Vierailu Ateneumin Eero Järnefelt-näyttelyyn 16.4.2024

Yksi kiinnostavimmista Taksen, vuoden 2024 kevään, vierailukohteista oli Ateneumin mahtava Eero Järnefeltin 189 taideteoksen näyttely. Eero Järnefelt muistetaan erityisesti Kolin maisemista sekä kaskenpolttoa kuvaavista maalauksistaan, ja muun muassa Raatajat rahanalaiset-teoksen tekijänä. Taksen kesäkuun alkuun suunniteltu retki suuntautuu Pohjois-Karjalaan Kolin maisemiin, joten tämä näyttely olikin monelle hieno alustus retkeä varten.

Tutustuminen näyttelyyn aloitettiin puolen tunnin introlla. Useat osallistujat ehtivät kuitenkin kierrellä näyttelyssä tai kahvitella museon kahviossa ennen intron alkua. Myös näyttelyn pienestä oppaasta sai hyvän pohjan näyttelyyn tutustumiseen. Eri teemoihin jaettu näyttely kertoi myös Järnefeltin suvusta, hänen perheestään, opintomatkoistaan ja kotioloista Tuusulan järven rannalla.

 

Minua kiinnostivat näyttelyssä tunnettujen suurteosten lisäksi erilaiset henkilöistä tehdyt maalaukset sekä eläimistä ja kasveista tehdyt pienet teokset, joita en ollut aikaisemmin nähnyt. Nämä tulivat hyvin esille introssa. Ja tietenkin minua kiinnostivat useat Kolin maisemat. Olimmehan menossa Taksen Pohjois-Karjalan retkellä Kolille katsomaan taiteilijan maalaamia maisemia.

Itse näyttelystä on kirjoitettu useita artikkeleita ja kuvataidearvioita, joten lisäsin loppuun vain joitakin maalauksia, joihin itse kiinnitin huomiota. Jokaisen kannattaa kuitenkin kokea näyttely omakohtaisesti, joten suosittelen kaikille vierailua tai uusintavierailua näyttelyyn. Näyttely on avoinna Ateneumissa 25.8.2024 saakka https://ateneum.fi/nayttelyt/eero-jarnefelt/. Näyttelyn kuvataidearvioita voi lukea muun muassa Helsingin Sanomien 4.5.2024 ilmestyneen lehden Kulttuuri sivuilta.  

Museokäynnin jälkeen meillä oli yhteinen buffet-lounas Ravintola-Dylanissa Marmoripihalla.

Koli, 1921

Silkkiuikku, hauki ja sammakko, 1930

Raatajat rahanalaiset, Kaski, 1893

Leena ja Sara, 1912

Näköala Kolilta, ajoittamaton

Maisema Kolilta, 1928

Vierailu Villa Gyllenbergissä ja Didrichsen Museossa 2.4.2024

Huhtikuun alun sateisena päivänä pääsimme tutustumaan taiteeseen ja vuosien 1880-1950 pukuhistoriaan Villa Gyllenbergin ainutlaatuisessa näyttelyssä. Ensimmäistä kertaa Suomessa taidenäyttelyyn oli yhdistetty maalaustaide ja aikakauden vaatemuoti. Toinen vierailukohteemme oli Didrichsen Museo. 

 

Lähdimme bussilla Tapiolan Garden hotellin edestä tutun kuskin kyydissä ja saavuimme Kuusisaareen Villa Gyllenbergin pihalle. Matkalla saimme taas ihailla kuskin taitavaa peruuttamista kapeaa kujaa pitkin. Aamupäiväksi oli luvattu sadetta, muutoin olisimme kävelleet museoiden välisen matkan. Museon avautumista odotellessamme kokoonnumme yhteiseen kuvaan.

Villa Gyllenbergin taidemuseo koostuu Ane ja Signe Gyllenbergin entisestä kodista ja sen yhteyteen myöhemmin rakennetusta galleriaosasta. Ane Gyllenberg oli kiinnostunut taiteesta ja keräsi elämänsä aikana mittavan taidekokoelman. Pelkästään taidekokoelmaan ja museokotiin tutustuminen olisi riittänyt yhden aamupäivän vierailuun. Meidän museokäynnin pääkohteemme oli kuitenkin Schjerfbeck ja muoti -taidetta ja pukuhistoriaa 1880-1950 -näyttely.  

