Matka Müncheniin ja Itävallan Salzburgiin 16.-19.9.2024

16.9.2024 Tutustuminen Münchenin vanhaan keskustaan

Baijerin matkamme Müncheniin ja Itävallan Salzburgiin alkoi aikaisin maanantaiaamuna Finnairin lennolla. Jännitimme hieman etukäteen, miten Keski-Euroopan rankkasateet vaikuttaisivat matkajärjestelyihimme. Merkkejä suurista tulvista ei ollut kuitenkaan nähtävillä koneen laskeutuessa Münchenin kentälle. Lentokentällä meitä oli vastassa suomesta kotoisin oleva, useita vuosia Münchenissä asunut oppaamme. Hänen mukaansa sadetta oli luvassa ensimmäisenä matkapäivänä, mutta sen jälkeen saisimme nauttia myös aurinkoisista hetkistä. 

Sade ropisi sateenvarjoihin ja
kasteli matkalaisen kenkiä.

Tulopäivän kaupunkikiertoajelun aikana satoi aluksi hiljalleen, mutta sade voimistui vähitellen Vanhassakaupungissa tekemämme kävelykierroksen aikana. Sateenvarjoja ja -takkeja tarvittiinkin lounaan jälkeisellä kierroksella. Oli kuitenkin mukavaa kulkea vanhojen rakennusten ympäröimiä kujia ja pysähtyä pieniin tunnelmallisiin sisäpihoihin. 

Lounaspaikkamme vanha oluthalli Hofbräuhaus.

Kaupunkikierroksen aikana saavuimme Hofbräuhausin kuuluisaan oluthuoneeseen, jonne meille oli varattu lounaspöydät. Münchenin Vanhankaupungin parhaimpina nähtävyyksinä pidetäänkin historiallisia oluttupia. 

Iloisia matkalaisia maistelemassa paikallista olutta.

Ruokailun yhteydessä kuulimme tarinoita oluthallin eri vaiheista. Baijerin herttua Vilhelm V perusti oluthallin vuonna 1589 palatsinsa yhteyteen. Vilhelm ei ollut tyytyväinen paikalliseen olueisiin, joten oluthallissa aloitettiin oman oluen valmistus. 1800-luvun alkupuolella kuningas Ludvik I avasi oluthallin myös tavallisille kansalaisille. Hofbräuhaus-panimon yhteyteen vuonna 1820 avattu Hofbräuhaus am Platzl onkin maailman kuuluisin oluthalli, jossa myös monet kuuluisuudet ovat istuneet iltaa, kuten myös Mozart.

Hofbräuhaus on suosittu lounaspaikka
Vanhassakaupungissa.

Sateisesta päivästä huolimatta jatkoimme lounaan jälkeen kävellen tutustumista Vanhankaupungin tunnelmallisiin katuihin ja rakennuksiin. Altstadt Marieplatzin ympäristö tuli meille opastuksen aikana tutuksi. Aukion vierestä kulkee vilkas kävelykatu, jonka molemmissa päissä on vanhan kaupungin muurin portit. Alueella on useita vanhoja rakennuksia, upeita kirkkoja, pieniä tunnelmallisia kujia kaivoineen sekä vanha raatihuone kellopeleineen. Raatihuoneen seinässä pyörähtää käyntiin kellopeli Glockenspiel useamman kertaa päivässä. 

Oppaamme kertoi myös tarinoita Baijerin pääkaupungin Münchenin värikkäästä historiasta. Münchenin perustamisvuotena pidetään vuotta 1158, jolta ajalta on löydetty varhaisin maininta kaupungista. Kaupunki oli kuitenkin jo tuolloin olemassa. Sen olivat alun perin asuttaneet munkit. Kaupunkioikeudet Münchenille myönsi Baijerin herttua Rodolf I kuitenkin vasta vuonna 1294.  München – Wikipedia

Vanha kaivo pienellä sisäpihalla.

