tiistai 5. elokuuta 2025

Kesäretki Uuteenkaupunkiin ja Raumalle 4-6.6.2025

 Kesäretki Uuteenkaupunkiin ja Raumalle, takselaisille tutun bussikuskin kyydissä, alkoi leppoisasti Tapiola Gardenin edestä. Pienen pysähdyksen aikana nautimme aamukahvit sämpylän kera  Design Hill kahvilassa Halikossa. Matka jatkui kesäisten maisemien läpi lounaalle Uudenkaupungin lahden rannassa sijaitsevaan ravintola Wikuun. 

Tutustumiskohteita Uudessakaupungissa olivat Bonk-museo, Vanha kirkko, taidetalo Pilvilinna ja Suomen laajin automuseo, jossa näytteillä oli muun muassa ensimmäinen Suomessa valmistettu auto, Korvensuu, vuodelta 1913. Vierailuohjelma yllättikin meidät monet monipuolisuudellaan.

Uudenkaupungin lahden Rantakatu ja vanhan kirkon torni.

Lounaspaikkamme ravintola Wiku sijaitsee aivan kaupungin lahden rannalla. Lounaan jälkeen meillä olikin hetki aikaa tutustua omatoimisesti venesataman vanhoihin purjeveneisiin sekä sataman ja kaupungin historiaan aina 400 vuoden ajalta. 

Rannalla oli useita kylttejä, joissa on kerrottu värikkäästi kaupunkiin liittyvistä tapahtumista. "Uusikaupunkilaiset saivat kunnian osallistua perustajakuninkaansa kruunajaisten valmisteluihin vuonna 1617. Tukholmasta kävi käsky hankkia Kustaa II Adolfin juhlia varten suuri määrä puuastioita, hienoja hiottuja kaunottaria, ei mitään purtiloita". Vakkasuomalaiset puuastiat ovatkin olleet vuosisatojen ajan tunnettu kauppatavara sekä kotimaassa että Itämeren rannoilla. 

Wiku ravintola ja laituri.
Venesatamassa vanhoja puuveneitä.

Raamitettu näkymä kaupunginlahdelle meren suuntaan.

Historiaa elävöittämään ja viihtyvyyttä lisäämään kaupunginlahden rantaan oli istutettu harvinaisten, purjelaivojen painolastien mukana kaupunkiin aikoinaan tulleiden, kasvien kuten Papelorikon, Soikkoratamon ja Karvasaran siemeniä. 
Venesataman rantapenkereiden kukkaloistoa.
Ensimmäinen opastettu vierailu oli järjestetty lounasravintolan vieressä olevaan  Bonk-museoon. Katselimme, aluksi hieman ihmetellen, museon esineistöä samalla kun opas kertoi huikeita tarinoita kuvitteellisen perheyhtiön Oy Bonk Ab mahtavista keksinnöistä. Museon tarina juontaa kuvataiteilija Alvar Gullichsenin ideasta. Bonkin toimintavapaat koneet yhdessä  tarinoiden kanssa vei meidät kuuntelijat mielikuvitusmatkalle perheyhtiön erilaisiin vaiheisiin.

Bonk museo.
Bonk museon opas johdatti meidät tarinoillaan
Oy Bonk Ab värikkääseen historiaan.

Takselaiset Bonk-museossa.
Bonk-museossa vierailun aikana kuullut tarinat ja koneet herättivät keskustelua vielä pitkään. Mitä oikeastaan näimme? Tarinoiden pohjana oli vanha kaunis sähkölaitoksen rakennus.  Pihalta löytyi vielä Baby-Bonk, jossa järjestetään lapsille työpajoja.

