Panu Rajala ja Ilmari Kianto Suomussalmen sulttaani, torstaina 11.4.2019

Panu Rajala

FT Panu Rajala on julkaissut Ilmari Kiannon elämäkerran Suomussalmen sulttaani vuonna 2018. Tämä on jo kymmenes Kiannon elämäkerta. Kunniavieraana oli Ilmari Kiannon 12. lapsi Raija-Liisa Kianto, joka on jäsenemme ja joka sai Panu Rajalan esiintyjäksemme.

Ilmari Kianto oli papin poika Suomussalmen pappilasta. 30-vuotiaaksi asti hänen sukunimensä oli Calamnius. Kianto-nimi pohjautuu Kiantajärveen. Tosin latinistina Kianto ei voinut hyväksyä a-loppuista sukunimeä, piti olla maskuliininen muoto. Näin syntyi Kianto-nimi.

Ilmari Kianto oli poikkeuksellinen kirjailija jo opinnoissaan. Hän nimittäin valmistui Helsingin yliopistosta suomen ja venäjän kielen maisteriksi ja auskultoi Norssissa. Aluksi Kianto suunnitteli opettajan uraa, matkusti kahdeksi vuodeksi Moskovaan opettelemaan vielä paremmin venäjää. Kianto toimikin jonkin aikaa opettajana. Nuorena Kianto oli suunnitellut upseerin uraa, mutta koska sota ei kiinnostanut, hän päätti ryhtyä opettajaksi ja myöhemmin runoilijaksi.

Ilmari Kianto oli paradoksien mies. Hän oli vapaan uskonnon ja pasifismin kannattaja. Kianto tunsi pyhää vihaa kirkkoa kohtaan, silti hän oli loppuun asti lojaali vanhemmilleen. Vaikka Kianto koki, että rovasti-isä palveli väärää aatetta, poika piti kotipappilaa turvasatamanaan. Kianto kantoi koko elämänsä mukanaan omaa, ei-kirkollista jumalaa.

Ilmari Kianto oli vapaa sukupuolimoraaliltaan mutta piti kuitenkin kiinni moraalista. Kianto kehuskelikin usein olleensa vielä 30-vuotiaana puhdas. Panu Rajala pohti, miltä mahtoi Kiannosta tuntua, kun vihdoin kolmekymppisenä pääsee naisen kanssa tekemisiin. Uranuurtaja Kianto oli monessa asiassa. Ensimmäisen vaimonsa kanssa Kianto matkusti Göteborgiin saadakseen siviilivihkimisen.

Ilmari kianto

Runoilijan ura alkoi takkuisesti. Eino Leino oli tuolloin Suomen tunnetuin ja tunnustetuin runoilija. Vaikka Eino Leino yritti auttaa Kiantoa saamaan runojaan esiin, eivät Kiannon runot saavuttaneet suurempaa huomiota. Kianto tunsi harmistusta Leinon menestyksestä. Kianto päättikin ryhtyä romaanikirjailijaksi.

Ilmari Kianto oli äärettömän ahkera kirjailija. Hän kirjoitti joka päivä ja jätti jälkeen piinaavan suuren jäämistön, kuten Panu Rajala totesi. Kianto julkaisi 63 kirjaa. Hän oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka alkoi julkaista omia tunnustuksellisia päiväkirjojaan. Hyvin pitkään Kianto kirjoitti käsin, vasta joskus 30-luvulla hän sai kirjoituskoneen käyttöönsä.

Kianto oli myös matkamies. Hän kiersi Venäjää, Balttiaa, Puolaa ja Tsekkoslovakiaa. Hän kulki kävellen ja soutaen sekä junalla, laivalla että autolla. Juuri kävely oli Kiannon hyvän kunnon salaisuus. Pirtusta, alkoholista ja sikareista huolimatta Kianto eli 96-vuotiaaksi.

Ilmari Kianto oli edelläkävijä myös kirjallisten kiertueitten harrastajana. Hän osallistui 1930-luvulla myös suomalaisten kirjailijoitten matkoihin Viroon. Kianto oli myös Suomen ensimmäisiä ellei ensimmäinen selfien ottaja.