Syksyinen tärkeä tapahtuma Münchenissä on maailman kuuluisin olutfestivaali, Octoberfest, jota on jo järjestetty lähes 200 kertaa. Paikalle saapuu vuosittain jopa kuusi miljoonaa oluen ystävää. Olisi tietenkin ollut mielenkiintoista tutustua juhlaan, joka oli alkamassa meidän lähtöpäivän jälkeisellä viikolla, mutta toisaalta vältyimme suurimmilta ruuhkilta. Juhlan järjestelyt olivat jo näkyvissä keskustan kaduilla. 

Raatihuone kellopeleineen.

Kävelykierroksen aikana emme käyneet rakennusten sisällä, mutta innokkaimmat meistä tekivät vielä illalla ja seuraava aamuna omia tutustumiskäyntejä vanhaan keskustaan, jonne oli lyhyt matka hotelliltamme. Näin saimme kaikki nähtäväksemme upeita kuvia kaupungista sekä historiallisten rakennusten sisältä. 

Matkalaisen ottama upea kuva Münchenistä.
Kuvassa näkyy Frauenkircheniä koristavat kaksi kupolitornia.

Innokkaimmat valokuvaajat kävivät
kuvaamassa myös rakennusten sisältä.

Kävelykierroksen jälkeen bussi toi meidät Arthotel Munichille, jossa meille oli varattu huoneet kolmeksi yöksi. Hotelli oli sisustettu hauskoilla taideteoksilla ja huonekaluilla. Hotellihuoneiden ovissa näkyi tuttuja henkilöitä ja maisemia ympäri maailmaa. Ensimmäinen ilta sujui rattoisasti aulabaarissa ja läheisissä ruokapaikoissa iltapalaa nauttien.

Arthotel Munich.

17.9.2024 Vierailu Alte Pinakothek taidemuseossa 

Toisena matkapäivänä meillä oli mahdollisuus tutustua omatoimisesti Münchenin kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin ennen yhteistä lounasta. Lounastimme hotellia lähellä olevassa Muncher Subn-ravintolassa, jossa nautimme 3 ruokalajin menun oluen ja viinin kera. 

Muncher Subn-ravintolassa lounaalla.

Lounaan jälkeen kävelemme takaisin hotellille, josta lähdimme bussilla oppaamme johdolla Alte Pinakothek -museoon, joka on yksi Euroopan merkittävimmistä taidemuseoista. Siellä on yksi maailman suurimmista eurooppalaisten maalausten kokoelmista 1300-1700-luvuilta. Museo avattiin jo vuonna 1836.

Alte Pinakothek-museoMuseo-rakennus,
suunnittelija arkkitehti Leo von Klenxe. 

Museossa esillä olevan yli 700 maalauksen joukossa on lukuisia Dürerin ja Rubensin sekä Rembrantin ja Tizianin avainteoksia. Pelkästään Rubensin teoksia museossa on peräti 62. Museon yhtenä vaikuttavampana teoksena pidetään hänen Viimeinentuomio-suurteosta. Oppaamme keskittyi muutamiin eri aikakautena valmistuneisiin teoksiin. Saimme museokierroksella monipuolisen "tietopaketin" teosten historiasta sekä maalauksissa esiintyvistä henkilöistä. 

Takselaiset Alte Pinakothek-museossa.

Upeiden maalausten keskellä oli hyvä levähtää ja
viivähtää hetken teoksia katsellen.

Peter Paul Rebens, "Madonna im Blumenkranz", 1616-17

Lähikuva Rubensin "Madonna im Blumenkranz "-teoksesta.  

Münchenin keskustan lukuisiin museoihin tutustumiseen olisi voinut käyttää useammankin päivän, mutta meidän matka jatkui seuraavana päivänä kohti Itävallan Salzburgia.

18.9.2024 Retki Alppien ja laaksojen ympäröimään Itävallan Salzburgiin

Aamiaisen jälkeen lähdimme bussilla oppaan johdolla kokopäiväretkelle upeiden maisemien halki Itävallan Salzburgiin, joka sijaitsee Alppien läheisyydessä lähellä Saksan rajaa.  

