Wiurilan yksityiskartano, kartanon koti- ja hevosvaunumuseo: Armfelt-suvun historiaa

Huhtikuinen retkemme suuntautui Saloon, Wiurilan kartanoon, joka on yksi Halikon kolmesta keskiaikaisesta kartanosta. Näitä kartanoita, Joensuuta, Vuorentakaa ja Wiurilaa on 1700-luvun lopulta yhdistänyt kreivillinen Armfeltin suku. Wiurila kuuluu yhä suvulle ja kartanon päärakennus on yksityiskäytössä, Anna Lisan eli Anna Louise Standertskjöld-Brüninghaus’in perheen kotina, joten sitä esitetään ryhmille vain rajoitetusti. Tilaisuus oli siis ainutlaatuinen, kun lisäksi Armfeltin sukuun kuuluva, kartanon nykyinen emäntä Anne Marie Aminoff, esitteli meille sukukartanonsa.
Vierailun aluksi istahdimme kartanon talousrakennuksen hienoon juhlasaliin, upeiden kristallikruunujen alle kuuntelemaan kartanon emännän esitystä Armfeltin suvun värikkäästä historiasta Wiurilassa.

Wiurilan kartano mainitaan historiankirjoissa jo 1400-luvulla. Omistajana oli tuolloin Magnus Johansson till Wiorela. Hänen tyttärensä peri Wiurilan ja tästä lähtien Wiurila periytyi äidiltä tyttärelle 300 vuoden ajan, aina vuoteen 1787 saakka, jolloin vapaaherra, kenraalimajuri Magnus Wilhelm Armfelt osti Wiurilan säterin. Hän oli siis Armfelt suvun ensimmäinen Wiurilan omistaja. Hänen poikansa Gustaf Mauritz peri Joensuun kartanon, toinen poika August Philip Wiurilan ja Vuorentaan kartanot.

Wiurila on ollut Armfeltin suvun omistuksessa siis jo yli 220 vuoden ajan.
Armfeltin esi-isien joukossa on ollut paroneita, kreivejä ja merkittäviä sotamiehiä. Useimmilla oli korkea-arvoisia ystäviä kuten esimerkiksi Ruotsin kuningas Kustaa III. Jotkut olivat teollisuusyrittäjiä, jotka toivat uusia hankkeita Wiurilaan. Heidän vaakunoita ja muotokuviaan saimme ihailla sekä vanhasta hevostallista remontoidussa ruokasalissa, että päärakennuksen huoneiden seinillä.

Suurimmillaan Wiurilan kartano oli 1800-luvun lopussa, kun sitä hoiti Anna-Lisan isoisänisä, kreivi August Armfelt (1826-1894).Hänen aikanaan Wiurilassa oli tiilitehdas, saha, myllyjä, meijeri, viinantislaamo ja olutpanimo. Kokonaispinta-ala oli tuolloin 48.000 hehtaaria, tosin siitä sijaitsi noin puolet Karjalan Hiitolassa.

Wiurilan kartanon viimeinen kreivi oli Carl August Armfelt (k.1942). Hänen tyttärentyttärestään edellämainitusta Anna Louise Standertskjöld-Brüninghausista tuli kartanon omistaja vuonna 1951. Myöhemmin kartano siirtyi taas hänen tyttärelleen Anne Marie Aminoffille, siis nykyiselle omistajalle.

Päärakennus

August Philip antoi 1806 Suomen ensimmäisen valtionarkkitehdin, italialaisen Carlos Bassin tehtäväksi piirtää Wiurilaan uusi päärakennus. Työ saatiin päätökseen vuonna 1811, jolloin uusklassismia edustava kartanorakennus valmistui. Rakennus on melko suuri, sisältäen 24 huonetta. Pääsimme tutustumaan toisen kerroksen alkuperäiseen ruokasaliin, komeaan juhlasalonkiin, joka 1830-luvun asussa, pieneen salonkiin, esiäideille pyhitettyyn päämakuuhuoneeseen sekä upeaan kirjastoon.

Hevosvaunumuseo ja kotimuseo

C.L. Engelin suunnitteleman upean talousrakennuksen (valmistui 1836) yläkerrassa on Anna Lisa 1997 perustama kartanon Koti- ja Hevosvaunumuseo, jossa pääsee tutustumaan Wiurilan historiaan sekä Armfelt-suvun kartanon arkielämään.
Vuosina 2007–2010  Anne-Marie Aminof lisäsi sen yhteyteen sepän pajaa sekä puuverstasta esittelevän osuuden. Kartanon historiallisia esineitä varten yläkertaan rakennettiin myös kotimuseo jossa on esillä runsaasti käytössä ollutta alkuperäistä esineistöä. Näytteillä on mm. upeita pukuja edellisiltä vuosisadoilta.
Hevosvaunut ovat eri aikakaudelta ja monet niistä ovat säilyneet vuosien saatossa Armfeltin suvussa.

Ravintola- ja juhlasali

Talousrakennuksen vasemman siiven päädystä löytyy kaunis juhlasali, jossa nautimme maittavan lounaan ja sisäpihan puolelta löytyy viihtyisä Bistro ulkoterasseineen.
Elämä Wiurilan kartanossa on muuttunut vuosien varrella täysin: vuosisadan vaihteen omavarainen tila on tänään kukoistava monitoimiyritys.

Nykyisin kartanon yhteydessä toimii ravintola sekä hostelli. Alueella on myös golfkenttä sekä ratsastuskoulu. Kartanoalueen pinta-ala on nykyisin noin 150 hehtaaria. Kesäisin talousrakennuksen eri tiloissa kuten viljavarastoissa ja holvikaarisessa maakellarissa on taidenäytteyjä. Suojeltuihin tiloihin ja näyttelyihin pääsee tutustumaan ilman pääsymaksua.

Halikon kirkko

Kotimatkalla meille järjestyi vielä yllättäen mahdollisuus vierailla Halikon Pyhän Birgitan kirkossa. Kauniin harmaakivestä rakennetun kirkon arvioidaan valmistuneen noin 1440. Kaksilaivainen pitkäkirkko oli omistettu Birgitalle, 1300-luvun pyhimykselle. Myöhemmin kirkkoa laajennettiin ja 1813-1815 kirkko muutettiin nykyiseksi ristikirkoksi italialaisen arkkitehti C.Bassin suunnitelmien mukaan. Kirkon harvinainen kivipaanukatto korjattiin vuosina 2014-2015, jolloin puhdistetut paanut ladottiin takaisin paikoilleen. MN


Linkki Halikonretken kuva-albumiin