Ilmari Kianto oli myös iloittelija. Ensimmäisestä avioliitosta syntyi kuusi lasta, mutta kun taloon tuli hemaiseva kotiopettajatar, Kianto jätti perheensä ja muutti kotiopettajattaren kanssa Hailuotoon. Ilmarin poika Otso Kianto sanoi:” Meidän koti meni rikki, kun kotiopettaja tuli.” Toinen vaimo Elsa Maria oli tomera kotitalousihminen, joka salli miehelleen paljon syrjähyppyjä. Vielä 60-vuotiaana Kianto tuli isäksi, syntyi tytär Raija-Liisa, Kiannon 12. lapsi. Lapsia oli A-, B- ja C-sarjaa. Lapset saivat pärjätä äitiensä kanssa. Panu Rajala tutki elämäkertaa varten paljon Kiannon vaimojen kirjeitä Ilmari Kiannolle. Naiset pyysivät rahallista ja muuta apua. Apua ei useinkaan tullut. Vasta Raija-Liisa oli isänsä suuresti rakastama lapsi.

Kuva Turjanlinnasta. Oikealla jäsenemme Raija-Liisa Kianto

Ilmari Kianto rakennutti Kiantajärven rannalle komean Turjanlinnan. Marraskuussa 1939 Kianto viime hetkellä lähti pakoon lähestyviä neuvostojoukkoja. Kianto tuli kirjoittaneeksi venäjäksi sikarilaatikon kanteen: ”Huomio: saari tuolla tyhjä/samoin/huvila itäänpäin/ja/muut rakennukset./Tunnen Moskovan/Olin siellä/1901 - 1903.” Sikarilaatikon suojapaperiin hän kirjoitti vielä tervehdyksen: ”Venäläiset toverit!/Kunnioittakaa ohimennollanne tätä taloa!/Täällä asuu köyhä kirjailija.” Sikarilaatikon teksti katsottiin avunannoksi viholliselle. Vain Kiannon kuuluisuus esti hänen ampumisensa. Kianto eli tutkintavankeudessa koko talvisodan. Hän sai 6 kuukauden kuritushuonevankeuden. Turjanlinnan suomalaiset sotilaat polttivat.

Pian sodan jälkeen Kiannon mainetta alettiin rehabilitoida. Hän oli koko ikänsä ollut erittäin isänmaallinen. Vankeusaikanaan Kianto harmitteli F E Sillanpään menestystä ja Nobel-palkinnon saamista, aivan kuin hän oli aikoinaan harmitellut Eino Leinon mainetta.

Ilmari Kiannon tunnetuin teos Punainen viiva on yhä ajankohtainen. Alun alkaen Kianto ei tuntenut köyhälistöä, joten hän perehtyi aiheeseen tarkasti. Ryysyrannan Joosepin esikuva oli Jooseppi Kyllönen, jota Kianto haastatteli. Kyllösen suku on yhä edelleen vihainen kirjasta ja sen antamasta kuvauksesta Jooseppi Kyllösen perheestä.

Vanhuuden vuotensa Ilmari Kianto eli kustantajan hankkimassa kaksiossa Helsingissä Turjanlinnan palettua toisen kerran. Panu Rajala kertoi, että kustantaja arveli Kiannon pian kuolevan. Kianto kuitenkin eli piruuttaan vielä 30 vuotta. Vuonna 1970 Ilmari Kianto haudattiin valtion kustannuksella. Kiannon haudasta on käyty sukuriitoja. Oikeudenkäyntien jälkeen maanmittari jakoi haudan kahtia, jotta eri sukuhaarat saavat oman puoliskonsa. Panu Rajala totesi, että Ilmari Kianto ei saa haudassakaan maata rauhassa.

Hieno esitys herätti monet kuulijat muistelemaan yhteyksiään Kiantoon. Eräs kuuntelija kysyi Raija-Liisa Kiannolta, oliko Otson niminä myös Piru Perkele. Näin usein puhutaan, mutta kenelläkään Kiannon lapsista ei ollut nimiä Piru Perkele, vastasi Raija-Liisa. EK