  

Oppaamme  mukaan Helene Schjerfbeck (1862–1946) rakasti sekä maalaustaidetta että muotia, ja hänen muotokuvissaan mallin vaatetus oli olennainen osa teosta. Modernin muodin syntyvaiheet osuivat yksiin Helene Schjerfbeckin 1870-luvulta 1940-luvulle ulottuneen uran kanssa. Villa Gyllenberg | Schjerfbeck & muoti – taidetta ja pukuhistoriaa…

 

Helen Schjerfbeck oli valittu näyttelyn nimeen, koska Gyllenbergin kokoelmassa on paljon hänen töitään, joissa juuri puvut ovat keskeisessä osassa teosta. Näyttelyssä oli mukana myös lukuisten (yli 20) taiteilijoiden töitä, kuten esimerkiksi Albert Edelfeltin ja Gunnar Berndtsonin, teoksia, joissa asut ja tekstiilit olivat keskeisessä osassa. Esimerkkinä näistä oli muun muassa Gunnar Berndtsonin vihreä pukuinen nainen, teos on nimeltään Peilin ääressä, vuodelta 1889.

 

Näyttelyssä oli esillä myös Olga Gummerus-Ehrströmin lasimaalaustyö, jossa maata viistäviin väljiin leninkeihin pukeutuneet naiset kulkevat pitkin keskiaikaista siltaa. Pukujen yksityiskohdat ovat kuvattu muotilehden kuvaa muistuttavalla tarkkuudella. Gummerus-Ehrström olikin kiinnostunut muodista ja piti Suomen kuvalehdessä omaa muotipalstaa. Myös ompelustudiot ja ompelukoneet olivat näkyvissä näyttelyn maalauksissa. 

Miesten muotiin liittyviä asuja ja taideteoksia oli mukana näyttelyssä yhdellä seinällä. Opas totesikin, että miesten juhlamuoti on pysynyt suurimmaksi osaksi ennallaan viime vuosisadalta. Vain takkien pituudet ja ehkä housun lahkeiden leveys on muuttunut jonkin verran vuosien aikana.

 

Koska Schjerfbeck oli erityisesti mieltynyt ranskalaisiin vaatteisiin, niin näyttelyyn oli myös koottu ranskalaisten muotilehtien mallisivuja. Näyttely oli huikea niin maalaustaiteen kuin kauniiden pukujen, hattujen sekä aikalaisten muotokuvien kokonaisteos. Oppaamme kertoi meille maalausten pohjalta myös korsetin historiaa ja miten sen muutos näkyi puvuissa ja myös maalauksissa.

 

Harmaa silkkinen lasihelmin koristeltu iltapuku on 1940-luvun loppupuolelta. Musta pitsinen iltapuku on 1930-luvulta. 

 

Museon seinälle oli koottu Schjerfbeck maalauksia hänen ystävistään ja läheisistään eri vuosikymmenten aikana. Opastuksen ja omaehtoisen museossa kiertelyn jälkeen nautimme taidemuseon kahvilassa kahvit suolaisen ja makean leivonnaisen kanssa. 

 

Kahvihetken jälkeen siirryimme läheiseen Didrichsen museoon, jossa tutustuimme Nordean säätiön kokoelmaan Taide muuttuvassa maailmassa. Säätiön kokoelmasta muodostettu näyttely kuvaa pankin ja taiteen suhdetta sekä peilaa samalla myös yhteiskunnallisia muutoksia. 

 

Näyttely eteni Nordean säätiön kokoelman varhaisempien teosten kautta Suomen 1800-luvun ja kultakauden teoksista abstraktiin taiteeseen. Eniten keskustelua herättivät Akseli Gallen-Kallelta 1920-luvulla tilattu Mannerheimin muotokuva, ja erityisesti sen kaunista puutyötä oleva kehys.

Opastuksen jälkeen kiertelimme oma-aloitteisesti museon huoneita, joiden seinillä ihastusta herättivät Rut Brykin Kolme kaktuskukkaa 1950-luvulta sekä portaikon ylä puolella riippuva sininen ryijy. Ryijyn edessä oli Birger Kaipiaisen Kuovi.

Paluumatkalla pieni sadekuuro hallitsi maisemia, mutta ei vienyt meiltä sitä innostusta, jonka upeat näyttelyt olivat tuoneet. Monelle löytyi myös museokaupasta kauniita pieniä tuliaisia kotiin viemiseksi.

                                                                                                                    M. Englund

Lahden radio- ja tv-museo sekä Visuaalisten taiteiden museo Malva 7.3.2024

Taksen retki Lahden radio- ja tv-museo Mastolaan sekä Visuaalisten taiteiden museo Malvaan alkoi tutusti Tapiolan Garden hotellin edestä.  Saavuimme bussilla sumuiselle Lahden kaupungin Radiomäelle, jossa opas kertoi meille Suomen ensimmäisen suuraseman historiasta. 

Kaupungin tunnusmerkiksi muodostuneista, 150 metriä korkeista, mastoista näkyi sumun takia vain toinen. Opas kuitenkin vakuutteli meille, hieman hymyillen, että "uskokaan vain, mäellä on pienen matkan päässä myös toinen masto". Alun perin meidän oli tarkoitus käydä katsomassa myös vanhan rakennuksen vieressä olevaa mastoa. Pihatie oli kuitenkin niin jäinen, ettemme lähteneet "varmistamaan" toisen maston olemassa oloa. 