Kirkon sisältä löytyy erilaista esineistöä.
Oppaamme oli pukeutunut aikakauden pukuun.
Bonk-museossa vierailun jälkeen lähdimme tutustumaan holvikattoiseen harmaakivikirkkoon, joka on Uudenkaupungin keskusta-alueen vanhin rakennus vuodelta 1629. Oppaamme mukaan kirkko kätkee sisälleen miltei koko kaupungin historian. Kirkon edustalla on vanha hautausmaa ja sankarihaudat. Kirkon sisältä löytyy paljon vanhaa esineistöä, suurin osa 1600-luvulta. Harvinaisuuksia ovat muun muassa hautajaissaatossa käytetyt vaunut. Yksi elämys oli kiivetä kapeita tikasportaita ylhäällä olevalle parvelle, jossa aikaoinaan nuoret naimattomat istuivat. Puurakenteissa näkyi ja tuntui aikakausien patina. Vuosisatojen aikoina useat sukupolvet ovat ehtineet kuluttamaan pintoja kauniiksi.

Takselaiset kuuntelemassa opastusta.
Kirkon mäellä oleva laivan reelinki on toiminut 
lasten kiipeilypaikkana jo vuosikymmeniä.
Vanhaan kirkon esittelyn jälkeen pääsimme tutustumaan laajemmin yli 400 vuotta vanhan merellisen puutalokaupungin historiaan ja nykypäivään bussikierroksen aikana. Vanhoja puurakennuksia on korjattu vuosien aikana. Joitakin taloja on purettu, mutta onneksi keskustaan on säästynyt vanhan asemakaavan mukaisia kortteleita, joiden säilyttämisestä kaupunki on saanut kunniamaininnankin. Itse lapsena kaupungissa asuneena tunnistin osan jäljellä olevista rakennuksista. 

Museon rakennus.
Myllymäki.

Bussikierroksella näimme muun muassa museona toimivan Wahlbergin 
talon, joka  oppaamme kertoman mukaan, esittelee porvariskodin elämää merenkulkukaupungin kulta-aikoina ja tutustuttaa samalla kaupungin merelliseen historiaan. Talon on rakennuttanut itselleen Uudenkaupungin tupakkatehtaan perustaja Fredrik Wahlberg  1870-luvun alussa. Museoon oli parhaillaan valmistumassa uusi näyttely, joten meillä ei ollut mahdollisuutta käydä talon sisällä. Saatoimme kuitenkin ihastella talon julkisivun taitavia puuleikkauksia ja kaunista porttia.
Paikallinen oppaamme torilla. 
Tutustumiskierroksen jälkeen, nousimme bussista keskustassa sijaitsevalle torille, jonne on pystytetty  vuonna 1721 solmitun Uudenkaupungin rauhan muistoksi Reino Harstin suunnittelema muistomerkki. Laatassa on myös piirros sen aikaisesta kaupungin asemakaavasta.
Uudenkaupungin rauhan muistomerkki
 Oppaamme kertoi meille Uudenkaupungin rauhan neuvotteluista ja torilla sekä sen laidalla aikoinaan olleista rakennuksista. Suuren Pohjan sodan ja isovihan päätteeksi solmittiin (Uudenkaupungin) rauha, jonka sopimus allekirjoitettiin torilla, rauhan solmimista varten erikseen pystytetyssä talossa. 

Seuraava tutustumiskohteemme oli taidetalo Pilvilinna, missä taiteilija Raija Nokkala ja Pentti Nokkala ottivat meidät vastaan. Pilvilinna on Raija ja Pentti Nokkalan sekä taidepupun Pablon koti samalla kun talo ja sen pihapiiri muodostavat kokonaisen taideteoksen. Koska taidetalo Pilvilinna on etupäässä koti, niin emme voineet kuvata kaikkea kaunista ja mielikuvituksellista mitä näimme vierailun aikana. 

Taidetalo Pilvilinna
Taiteilija Raija Nokkala oli meitä vastassa.

Uudessakaupungissa kävijöiden kannatta ehdottomasti käydä tapaamassa Raija Ja Pentti Nokkalaa ja katsomassa heidän ihastuttavaa taloa ja sen puutarhaan. Joitakin kuvia saimme ottaa pihalle tullessamme, jotka antavat suppean kuvan siitä, mitä vierailulla näimme ja koimme. Kierrosten jälkeen meille oli katettu kahvipöytä, josta saimme nauttia puutarhassa merenlahtea katselle tai isäntiemme olohuoneessa.
Etupihan hahmoja.
Sadunomaisten maalauksien taustana on runoja.
Yövyimme hotelli Aqvariuksessa. Aamiaisen jälkeen lähdimme Automuseoon, jossa saimme ihastella vanhoja mobiileja ja tutustua eri vuosikymmenten autokorjaamotoimintaa.  Parasta vierailussa oli kuitenkin oppaamme kertomukset museon synnystä ja tarinat autojen historiasta.

