Tapiolan kävelykierros 22.9.2022 Mari Anthonin opastamana alkoi Keskustornin juurelta Häikäistynyt patsaan viereiseltä aukiolta.
Opas johdatteli meidät Tapiolan syntytarinoiden myötä Tapionraittia pitkin kirkon ohi Keskusaltaalle ja sieltä Mäntyviitaa pitkin Kimmeltien omakotitaloalueelle ja lopuksi Silkkiniityn kautta WeeGee-talolle iltapäiväkahville.
Saimme aluksi oppaaltamme monipuolisen tietopaketin Tapiolan historiasta. Kuulimme värikkäitä kertomuksia alueen suunnitellun ja rakentamisen vaiheista. Professori Otto -Iivari Meurman oli laatinut jo vuonna 1945 suunnitelman Hagalundin alueelle alueen omistajan Arne Grahnin tilauksesta. Väestöliitto osti Hagalundin maat Aane Granilta vuonna 1951. Samana vuonna perustettiin Asuntosäätiö. Seuraavan vuoden keväällä Asuntosäätiön valitsemat arkkitehdit (muun muassa Arne Ervi, Viljo Revell, Aulis Blomstedt ja Markus Tavio) aloittivat alueen suunnittelun. Asuntopulan aikana asuntorakentamisessa pyrittiin löytämään uusia edullisia rakennusmenetelmiä ja materiaaleja, samalla kun haluttiin lisätä luonnonläheisesti toteutettua asumista. Erityisesti Tapiolan puutarhahanketta johtamaan valittu Väestönliiton toiminnanjohtaja Heikki von Hertzenin ihanteena oli maantasossa asuminen. Hän kävikin tutustumassa Suomessa ja Pohjoismassa uusiin asuinalueisiin.
Vuonna 1952 Meurman laati uuden kaavan Hagalundin itäisille alueille. Koska alue oli kokeellinen, niin ehdotettiin, että ensimmäisen rakennusvaiheen alue jaettaisiin arkkitehtien kesken neljään osaan, jolloin kukin suunnittelisi oman alueensa Meurmannin johdolla.
Itäisen lähiön rakentaminen aloitettiin vuonna 1953. Oppaamme kertoman mukaan Tapiolan peruskivi on myöhempien selvitysten perusteella muurattu Mäntytornin läheisyyteen. Samana vuonna Hagalundin suomenkieliseksi nimeksi valittiin Tapiola. Haluttiin, että nimi toimisi myös kansainvälisissä yhteyksissä, jos alue synnyttää laajempaa mielenkiintoa tulevaisuudessa. Tapiolan Puutarhakaupunki, Tapiola Garden City, nousikin myöhemmin maailmanlaajuisen huomion kohteeksi. Tarkoituksena oli, että nimi toimisi myös ruotsinkielisenä, mutta ruotsinkieliset pitivät parempana vaihtoehtona alkuperäistä Hagalundia.
Samaan aikaan kun ensimmäistä vaihetta rakennettiin, aloitettiin seuraavan vaiheen suunnittelu. Tapiolan keskustan suunnitteluun julistettiin suunnittelukilpailu vuoden 1953 lopulla tavoitteena hallinto-, liike- ja kulttuurikeskus alueella olleen sorakuopan lammen ympärille. Näkymä peltoaukion yli Otsolahdelle piti jättää vapaaksi. Voittajaksi tuli Aarne Ervin ja hänen työryhmänsä ehdotus "Don Hertzenin kylä".
Meidän kävelykierroksemme eteni oppaamme Mari Anthonin johdolla Tapionraittia pitkin Garden hotellin luo, jossa oppaamme kertoi keskusaltaan reunaan rakennetusta hotellista ja sen laajennusvaiheesta. Kuljimme hotellin ja Tapiolan kirkon välistä Keskusaltaalle ja uurnalehdon, kirkon edestä remontin aikana siirretyn, enkelipatsaan luo. Keskusaltaan vieressä kukkivat ruusut ja suuret vanhat männyt loivat kauniin rauhallisen ympäristön kirkon takana olevalle uurnalehdolle.
Uurnalehdolta kävelimme elokuvateatterin Tapiolan Kinon kulmaan. Elokuvateatteri valmistui 1955. Mäntyviitaa pitkin kuljettaessa oppaamme kertoi Mäntytornista, joka oli tarkoitettu lapsettomien pariskuntien ja yksinäisten asuintaloksi. Kattokerroksessa oli alun perin kahvila. Rakennuksen runko toteutettiin luikuvaluna, kaikki yhdeksän kerrosta valettiin peräkkäisinä päivinä.
Minulla jäikin mieleeni kävelykierrokselta, Tapiolan mielenkiintoisen suunnitteluhistorian lisäksi, uusien vaihtoehtoisten rakennusmenetemien tutkiminen. Näitä olivat muun muassa valmiselementtien käyttäminen rakentamisessa ja betonin liukuvalumenetelmällä toteutettu asuinrakennus. Erityisesti arkkitehti Arne Ervi tutki ja toteutti sarjatuotantona tehtäviä elementtejä rakentamisen nopeuttamiseksi. Näihin esimerkkeihin tutustuimme Mäntyviidan kellopuiston lähelle rakennetussa Mäntykulman talossa, jonka pilarit, palkit ja välipohjalevyt valmistettiin sarjatuotantona. Tapiolassa kokeiltiin myös erilaisia sisätilaratkaisuja kuten esimerkiksi baarikeittiöitä ja asuntoon sisään päin taittuvia ranskalaisen parvekkeen taiteovia. Uudet ratkaisut saivat osakseen paljon kritiikkiä uutuuden ja myös epäkäytännöllisyyden vuoksi.
Mäntyviidasta jatkoimme kävelyämme Kimmeltien omakotialueelle, jonne on rakennettu useita puolitoistakerroksisia taloja. Alueen läheisyydestä löytyy myös ensimmäinen rivitalo.
Otto-Iivari Meurmannin puiston reunalta lähdimme Silkkiniityn kävelytietä pitkin WeeGee-talolle, jossa meitä odottivat Cafe Zoceriassa päiväkahvit sekä marjapiirakka vaniljakastikkeen kanssa.
Kiitos retken järjestäjille ja oppaallemme Mari Anthonille, jonka kertomuksia oli taas ilo kuunnella.
M. Englund
