tarjosi meille suklaamakeiset paluumatkalle. 

Kiva jouluinen retki, kiitos järjestäjille.

                                                                                M. Englund

Finlandia-talon Aalto-näyttely 30.10.2025

Lokakuun lopussa saimme tutustua Taksen järjestämällä retkellä uusittuun Fnlandia-taloon sekä uuteen näyttelyyn, joka kertoo Alvar, Aino ja Elissa Aallon elämän työstä. Alvar Aalto-säätiön oppas kertoi aluksi Finlandia-talon historiasta ja arkkitehtuurista. Pääsimme tutustumaan myös talon toisen kerroksen tiloihin, jotka eivät ole normaalisti yleisölle avoinna. 

Upeasti toteutetun Aalto-näyttelyn tilat olivat olleet alun perin sinfoniaorkesterin harjoitustilana ja soittimien varastona. Näyttelyn suunnittelusta on vastannut Taina Väisänen ja käsikirjoituksen on laatinut Kirsti Manninen. Monipuoliseen näyttelyyn on koottu hyvin laajasti esineitä ja kuvia Alvar, Aino ja Elissa Aallon työstä, joten näyttelyyn kannattaa tutustua useammankin käynnin aikana. 

Kokosin  muutamia esimerkkikuvia esillä olevista esineistä ja oppaamme kertomista kohteista.

Näyttelytilan toteutuksessa toistuivat aaltomaiset muodot.

Jakauduimme kolmeen ryhmään opastuskierroksia varten.

Näyttelytilaan tultaessa ensimmäiseksi kiinnitin huomiota kauniisiin puupintoihin ja aaltoileviin esittelyseiniin. Valaistus toi hienosti esille tilassa olevat esineet ja esittelykokonaisuudet. Kuvin ja värein oli saatu esineiden muodot ja suunnittelun taustalla olevat luontokokemukset kauniisti näkyviin. Erityisesti lasiesineiden kuulautta korostivat niiden taustalla olevat valaistut kuvat. 

Aallon kukka.

Riihimäen kukka, pinottava astiasarja.

Näyttelyssä on mukana lukuisia Aaltojen suunnittelemia pienesineitä ja huonekaluja. Myös heidän suunnittelemista rakennuksista oli kuvia ja piirustuksia. Esimerkkinä muun muassa Paimion parantolan rappukäytävä ja sinne suunniteltu tuoli. 

Paimion parantolan porraskäytävä.

Esineitä ja niiden historiasta kertovia tauluja oli koottu eri huoneisiin. Ensimmäisessä huoneessa aaltoilevaan puurimaseinään upotetuissa hyllyissä oli lasiesineitä, joiden yhteydessä oli kerrottu niiden valmistukseen liittyvää historiaa. 

"Eskimonaisen nahkahousut", Savoy-maljakko.

Mieleeni jäi vuonna 1936 Karhula-Iittalan järjestämään suunnittelukilpailuun Alvar Aallon lähettämä ehdotus, "Eskimonaisen nahkahousut". Kilpailussa etsittiin lasiesineitä vuoden 1937 Pariisin maailmannäyttelyyn. Ehdotuksen maljakot saivat myöhemmin nimekseen Savoy-maljakko. Esillä oli myös puumuotti, jota käytettiin maljakoiden valmistuksessa vuoteen 1970 saakka. 

Savoy-maljakon puumuotti.

Mielenkiintoinen kuvasarja "Valon ikkunat" esitteli Alvar Aallon eri rakennuksiin piirtämiä ikkunoita. Alvar Aalto etsikin suunniteltaviin rakennuksiin sopivia ikkunamuotoja, joilla hän sai maksimoitua luonnonvalon tasaisen levittäytymisen huonetiloihin.

Valon ikkunat.

Esimerkiksi Paimion parantolan tuloaulaan Alvar Aalto piirsi pyöreitä kattoikkunoita. Taksen aikaisemmalla retkellä Pamion parantolassa kiinnitimmekin huomiota rakennuksen kauniiseen valaistukseen. Ikkunoiden sijoittelun lisäksi myös valaisimien suunnittelussa oli kiinnitetty huomiota häikäisyn estymiseen. Tavoitteena oli lämmin valo. Näyttelyssä olikin esillä myös Aaltojen piirtämiä valaisimia, joista useat ovat päätyneet sarjatuotantoon. 

Aino ja Alvar Aallon suunnittelemia valaisimia.