Innokas oppaamme Automuseossa.
Automuseon kolmessa suuressa näyttelyhallissa oli yli 100 autoa, oma osasto Saab-merkeille. Lisäksi siellä oli vanhoja moottoripyöriä ja mopoja.   Yksi lentokonekin oli päässyt näyttelytilaan.

Takselaisia kuuntelemassa oppaamme tarinoita.

Museossa esillä myös korjaamotoiminnan historiaa.
Ensimmäinen Suomessa valmistettu auto,
Korvensuu, vuodelta 1913. 

Ennen Raumalle saapumista tutustumme vielä 1300-luvulla rakennettuun Kalannin kirkkoon. Kirkolla meitä oli vastassa seurakunnan opas, joka kertoi kirkon historiasta ja seinien maalauksista. Pyhän Olavin harmaakivikirkko on rakennettu 1300-luvun lopulla. Aikaisemmin paikalla oli jo puukirkko, ja nykyinen kivisakaristo. Niiden ympärille rakennettiin vähitellen kivinen runkohuone. 
Takselaiset tutustumassa Kalannin kirkkoon.
Kalannin Pyhän Olavin kirkko.
Kirkon arvokkaat kalkkimaalaukset otettiin esille vuoden 1884 laajoissa korjauksissa. Niitä kuitenkin "paranneltiin" uusilla jäljennöksillä. 1960-luvun korjausten aikana paljastettiin alkuperäisiä maalauksia, joita näimme vierailumme aikana kirkon seinillä. 
1300-luvun maalaukset.
Kalannin kirkko.
Lounaan nautimme Raumalla meren rannalla sijaitsevassa vanhassa pitsihuvilassa ravintola Tallbossa. Pienen lepotauon jälkeen lähdimme oppaamme johdolla tutustumaan aluksi bussilla Rauman merenranta-alueeseen. Ajon aikana opas kertoi meille Rauman meriteollisuuden historiasta ja nykypäivästä. Kierroksen jälkeen  jalkauduimme oppaamme kanssa UNESCONn maailmanperintökohteena tunnetun Vanhan Rauman kaduille. 

Fransiskaani munkkien 1500-luvulla rakentama kirkko. 
Nousimme bussista Pyhän ristin kirkon edustalla, josta matka jatkui kävellen kaariportin läpi ja sillan yli kapeille kauniiden talojen ympäröiville kaduille. Ylittämämme Rauman joki on alun perin ollut pitkälle sisämaahan työntynyt meren salmi, mitä pitkin laivat pystyivät purjehtimaan sisämaahan. Maan kohotessa salmi kapeni joeksi. Vielä 1800-luvulla laivat ovat olleet yleinen näky joella. Jokea kutsutaan nykyään Rauman keskustan osalta Rauman kanaaliksi.

Portti vei Pyhän ristin kirkolta Vanhan Rauman kaduille.
Vanhan Rauman kadut noudattavat yhä keskiajalta peräisin olevia katulinjoja. Vanha Rauma on rakentunut vuoden 1682 kaupungin palon jälkeen tiiviiksi kaupunkikeskustaksi. Vanhimmat säilyneet talot ovat 1700-luvulta. Kaupungin pitkästä historiasta kertovat kuitenkin raatihuone ja näkemämme 1500-luvun alussa rakennettu luostarikirkko. 

 
Oppaan johdolla tutustumassa UNESCONn maailmanperintökohteeseen vanhaan Raumaan. 



Vanhan Rauman kaduillalöytyi monia hauskoja taideteoksia, kuten penkillä istuva puuveistosnainen, jota kuvattiin ahkerasti. Opastuskierroksen jälkeen tutustuimme vielä Martelaan, laivanvarustajan kotiin, jossa oli paljon kaunista esineistöä ja yksityiskohtia kertomassa perheen elämästä. 