Oppaamme kertoman mukaan, teräsristikkomastot pystytettiin syksyllä 1927. Niihin tarvittavat, 120 tonnia painavat, teräksiset ristikot tilattiin saksalaiselta yhtiöltä. Ristikot saapuivat Suomeen laivalla, ja kuljetettiin lopuksi junalla Lahteen. Viimeinen matka nykyiselle Radiomäelle tapahtui hevosten vetämänä, koska silloiset kuorma-autot eivät pystyneet viemään ristikoita jyrkkää mäkeä ylös. Mastojen pystytys kesti vain kolme kuukautta. Myös valmistumispäivän (26.11.1927) aamuna sumu peitti mäen. Vasta sumun hälvettyä lahtelaiset näkivät mastot kokonaan valmiina.

Mastoja kunnossapidetään vuosittain. Mastojen maalaaminen korkealla yläilmoissa pensseleillä on hidasta ja vaativaa työtä. Opas kertoi, että yhtenä vuotena, teräsrakenteet päätettiinkin ruiskumaalata. Tuloksena oli, että kymmenissä lähistölle parkkeeratuissa autoissa havaittiin maalipisaroita, jotka jouduttiin puhdistamaan pikaisesti autojen pinnoilta ennen kuin maali ehtisi kuivua. Sen kerran jälkeen ruiskulla maalaaminen unohdettiin. 

Radioasema vihittiin käyttöön vuonna 1928. Lahden AM-asema hiljeni toukokuussa 1993, jolloin yleisradion pitkäaaltolähetykset lopetettiin. Vuonna 1993 Radio ja tv-museo aloitti toimintansa. Yleisölle museo avautui vuonna 1998. 

Museorakennuksen sisällä oppaamme esitteli panoraamanäkymää sellaisena kuin se aukeaisi meille mastosta nähtynä.

Lähetyksiin liittyvä tekniikka olisi oppaamme mukaan vieläkin lähetysten tekoon toimivaa.

Museo yllätti meidät monipuolisilla äänin ja kuvin toteutetuilla esittelynurkkauksillaan. Saimme oppaamme johdolla tutustua suomalaisen radio- ja tv-alan historiaan, niin kuuntelija, katsojan kuin myös ohjelmatekijöiden näkökulmasta. Oli kiinnostavaa kurkistaa eri aikakausien televisio-ohjelmiin. Ja löytää sieltä myös menneitä omia suosikkeja. 

Ensimmäiset vuodet television ääressä ovat monille jääneet voimakkaasi mieleen. Keskustelua herätti niin tv- kuin radiovastaanottimien kuin myös puhelimien kehittyminen vuosien varrella. 

Aikakauden mukaan sisustetuissa huoneissa näyttelyesineitä katsellessamme muistelimme omia kokemuksiamme radio- ja tv-ohjelmista. Monet muistivat myös ensimmäiset puhelinkoneensa.

Museovierailla on mahdollisuus kokeilla Chromakey-studiossa oman uutislähetyksen tekemistä. Taksen matkavastaava Antero otti meistä valokuvan studion tiloissa. 

Studiokuvat. Antero Hänninen

Mastola-museovierailun jälkeen lounastimme Malskin Bistrossa. Seuraava vierailukohteemme oli Lahden visuaalisten taiteiden museo Malva, joka sijaitsee Mallasjuoman vanhassa kiinteistössä Malskissa. 

Kiersimme museo-oppaan johdolla museon kolmiosaista näyttelyä. Museon Juuret-Aarteita kokoelmista-näyttely esittelee Lahdessa säilyneitä julisteita, taideteoksia ja huonekaluja.  Ensimmäiseksi tulimme tilaan, jossa esiteltiin suomalaista muotoilua pääasiassa huonekaluteollisuuden kautta. 

Kiinnostavia olivat myös useat astiastot ja sisustuskokonaisuudet. Löysimme näyttelystä monia meille tuttuja esineitä, jotka kertoivat muun muassa muovin tulosta koteihin. 

Seuraavaksi siirrymme julistetaiteen pariin. Museossa oli esillä "Suomen historiaa julistetaiteiden kautta tarkasteleva" kokonaisuus, jossa näkyi voimakkaasti myös lahtelaisuus. Tutustuimme muun muassa Mallasjuoman, Askon ja Lahdessa järjestettyjen hiihtokilpailujen julisteisiin. Myös monen muun suomalaisen tuotteen ja yrityksen kuten esimerkiksi Nokian historian oli kiinnostavasti näkyvissä esillä olevissa julisteissa.