Viimeiseen näyttelytilaan oli koottu Alvar, Aino ja Elissa Aallon henkilö- ja perhehistoriaa. 

Näyttelykierroksen jälkeen nautimme yhdessä Finlandia-talon Cafe&Winessä keitto- ja salaattilounaan.

                                                                                                    M. Englund

                 

Vierailu Särestöniemen juhlanäyttelyssä 18.2.2025

Alkuvuoden 2025 yksi odotetuimmista näyttelyvierailuista oli Reidar Särestöniemen 100-vuotisjuhlanäyttely Didrichsenin taidemuseossa, jonne Takselaisille oli järjestetty helmikuussa opastettu museokierros.  Didrichsen museon lisäksi kävimme Villa Gyllenberg-museossa Jarmo Mäkelän "Minä olen monta"-näyttelyssä. Näyttelykierrosten jälkeen lounastimme Tapiolan Garden ravintolassa.

Reidar Särestöniemen 100-vuotisjuhlanäyttely kuului kevään 2025 suosituimpiin näyttelyihin Helsingissä. Upeat värit ja luonnon kuvaukset jäivät mieleen näyttelystä. 

 Reidar Särestöniemen 100-vuotisjuhlanäyttelyn teos Hirvikuusikko.

Opastettu näyttelykierros Didrichsen museossa. 

Juhlanäyttelyn teokset kuvaavat Särestöniemen luontosuhdetta.

Teos Sudet laulavat viimeisen laulunsa.

Kesäretki Uuteenkaupunkiin ja Raumalle 4-6.6.2025

 Kesäretki Uuteenkaupunkiin ja Raumalle, takselaisille tutun bussikuskin kyydissä, alkoi leppoisasti Tapiola Gardenin edestä. Pienen pysähdyksen aikana nautimme aamukahvit sämpylän kera  Design Hill kahvilassa Halikossa. Matka jatkui kesäisten maisemien läpi lounaalle Uudenkaupungin lahden rannassa sijaitsevaan ravintola Wikuun. 

Tutustumiskohteita Uudessakaupungissa olivat Bonk-museo, Vanha kirkko, taidetalo Pilvilinna ja Suomen laajin automuseo, jossa näytteillä oli muun muassa ensimmäinen Suomessa valmistettu auto, Korvensuu, vuodelta 1913. Vierailuohjelma yllättikin meidät monet monipuolisuudellaan.

Uudenkaupungin lahden Rantakatu ja vanhan kirkon torni.

Lounaspaikkamme ravintola Wiku sijaitsee aivan kaupungin lahden rannalla. Lounaan jälkeen meillä olikin hetki aikaa tutustua omatoimisesti venesataman vanhoihin purjeveneisiin sekä sataman ja kaupungin historiaan aina 400 vuoden ajalta. 

Rannalla oli useita kylttejä, joissa on kerrottu värikkäästi kaupunkiin liittyvistä tapahtumista. "Uusikaupunkilaiset saivat kunnian osallistua perustajakuninkaansa kruunajaisten valmisteluihin vuonna 1617. Tukholmasta kävi käsky hankkia Kustaa II Adolfin juhlia varten suuri määrä puuastioita, hienoja hiottuja kaunottaria, ei mitään purtiloita". Vakkasuomalaiset puuastiat ovatkin olleet vuosisatojen ajan tunnettu kauppatavara sekä kotimaassa että Itämeren rannoilla. 

Wiku ravintola ja laituri.

Venesatamassa vanhoja puuveneitä.

Raamitettu näkymä kaupunginlahdelle meren suuntaan.

Historiaa elävöittämään ja viihtyvyyttä lisäämään kaupunginlahden rantaan oli istutettu harvinaisten, purjelaivojen painolastien mukana kaupunkiin aikoinaan tulleiden, kasvien kuten Papelorikon, Soikkoratamon ja Karvasaran siemeniä. 

Venesataman rantapenkereiden kukkaloistoa.

Ensimmäinen opastettu vierailu oli järjestetty lounasravintolan vieressä olevaan  Bonk-museoon. Katselimme, aluksi hieman ihmetellen, museon esineistöä samalla kun opas kertoi huikeita tarinoita kuvitteellisen perheyhtiön Oy Bonk Ab mahtavista keksinnöistä. Museon tarina juontaa kuvataiteilija Alvar Gullichsenin ideasta. Bonkin toimintavapaat koneet yhdessä  tarinoiden kanssa vei meidät kuuntelijat mielikuvitusmatkalle perheyhtiön erilaisiin vaiheisiin.