Matkalla Salzburgiin näimme lumihuippuisia vuoria.

Salzburgin kaupungin jakaa kahtia Salzach-joki. Kaupungin pohjoispuolella aukeaa tasankoa, vastaavasti eteläpuolella on upeita Alppien huippuja. 

Opaskierroksemme alkoi läheltä Salzburgin suosituinta nähtävyyttä, vuoren päällä sijaitsevaa Festung Hohensalzburgia, joka on rakennettu alun perin 1000-luvulla. Upea linna nousi aina uudestaan esille talojen takaa kävelykierroksemme aikana. Näkymä Salzburgin vanhaan osaan ja linnakkeeseen onkin tuttu useimmille Salzburgissa vieraileville myös monien matkamuistoiksi ostettavien rasioiden päältä. Linnakkeeseen voi kivuta jyrkkää mäkeä ylös tai sitten köysirataa pitkin. 

Festung Hohensalzburg.

Kiersimme  oppaamme kanssa Vanhankaupungin kapeita kujia sekä historiallisten rakennusten, palatsien ja kirkkojen ympäröimiä aukioita kuten Domplatzin, Mozartplatzin ja Residentalplatzin.  Alueella on useita kirkkoja ja museota, joiden historiaan tutustuimme oppaamme johdolla kujilla kulkiessamme. 

Takselaisia opaskierroksella
Salzburgin Vanhassakaupungissa.

Salzburgin vanhakaupunki on täynnä barokkityylisiä rakennuksia. Jokaisen kadunkulman takaa löytyi aina uutta kaunista katseltavaa. Vanhakaupunki onkin yksi Unescon maailmanperintökohde.

Kujia ja historiallisia rakennuksia
Salzburgin keskustassa.

Hevoskärryt historiallisessa keskustassa.

Salzburgin tuomiokirkon edustan patsaita.

Salzburgin katedraalin kupoli sisältä kuvattuna.

Pääkaduilla ja kujilla löytyi myös useita kahviloita, joihin olisi ollut kiva istahtaa. Meidän kierros jatkui kuitenkin kohti lounaspaikkaamme, Stiegl-Keller -ravintolaa. Nousimme jyrkkää kapeaa kujaa pitkin ravintolan sisäänkäynnille. Ravintolan komea porraskäytävä oli vaikuttava. Lounaamme oli katettu kauniille terassille, josta oli upeat näkymät kaupungin historiallisiin rakennuksiin. Ennen lounasta juhlistimme Takselaisen seniorin tulevaa tasavuotissyntymäpäivää kuohuviinilasia kilistäen.

 Stiegl-Keller -ravintolan komea porrasaula.

Stiegl-Keller -ravintolan terassilla.

Juhlimme kuohuviinimaljoja kohottaen tulevaa
syntymäpäivää.

Luonaan jälkeen useat meistä piipahtivat katsomaan lähellä linnoitusta sijaitsevaa hautausmaata, joka on tuttu myös Sound of music-elokuvan kuvauksista. Hautausmaa oli täynnä kauniita koristeellisia hautakiviä ja upeita kukkaistutuksia. Sieltä löytyy myös Mozartin sukulaisten hautoja.

  

Vanhaa keskustaa kierrellen kävelimme lopuksi Getreidegasse -ostos- ja kävelykatua pitkin kohti Schloss Mirabell linnan puutarhaan. Getreidegasse on kuuluisa ostoskatu, jossa kaikki kauppojen kyltit on suunniteltu historialliselle kadulle sopivaksi. Pysähdyimme matkalla katsomaan taloa, jossa Mozart syntyi  v. 1756. Salzburgia pidetäänkin Mozartin kaupunkina. Pysähdyimme hetkeksi Mozartin keltaisen syntymäkodin eteen monen muun turistin tavoin, jolloin oppaamme kertoi Mozartin perheen kodin historiasta ja vuosien varrella siihen tehdyistä laajennuksista. 