 

Lopuksi tutustuimme Viipurin taidemuseon kokoelmista Lahteen periytyneisiin upeisiin taideaarteisiin. Kokoelmassa on lukuisia taideteoksia 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolelta, suomalaisen ja ulkomaalaisen maalaus- ja veistostaiteen "helmiä". 

Monille meistä jäi mieleen Akseli Gallen-Kallelan maalaus Keitele, vuodelta 1905.

Lisää kuvia Lahden Radio- ja tv-museo Mastolan ja Visuaalisen taiteen museon Malvan vierailuista löytyy Taksen kuvasivuilta. Lahti 2024 - Google Kuvat.

Mielenkiintoinen museovierailupäivä Lahdessa päättyi takaisin Hotelli Gardenin eteen. Kiitos järjestäjille.
                                                                                                                M. Englund

”Täydellinen lauantai”, teatteriretki Turkuun 24.2.2024

Liukkaasta ja sateisesta ilmasta huolimatta vietimme "täydellisen" lauantaipäivän Turkuun suuntautuvalla teatteriretkellä. Retken kohteena oli Turun kaupunginteatterin näytös "Täydellinen lauantai", joka on palkitun näytelmäkirjailijan Florian Zellerin komedia vuodelta 2013. Näytelmän on suomentanut Reita Lounatvuori. 

Turkuun saapuessamme nautimme aluksi monipuolisen lounaan Jokilaiva Musta Rodolfilla. Ravintolalaivan tunnelma oli lämmin ja kodikas. Hieman viettävät lattiat toivat tunteen vesillä olosta. 

Lounaalta liukastelimme jokivartta pitkin pienen matkan päässä olevaan Turun kaupungin teatteriin. Florian Zellerin komedia oli mukaansa tempaava ja hauskuutti erityisesti hienojen roolisuoritusten myötä. Paljon niitä kommelluksia ja paljastuksia riittikin yhdelle lauantaipäivälle.

 

 Teatteriretki lähikaupunkiin oli kiva tapa viettää yhdessä takselaisten kanssa helmikuista lauantaipäivää, kiitos järjestäjälle. 

                                                                                M. E

 

 

Amos Andersonin kotimuseon aarteita ja menneen ajan tunnelmaa 9.2.2024

 Amos Andersons Hem-kotimuseo oli Taksen talvinen vierailukohde, jossa saimme tutustua 1920-luvulla sisustettuun porvariskotiin hyvän oppaan johdolla. Museo käsitti neljä upeasti taideteoksilla sisustettua salia, sekä ylimmässä kerroksessa sijaitsevan kappelin urkuineen. 

Vierailun aikana tutustuimme kodissa olleisiin alkuperäisiin, sekä myöhemmin entisöinnin aikana koottuihin huonekalukokonaisuuksiin ja esineistöön. Saimme kierroksen alussa käteemme pienen esitevihkosen, jossa on paljon tietoa kodin sisustuksesta sekä taide-esineistä. Lisäksi kotisivuille amoshem.fi on koottu hyvä tietopaketti Amos Andersonista ja hänen elämästään.

Amos Andersonin koti entisöitiin vuosina 2022-23. Entisöinnin aikana palautettiin monia alkuperäisiä elementtejä kuten ruokasalin kipsikoristeet, upeat silkkitapetit ja alkuperäiset verhot. Muutostöiden yhteydessä siirrettiin myös Amoksen työhuoneessa ollut marmoritakka kadunpuoleiseen pylvässaliin.

Katoissa olevat upeat kristallikruunut, kultakoristeiset huonekalut sekä laaja taidekokoelma toivat oppaan mukaan hyvin esille Amos Andersonin sisustusihanteet vaikka kaikki eivät ole olleet alun perin hänen kodissaan. 

 

Amos Andersonin taidekokoelmaan kuuluu paljon uskonnollisia aiheita, mutta myös kauniita maisemia, joista 1800-luvun öljymaalaus Maisema Italiasta (A. L. Terni) oli sijoitettu marmoritakan yläpuolelle.

 

Työhuoneessa meitä kiinnostivat erityisesti empirekalusto. Nojatuolien käsinojissa oli mustatusta ja kullatusta puusta tehdyt sfinksit, jotka oppaan mukaan on tehty Pietarissa 1820-luvulla.

 

Huoneistossa kiertelyn jälkeen siirrymme puolikerrosta ylöspäin kappeliin, jonka Amos Anderson sisusti kotinsa yhteyteen vuonna 1926. Kappelin sivuhuoneeseen hän rakennutti komeat urut, jotka valmistuivat ylimmän kerroksen vihkiäisiin vuonna 1926.

 

Kotimuseokierroksen jälkeen siirryimme Hotelli Tornin ravintolaan lounaalle, jossa meitä odotti maukas kalalounas pöytiin tarjoiltuna. Kiitos järjestelijöille taas kerran hienosta retkipäivästä.

                                                                                                                                        M. Englund