Bonk museo.

Bonk museon opas johdatti meidät tarinoillaan

Oy Bonk Ab värikkääseen historiaan.

Takselaiset Bonk-museossa.

Bonk-museossa vierailun aikana kuullut tarinat ja koneet herättivät keskustelua vielä pitkään. Mitä oikeastaan näimme? Tarinoiden pohjana oli vanha kaunis sähkölaitoksen rakennus.  Pihalta löytyi vielä Baby-Bonk, jossa järjestetään lapsille työpajoja.

Kirkon sisältä löytyy erilaista esineistöä.

Oppaamme oli pukeutunut aikakauden pukuun.

Bonk-museossa vierailun jälkeen lähdimme tutustumaan holvikattoiseen harmaakivikirkkoon, joka on Uudenkaupungin keskusta-alueen vanhin rakennus vuodelta 1629. Oppaamme mukaan kirkko kätkee sisälleen miltei koko kaupungin historian. Kirkon edustalla on vanha hautausmaa ja sankarihaudat. Kirkon sisältä löytyy paljon vanhaa esineistöä, suurin osa 1600-luvulta. Harvinaisuuksia ovat muun muassa hautajaissaatossa käytetyt vaunut. Yksi elämys oli kiivetä kapeita tikasportaita ylhäällä olevalle parvelle, jossa aikaoinaan nuoret naimattomat istuivat. Puurakenteissa näkyi ja tuntui aikakausien patina. Vuosisatojen aikoina useat sukupolvet ovat ehtineet kuluttamaan pintoja kauniiksi.

Takselaiset kuuntelemassa opastusta.

Kirkon mäellä oleva laivan reelinki on toiminut 

lasten kiipeilypaikkana jo vuosikymmeniä.

Vanhaan kirkon esittelyn jälkeen pääsimme tutustumaan laajemmin yli 400 vuotta vanhan merellisen puutalokaupungin historiaan ja nykypäivään bussikierroksen aikana. Vanhoja puurakennuksia on korjattu vuosien aikana. Joitakin taloja on purettu, mutta onneksi keskustaan on säästynyt vanhan asemakaavan mukaisia kortteleita, joiden säilyttämisestä kaupunki on saanut kunniamaininnankin. Itse lapsena kaupungissa asuneena tunnistin osan jäljellä olevista rakennuksista. 

Museon rakennus.

Myllymäki.

Bussikierroksella näimme muun muassa museona toimivan Wahlbergin talon, joka  oppaamme kertoman mukaan, esittelee porvariskodin elämää merenkulkukaupungin kulta-aikoina ja tutustuttaa samalla kaupungin merelliseen historiaan. Talon on rakennuttanut itselleen Uudenkaupungin tupakkatehtaan perustaja Fredrik Wahlberg  1870-luvun alussa. Museoon oli parhaillaan valmistumassa uusi näyttely, joten meillä ei ollut mahdollisuutta käydä talon sisällä. Saatoimme kuitenkin ihastella talon julkisivun taitavia puuleikkauksia ja kaunista porttia.

Paikallinen oppaamme torilla. 

Tutustumiskierroksen jälkeen, nousimme bussista keskustassa sijaitsevalle torille, jonne on pystytetty  vuonna 1721 solmitun Uudenkaupungin rauhan muistoksi Reino Harstin suunnittelema muistomerkki. Laatassa on myös piirros sen aikaisesta kaupungin asemakaavasta.

Uudenkaupungin rauhan muistomerkki

 Oppaamme kertoi meille Uudenkaupungin rauhan neuvotteluista ja torilla sekä sen laidalla aikoinaan olleista rakennuksista. Suuren Pohjan sodan ja isovihan päätteeksi solmittiin (Uudenkaupungin) rauha, jonka sopimus allekirjoitettiin torilla, rauhan solmimista varten erikseen pystytetyssä talossa. 

Seuraava tutustumiskohteemme oli taidetalo Pilvilinna, missä taiteilija Raija Nokkala ja Pentti Nokkala ottivat meidät vastaan. Pilvilinna on Raija ja Pentti Nokkalan sekä taidepupun Pablon koti samalla kun talo ja sen pihapiiri muodostavat kokonaisen taideteoksen. Koska taidetalo Pilvilinna on etupäässä koti, niin emme voineet kuvata kaikkea kaunista ja mielikuvituksellista mitä näimme vierailun aikana. 