Getreidegasse-ostoskatu, Mozartin syntymä talon kohdalla.

Kaunis ilma suosi meitä Salzburgin kävelykaduilla. 

Ylitimme Salzach-joen matkalla Mirabellin linnan puutarhaan. Joen toisella puolella näimme Mozartin perheen myöhempiaikaisen kodin. Läheltä siltaa löytyi myös pieni konditoriamyymälä, josta oli mahdollisuus ostaa alkuperäisiä Sacherkakkuja. 

Salzburgin vanhakaupungin ja Festung Hohensalzburg
siluetti Salzach-joen ylittävältä sillalta kuvattuna.

Linnan puutarhan portilla oppaamme kertoi linnan historiasta ja siellä sijaitsevista patsaista. Palatsialue on valmistunut 1600-luvulla. Puutarha avattiin yleisölle ensimmäistä kertaa vuonna 1854. 

Schloss Mirabell-linnan puutarhan portilla.

Näkymä Schloss Mirabell-linnan puutarhaan.

Schloss Mirabell-linnan puutarhan suihkulähde.

Mirabell-linnan puutarhan upeita kukkaistutuksia.

Puutarha oli täynnä patsaita, suihkulähteitä sekä upeita kukkaistutuksia. Pensasaidanteen läpi kävellessä löytyi lukuisia pieniä patsaita pensaskujan vierustoilta. Puutarhassa on kuvattu Sound of Music-elokuvan tapahtumia. Erityisesti pensaskuja on monille elokuvaa katsoneille tuttu laulun "Do-Re-Mi" kulissina. 

Schloss Mirabell linnan puutarhassa vierailun jälkeen, meille oli varattu aikaa itsenäiseen kiertelyyn sekä ostoksiin ennen bussin lähtöä kohti Müncheniä. Monet meistä kävivät mm. oppaan suosittelemassa alkuperäisen reseptin mukaan valmistettuja Mozartin kuulia myyvässä myymälässä. Osa matkalaisista ehti käydä kuvaamassa Salzburgin katedraalin upeita kupoleita kirkon sisällä.

Takselaisen ottamat upeat kuvat Salzburgin katedraalista.

Salzburgin tunnetuin näkymä
suklaarasian kannessa.

19.9.2024 Nymphenburgin linna ja barokkipuisto

Viimeisen matkapäivän aamuna lähdimme bussilla oppaamme johdolla läheiseen Nymphenburgin linnaan. Linna oli Baijerin vaaliruhtinaan Kesäpalatsi, joka rakennettiin ruhtinaan esikoispojan syntymän kunniaksi vuonna 1662. 

Nymphenburgin linna Munchenissä.

Linnan barokkipuisto.

Nymphenburgin linnan suihkulähde.

Linnan päärakennus valmistui 1675, nykyisen muodon se sai 1715, kun julkisivuun lisättiin kaari-ikkunat ja rintakuvapatsaat. Linnan takana aukeaa iso barokkipuisto, jossa on mm. metsästysmaja, kuninkaallinen kylpylä ja teehuone.

 Linnan sisätilojen ehdoton katseenvangitsija on kolme kerrosta korkea Kivihalli, jossa on useita seinämaalauksia mm. kuuluisilta maalareilta Johann Baptist ja Frans Zimmermann. 

Linnan korkea Kivihalli.

Linnavierailun jälkeen nautimme lounaan Nymphenburgin palatsin vieressä baijerilaista viihtyisyyttä huokuvassa Schlosswirtschaft Schwaige -ravintolassa. jossa meille tarjottiin alkuruoka salaatin jälkeen kermaista risottoa tomaattien ja villivihannes-peston kanssa. Jälkiruokana oli Panna Cottaa metsämarjojen kanssa.

Schlosswirtschaft Schwaige -ravintolassa 

Lounaan jälkeen lähdimme kohti Münchenin lentokenttää, ja Finnairin lennolla kotiin.

