Huhtikuun alun sateisena päivänä pääsimme tutustumaan taiteeseen ja vuosien 1880-1950 pukuhistoriaan Villa Gyllenbergin ainutlaatuisessa näyttelyssä. Ensimmäistä kertaa Suomessa taidenäyttelyyn oli yhdistetty maalaustaide ja aikakauden vaatemuoti. Toinen vierailukohteemme oli Didrichsen Museo.
Lähdimme bussilla Tapiolan Garden hotellin edestä tutun kuskin kyydissä ja saavuimme Kuusisaareen Villa Gyllenbergin pihalle. Matkalla saimme taas ihailla kuskin taitavaa peruuttamista kapeaa kujaa pitkin. Aamupäiväksi oli luvattu sadetta, muutoin olisimme kävelleet museoiden välisen matkan. Museon avautumista odotellessamme kokoonnumme yhteiseen kuvaan.
Villa Gyllenbergin taidemuseo koostuu Ane ja Signe Gyllenbergin entisestä kodista ja sen yhteyteen myöhemmin rakennetusta galleriaosasta. Ane Gyllenberg oli kiinnostunut taiteesta ja keräsi elämänsä aikana mittavan taidekokoelman. Pelkästään taidekokoelmaan ja museokotiin tutustuminen olisi riittänyt yhden aamupäivän vierailuun. Meidän museokäynnin pääkohteemme oli kuitenkin Schjerfbeck ja muoti -taidetta ja pukuhistoriaa 1880-1950 -näyttely.
Oppaamme mukaan Helene Schjerfbeck (1862–1946) rakasti sekä maalaustaidetta että muotia, ja hänen muotokuvissaan mallin vaatetus oli olennainen osa teosta. Modernin muodin syntyvaiheet osuivat yksiin Helene Schjerfbeckin 1870-luvulta 1940-luvulle ulottuneen uran kanssa. Villa Gyllenberg | Schjerfbeck & muoti – taidetta ja pukuhistoriaa…
Helen Schjerfbeck oli valittu näyttelyn nimeen, koska Gyllenbergin kokoelmassa on paljon hänen töitään, joissa juuri puvut ovat keskeisessä osassa teosta. Näyttelyssä oli mukana myös lukuisten (yli 20) taiteilijoiden töitä, kuten esimerkiksi Albert Edelfeltin ja Gunnar Berndtsonin, teoksia, joissa asut ja tekstiilit olivat keskeisessä osassa. Esimerkkinä näistä oli muun muassa Gunnar Berndtsonin vihreä pukuinen nainen, teos on nimeltään Peilin ääressä, vuodelta 1889.
Näyttelyssä oli esillä myös Olga Gummerus-Ehrströmin lasimaalaustyö, jossa maata viistäviin väljiin leninkeihin pukeutuneet naiset kulkevat pitkin keskiaikaista siltaa. Pukujen yksityiskohdat ovat kuvattu muotilehden kuvaa muistuttavalla tarkkuudella. Gummerus-Ehrström olikin kiinnostunut muodista ja piti Suomen kuvalehdessä omaa muotipalstaa. Myös ompelustudiot ja ompelukoneet olivat näkyvissä näyttelyn maalauksissa.
Miesten muotiin liittyviä asuja ja taideteoksia oli mukana näyttelyssä yhdellä seinällä. Opas totesikin, että miesten juhlamuoti on pysynyt suurimmaksi osaksi ennallaan viime vuosisadalta. Vain takkien pituudet ja ehkä housun lahkeiden leveys on muuttunut jonkin verran vuosien aikana.
Harmaa silkkinen lasihelmin koristeltu iltapuku on 1940-luvun loppupuolelta. Musta pitsinen iltapuku on 1930-luvulta.
Museon seinälle oli koottu Schjerfbeck maalauksia hänen ystävistään ja läheisistään eri vuosikymmenten aikana. Opastuksen ja omaehtoisen museossa kiertelyn jälkeen nautimme taidemuseon kahvilassa kahvit suolaisen ja makean leivonnaisen kanssa.
Kahvihetken jälkeen siirryimme läheiseen Didrichsen museoon, jossa tutustuimme Nordean säätiön kokoelmaan Taide muuttuvassa maailmassa. Säätiön kokoelmasta muodostettu näyttely kuvaa pankin ja taiteen suhdetta sekä peilaa samalla myös yhteiskunnallisia muutoksia.
Näyttely eteni Nordean säätiön kokoelman varhaisempien teosten kautta Suomen 1800-luvun ja kultakauden teoksista abstraktiin taiteeseen. Eniten keskustelua herättivät Akseli Gallen-Kallelta 1920-luvulla tilattu Mannerheimin muotokuva, ja erityisesti sen kaunista puutyötä oleva kehys.
Opastuksen jälkeen kiertelimme oma-aloitteisesti museon huoneita, joiden seinillä ihastusta herättivät Rut Brykin Kolme kaktuskukkaa 1950-luvulta sekä portaikon ylä puolella riippuva sininen ryijy. Ryijyn edessä oli Birger Kaipiaisen Kuovi.
Paluumatkalla pieni sadekuuro hallitsi maisemia, mutta ei vienyt meiltä sitä innostusta, jonka upeat näyttelyt olivat tuoneet. Monelle löytyi myös museokaupasta kauniita pieniä tuliaisia kotiin viemiseksi.
M. Englund