Taidetalo Pilvilinna

Taiteilija Raija Nokkala oli meitä vastassa.

Uudessakaupungissa kävijöiden kannatta ehdottomasti käydä tapaamassa Raija Ja Pentti Nokkalaa ja katsomassa heidän ihastuttavaa taloa ja sen puutarhaan. Joitakin kuvia saimme ottaa pihalle tullessamme, jotka antavat suppean kuvan siitä, mitä vierailulla näimme ja koimme. Kierrosten jälkeen meille oli katettu kahvipöytä, josta saimme nauttia puutarhassa merenlahtea katselle tai isäntiemme olohuoneessa.

Etupihan hahmoja.

Sadunomaisten maalauksien taustana on runoja.

Yövyimme hotelli Aqvariuksessa. Aamiaisen jälkeen lähdimme Automuseoon, jossa saimme ihastella vanhoja mobiileja ja tutustua eri vuosikymmenten autokorjaamotoimintaa.  Parasta vierailussa oli kuitenkin oppaamme kertomukset museon synnystä ja tarinat autojen historiasta.

Innokas oppaamme Automuseossa.

Automuseon kolmessa suuressa näyttelyhallissa oli yli 100 autoa, oma osasto Saab-merkeille. Lisäksi siellä oli vanhoja moottoripyöriä ja mopoja.   Yksi lentokonekin oli päässyt näyttelytilaan.

Takselaisia kuuntelemassa oppaamme tarinoita.

Museossa esillä myös korjaamotoiminnan historiaa.

Ensimmäinen Suomessa valmistettu auto,
Korvensuu, vuodelta 1913. 

Ennen Raumalle saapumista tutustumme vielä 1300-luvulla rakennettuun Kalannin kirkkoon. Kirkolla meitä oli vastassa seurakunnan opas, joka kertoi kirkon historiasta ja seinien maalauksista. Pyhän Olavin harmaakivikirkko on rakennettu 1300-luvun lopulla. Aikaisemmin paikalla oli jo puukirkko, ja nykyinen kivisakaristo. Niiden ympärille rakennettiin vähitellen kivinen runkohuone. 

Takselaiset tutustumassa Kalannin kirkkoon.

Kalannin Pyhän Olavin kirkko.

Kirkon arvokkaat kalkkimaalaukset otettiin esille vuoden 1884 laajoissa korjauksissa. Niitä kuitenkin "paranneltiin" uusilla jäljennöksillä. 1960-luvun korjausten aikana paljastettiin alkuperäisiä maalauksia, joita näimme vierailumme aikana kirkon seinillä. 

1300-luvun maalaukset.

Kalannin kirkko.

Lounaan nautimme Raumalla meren rannalla sijaitsevassa vanhassa pitsihuvilassa ravintola Tallbossa. Pienen lepotauon jälkeen lähdimme oppaamme johdolla tutustumaan aluksi bussilla Rauman merenranta-alueeseen. Ajon aikana opas kertoi meille Rauman meriteollisuuden historiasta ja nykypäivästä. Kierroksen jälkeen  jalkauduimme oppaamme kanssa UNESCONn maailmanperintökohteena tunnetun Vanhan Rauman kaduille. 

Fransiskaani munkkien 1500-luvulla rakentama kirkko. 

Nousimme bussista Pyhän ristin kirkon edustalla, josta matka jatkui kävellen kaariportin läpi ja sillan yli kapeille kauniiden talojen ympäröiville kaduille. Ylittämämme Rauman joki on alun perin ollut pitkälle sisämaahan työntynyt meren salmi, mitä pitkin laivat pystyivät purjehtimaan sisämaahan. Maan kohotessa salmi kapeni joeksi. Vielä 1800-luvulla laivat ovat olleet yleinen näky joella. Jokea kutsutaan nykyään Rauman keskustan osalta Rauman kanaaliksi.

Portti vei Pyhän ristin kirkolta Vanhan Rauman kaduille.

Vanhan Rauman kadut noudattavat yhä keskiajalta peräisin olevia katulinjoja. Vanha Rauma on rakentunut vuoden 1682 kaupungin palon jälkeen tiiviiksi kaupunkikeskustaksi. Vanhimmat säilyneet talot ovat 1700-luvulta. Kaupungin pitkästä historiasta kertovat kuitenkin raatihuone ja näkemämme 1500-luvun alussa rakennettu luostarikirkko. 