Kiitos matkan järjestäneille, johtajalle ja kaikille matkaan osallistuneille, ja erityisesti kaikille niille, jotka jaoitte ottamianne valokuviamme ja samalla olitte mukana luomassa tätä matkakertomusta Taksen blogiin.

                                                                                                     M. Englund

Retki Kemiönsaareen ja Amos Anderssonin kesäpaikkaan Söderlångvikiin 3.9.2024

 

Retkeläiset Söderlångvikin puistossa.

Retki Kemiönsaareen alkoi bussilla Hotelli Gardenin edestä. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Suomusjärvellä Kaffila Helinä, jossa joimme aamukahvit maukkaiden voileipien kera. Erityisesti muistoja herättänyt muna-anjovisvoileipä sai paljon kiitosta retkeläisiltä. 

Aamukahvit juotuamme jatkoimme matkaa Kemiön vanhalle hautausmaalle, jossa seuraamme liittyi Kemiönsaaren paikallinen opas. Opas kertoi Kemiönsaaren asuttamisesta ja Kemiön kunnan historiasta ja siitä miten Kemiönsaarelta kotoisin oleva liikemies Amos Anderson (1878-1961) liittyi kirkon myöhempiin korjauksiin ja uudistamiseen. Kemiönsaari sai vakituisen asutuksen ruotsinkielisten siirtolaisten mukaan 1100-luvulla. Viikinkien matkat itään päin kulkivat Hiittisten ja Kemiönsaaren rantojen kautta.

Opaskierroksen pääkohde kirkon hautausmaalla oli Amos Andersonin hautamuistomerkki, joka on pystytetty Amos Andersonin toivomaan paikkaan. 

Kemiön kirkko ja hautausmaa. 

Amos Andersonin hautamuistomerkki.

Kemiön kirkko on yksi Suomen vanhimmista harmaakivikirkoista. Kirkko on rakennettu 1300- ja 1400-luvuilla, ja laajennettu 1700-luvulla. Nykyisen kirkon paikalla olleesta puukirkosta on varhaisin maininta vuodelta 1445, mutta kirkon kaivauksista on löytynyt rahoja jo 1300-luvulta. Kirkko on kärsinyt useista tulipaloista vuosien varrella. Vuonna 1920-22 kirkko korjattiin ja uudistettiin Amos Andersonin aloitteesta. Hän suunnitteli ja kustansi laajan korjaustyön, jonka arkkitehtina toimi Armas Lindgren. Amos Lindgren piirsi myös alttarin yllä olevaan ikkunaan lasimaalauksen Amos Andersenin  ohjeiden mukaan/Opaslehtinen, Kemiönsaaren kirkot ja kappelit/.

Kirkon pilarit ja holvit valmistuivat 1400-luvulla.

Kemiön kirkko oli aluksi vain ruotsinkielisten seurakuntalaisten käytössä. Nykyjään seurakunta on kaksikielinen. 

Kirkkoon tutustumisen jälkeen meille oli järjestetty lounas pöytiin tarjoiltuna Ullman´s Villassa, joka oli aikoinaan Wärtsilä-yhtiön edustushuvila. Ajoimme bussilla Taalintehtaalle sataman läheisyyteen, josta lähdimme kävelemään puiston viertä suurten jalopuiden ympäröimälle kukkulalle, jossa ravintola sijaitsi. Ulkoa päin hieman väritön rakennus yllätti meidät upeine sisustuksineen. Hyvän lounaan kruunasi kakkupöytä, josta saimme valita mieluisimman leivoksen kahvin kanssa nautittavaksi. 

Meidän lounaspaikkamme Ullman´s Villa Taalintehtaalla

Yksi Ullman´s Villan tunnelmallisista ravintolasaleista.

Jälkiruokana oli runsas kakkupöytä.

Lounaan jälkeen pääsimme tutustumaan taiteita ja tieteitä tukeneen vuorineuvos Amos Andersonin kesähuvilaan Söderlångvikiin, jonne hänen yksityinen taidekokoelmansa on sijoitettu. 

Söderlångvikin kartano.