Takselaiset Rauman kotimuseon museon edessä.
Yövyimme Raumalla hotelli Scandic Raumassa. Aamiaisen jälkeen meidän vierailukohteemme oli Rauman merimuseo, jossa opas kertoi meille Rauman merellisestä historiasta. Oppaamme mukaan ilman merta ja satamaa Rauman kaupunkia olisi tuskin perustettu aikoinaan. Museossa oli nähtävillä purjelaivojen aikakauden laivoja ja tunnelmaa erilaisien merimiesten elämästä kertovien esineiden ja kuvien muodoissa. Yksi tärkeä aihe museossa on myös raumalainen laivanrakennus. Museon rakennus on entinen merikoulunrakennus, joten monet esineet kertovat merenkulun koulutuksen historiasta. Kiinnostavia kohteita takselaisille olivat myös opetussimulaattorit, joiden parissa aika vierähti nopeasti.

Merimuseo.
Takselaiset oppaan johdolla Merimuseossa.
Merimiesten tuliaisia.
Merenkulunkoulutus esillä näyttelyissä.
Vanhasta Raumasta siirryimme bussilla takaisin merenrantaan  Syvärauman lahdelle lounaalle Marina Vistaan. Lounastarjoilu oli järjestetty yläkerran kabinettiin, josta avautui upea merinäköala.

Ravintola Marina Vista.
Huikeita maisemia pääsi katsomaan ja kuvaamaan myös Syväraumanlahden rannan Kiikaritornista. Alkuperäisen Kiikaritornin rakentaminen liittyi Rauman purjelaivakauteen 1800-luvun lopussa. Kiikaritornista näki jo kaukaa satamaan tulossa olevan laivan. Tornin huipulla olevan salon päähän nostettiin pallo, jonka avulla asiasta saatiin välitettyä tieto kaupunkiin. Kiikaritorni purettiin tarpeettomana vuonna 1956, Uusi torni vihittiin käyttöön 1992 esikuvansa mukaisena.

Kiikaritorni.

Hienon kesäretken päätti luotopolku Rauman toisessa UNESCONN maailmanperintökohteessa Sammallahdenmäellä. Sammallahdenmäki on pronssikautinen hautaröykkiöalue Lapin kylässä, keskellä kallioista ja metsäistä luontoa. Alueen lähes 40 hautaröykkiötä löytyvät noin 1,5 km matkalta.

Takselaiset Sammallahdenmäen luontopolulla.
Hautapaikoista oli tehty upeat kivilaattakartat. 

Pronssikautisia hautaröykkiötä.
Sammallahdenmäen muinaismuistokohde.

Sammallahdenmäen luontopolulta lähdimme pienen bussimatkan päähän kohteeseen, josta meillä oli mahdollisuus ostaa tuliaisiksi muun muassa Kivikylän Kotipalvaamon tuotteita. Kotimatka alkoi mukavissa tunnelmissa pienen kahvitauon jälkeen.

Kiitos matkanjärjestäjälle upeasta retkestä merenrantakaupunkeihin. Uusikaupunki oli monelle takselaiselle ennestään tuntematon kaupunki. Uudenkaupungin rauha sekä autotehdas oli kyllä muistissa. Vierailun aikana kaupunki kuitenkin yllätti monipuolisilla tutustumiskohteillaan. Kuulimme paljon kiinnostavia ja hauskoja tarinoita, jotka ehkä jäivätkin parhaiten mielen vierailusta.

Rauman Vanha kaupunki UNESCONn maailmanperintökohteena oli useammalle takselaiselle jo ennestään tuttu kohde. Vierailun aikana Rauman kaupungin ja koko merenkulun historia tuli kuitenkin monille aivan uudella tavalla näkyville hienosti valituissa kohteissa. Erityisesti Rauman toinen UNESCONn maailmanperintökohde Sammallahdenmäki pronssikautisine hautapaikkoineen toi monille uudenlaisen elämyksen retken päätteeksi. 

   M. Englund