 

Oppaan johdolla tutustumassa UNESCONn maailmanperintökohteeseen vanhaan Raumaan. 

Vanhan Rauman kaduillalöytyi monia hauskoja taideteoksia, kuten penkillä istuva puuveistosnainen, jota kuvattiin ahkerasti. Opastuskierroksen jälkeen tutustuimme vielä Martelaan, laivanvarustajan kotiin, jossa oli paljon kaunista esineistöä ja yksityiskohtia kertomassa perheen elämästä. 

Takselaiset Rauman kotimuseon museon edessä.

Yövyimme Raumalla hotelli Scandic Raumassa. Aamiaisen jälkeen meidän vierailukohteemme oli Rauman merimuseo, jossa opas kertoi meille Rauman merellisestä historiasta. Oppaamme mukaan ilman merta ja satamaa Rauman kaupunkia olisi tuskin perustettu aikoinaan. Museossa oli nähtävillä purjelaivojen aikakauden laivoja ja tunnelmaa erilaisien merimiesten elämästä kertovien esineiden ja kuvien muodoissa. Yksi tärkeä aihe museossa on myös raumalainen laivanrakennus. Museon rakennus on entinen merikoulunrakennus, joten monet esineet kertovat merenkulun koulutuksen historiasta. Kiinnostavia kohteita takselaisille olivat myös opetussimulaattorit, joiden parissa aika vierähti nopeasti.

Merimuseo.

Takselaiset oppaan johdolla Merimuseossa.

Merimiesten tuliaisia.

Merenkulunkoulutus esillä näyttelyissä.

Vanhasta Raumasta siirryimme bussilla takaisin merenrantaan  Syvärauman lahdelle lounaalle Marina Vistaan. Lounastarjoilu oli järjestetty yläkerran kabinettiin, josta avautui upea merinäköala.

Ravintola Marina Vista.

Huikeita maisemia pääsi katsomaan ja kuvaamaan myös Syväraumanlahden rannan Kiikaritornista. Alkuperäisen Kiikaritornin rakentaminen liittyi Rauman purjelaivakauteen 1800-luvun lopussa. Kiikaritornista näki jo kaukaa satamaan tulossa olevan laivan. Tornin huipulla olevan salon päähän nostettiin pallo, jonka avulla asiasta saatiin välitettyä tieto kaupunkiin. Kiikaritorni purettiin tarpeettomana vuonna 1956, Uusi torni vihittiin käyttöön 1992 esikuvansa mukaisena.

Kiikaritorni.

Hienon kesäretken päätti luotopolku Rauman toisessa UNESCONN maailmanperintökohteessa Sammallahdenmäellä. Sammallahdenmäki on pronssikautinen hautaröykkiöalue Lapin kylässä, keskellä kallioista ja metsäistä luontoa. Alueen lähes 40 hautaröykkiötä löytyvät noin 1,5 km matkalta.

Takselaiset Sammallahdenmäen luontopolulla.

Hautapaikoista oli tehty upeat kivilaattakartat. 

Pronssikautisia hautaröykkiötä.

Sammallahdenmäen muinaismuistokohde.

Sammallahdenmäen luontopolulta lähdimme pienen bussimatkan päähän kohteeseen, josta meillä oli mahdollisuus ostaa tuliaisiksi muun muassa Kivikylän Kotipalvaamon tuotteita. Kotimatka alkoi mukavissa tunnelmissa pienen kahvitauon jälkeen.

Kiitos matkanjärjestäjälle upeasta retkestä merenrantakaupunkeihin. Uusikaupunki oli monelle takselaiselle ennestään tuntematon kaupunki. Uudenkaupungin rauha sekä autotehdas oli kyllä muistissa. Vierailun aikana kaupunki kuitenkin yllätti monipuolisilla tutustumiskohteillaan. Kuulimme paljon kiinnostavia ja hauskoja tarinoita, jotka ehkä jäivätkin parhaiten mielen vierailusta.

Rauman Vanha kaupunki UNESCONn maailmanperintökohteena oli useammalle takselaiselle jo ennestään tuttu kohde. Vierailun aikana Rauman kaupungin ja koko merenkulun historia tuli kuitenkin monille aivan uudella tavalla näkyville hienosti valituissa kohteissa. Erityisesti Rauman toinen UNESCONn maailmanperintökohde Sammallahdenmäki pronssikautisine hautapaikkoineen toi monille uudenlaisen elämyksen retken päätteeksi. 

   M. Englund