Amos Anderson hankki Söderlångvikin maatilan kesäasunnokseen vuonna 1927. Kartanon paikalla oli alun perin 1800-luvulla rakennettu maalaistalo, jota laajennettiin kahteen otteeseen. Nykyisen kaksisiipisen ja kattoterasseilla varustetun muodon rakennus sai vuosina 1937-1938. Talo remontoitiin perusteellisesti vuosina 2018-20, ja palautettiin siihen asuun mikä sillä oli ollut 1930-luvulla. Museo avattiin yleisölle 2021. /Söderlånvikin museo, opaskirja/.

 

Ennen kartanokierrosta opas esitteli meille puistoa ja näkymää tilan omenaviljelmille. Oppaamme kertoman mukaan Söderlångvikin omenatarhoissa on noin 50 000 omenapuuta. Suurin osa omenaviljelyksistä on Tolfsnäsin tilalla Kemiönsaaren pohjoisosassa. Vain osa puista kasvaa Söderlångvikin kartanon läheisyydessä, vaikka puistosta katsottuna omenapuurivistöt näyttivät runsailta.

Puistossa oli useita kauniita kukkaistutuksia. Minua viehätti erityisesti niitty- ja yksivuotisista kukista tehty ympyrän muotoinen labyrintti. Omenaviljelmiin liittyy Söderlångvikissä mehiläistarhaus, joten runsailla kukkaistutuksilla voi olla myös hyvää satoa edistävä merkitys. Tilan mehiläisten päätehtävänä on kuitenkin omenankukkien pölyttäminen. Joinakin vuosina omenan kukinta-aika on hyvin lyhyt ja pölytyksen onnistuminen on lähestulkoon täysin mehiläisten varassa.

Söderlångvikin puutarhan italialaistyylinen pylväikkö.  

 

Näkymä kartanorakennuksesta merenlahdelle.

Puutarhakierroksen jälkeen opas johdatti meidät kartanorakennuksen sisääntuloaulaan, ja sieltä suureen ruokasaliin. Pöytä on Keravan puuseppätehtaan valmistama. Tuolit ja seinänvieruspöydät on valmistettu 1800-luvulla Euroopassa. Kuuntelimme pitkän visakoivuisen pöydän ympärillä istuen oppaamme kertomia tarinoita kartanomuseon sisustuksesta, taidekokoelman synnystä sekä myös Amos Andersonin juhlien tarjoiluista ja juhliin osallistuneista vieraista. 

Taustalla Väinö Blomstedtin maalaus Ylikäytävä Ranskassa 1937.

12 metriä pitkän ruokapöydän on suunnitellut kuvataiteilija Harry Röneholm.

Kiersimme lopuksi museon eri huoneita, samalla kun oppaamme kertoi kalusteiden historiasta ja taideteoksista. Museon perusnäyttely on yli sadan taideteoksen kokoelma sisältäen kotimaisia maalauksia veistoksia Föreningen Konstsamfundetin kokoelmista. Osa teoksista on tuttuja myös Amos Andersonin kokoelmista. Museossa oli esillä myös Emma Helteen taideteoksia.

Kasvihuone, Birger Calstedt 1937.

Sammakko, Felix Nylund 1908.

Kivinen muusa, Väinö Aaltonen 1926.

Kristallikruunut Amos hankki vuonna 1936, kun Svenska Teaternin yhteydessä oleva ravintola Royalia laajennettiin.

Vierashuoneen konsolipöydällä Jaeger-LeCoultren valmistama Atmos-kello.

Ennen paluumatkaa nautimme iltapäiväkahvit omenaleivonnaisen sekä paikallisen jäätelön kera ravintola Amos Krogissa, jossa on myös tilan omenatuotteiden ja omenien ostosmahdollisuus.

Kiitos retken järjestäjille ja kaikille mukana olleille taas kerran kivasta retkipäivästä. Kuvia retkestä löytyy lisää Taksen sivuilta, käykää katsomassa.

                        

                                                                                                    M. Englund