perjantai 3. toukokuuta 2019

Ilmatorjuntamuseo ja Suviranta 2.5.

Linkki: Retken kuva-albumi


Toukokuun alun retkemme suuntautui Tuusulaan ja Järvenpäähän.
Museonjohtaja Esa Kelloniemi ja eversti evp. Seppo Lehto esittelivät Ilmatorjuntamuseossa monipuolisen kokonaisuuden kahdelle uteliaalle ryhmällemme. Museo avautui yleisölle Tuusulan Hyrylässä jo noin 50 vuotta sitten.

Ilmatorjuntaa ylläpitivät maassamme alkuun rannikko- ja kenttätykistö. Oma aselajinsa siitä tuli vuoden 1939 alussa, jolloin se eriytyi kenttätykistön toiminnasta. Alkuun ilmatorjunnan tykistö oli vähälukuinen ja sijoittui Helsingin ja Turun puolustukseen.
Ilmatorjunta kehittyi nopeasti, kun se joutui talvi- ja jatkosodan aikana puolustamaan maatamme pommituslaivueita vastaan. Öisin pommitettiin mm. Helsinkiä, Turkua, Oulua, Kotkaa ja Rovaniemeä. Helsingin pommituksista Taksen torstai-iltapäivässä esitettiin taannoin video (Helsingin ilmatorjuntavoitto 1944. DVD).
Museon esineistö on monipuolinen ja varsin kattava. Sieltä löytyvät historialliset it-tykit, valvonta- ja mittausvälineet, torjuntaohjukset, lentopommit jne. Esillä on niin ikään erilaisia maalilennokkeja, joita on käytetty ammuntaharjoituksissa. Näyttelyssä kiinnittyy huomio myös neuvostohävittäjään, joka on alun perin Yhdysvalloissa valmistettu Airacobra. Kone on ilmatorjuntamme sotasaalis.
Esineistö on suurimmaksi osaksi sisähalleissa (Helsinki- ja Tuusula-hallit), mutta laajalla pihamaalla on lisäksi kulkuneuvoja, tutkia, valaisimia jne.
Museoalueen vanhin ja samalla koko Tuusulan vanhin rakennus on punainen Kapteenin Puustelli. Se on peräisin 1700-luvun alusta. Kunnostetussa talossa on näytteillä runsaasti maamme historian aikaista sotilasesineistöä. Keskiaulan seinille kiertävä kuva- ja tekstiaineisto kertoo maamme historiasta alkaen Viipurin pamauksesta 1495 ja päättyen nykyaikaan. Näyttely valmistui Suomen 100-vuotisjuhlavuonna. Talon muissa huoneissa esitellään sotilaskotihistoriaa, rauhanturvaamista sekä eräitä sotilaiden henkilöhistorioita. IN

Vesisateessa matkasimme seuraavaan kohteeseemme Suvirantaan, joka on taiteilija Eero Järnefeltin talo Järvenpäässä, Tuusulanjärven rannalla.
Alkumatkalla olimme jo kuulleet hieman Eero Järnefeltin vanhemmista Alexander ja Elisabeth Järnefeltistä. Elisabeth oli sukuaan Clodt von Jurgensburg. Heidän lapsensa olivat taiteellisesti lahjakkaita. Kasper oli kriitikko ja kääntäjä, Eero taidemaalari, Arvid kirjailija ja Armas säveltäjä. Tyttäristä tunnetuin oli Jean Sibeliuksen puolisoksi päätynyt Aino.
Suviranta rakennettiin vuonna 1901 ja Eero Järnefelt asui perheineen siellä vuoteen 1917, jonka jälkeen he käyttivät sitä kesäisin ja juhlapyhinä. Perheeseen kuuluivat vaimo Saimi Järnefelt ja viisi lasta, joista tytär Laura Järnefelt muutti taloon vuonna 1933 ja asui siellä kuolemaansa saakka.
Taloon sen jälkeen muuttanut Lauran poika Juhani Kolehmainen myi talon viime vuonna Järvenpään kaupungille. Hänelle jäi elinikäinen asumisoikeus ja lupaus, että interiööri säilytetään sellaisena kuin se on ollut Eero Järnefeltin ajoista asti. Talon alakerta on nyt avoinna yleisölle tiettyinä aikoina.
Oppaamme esittelivät meille talon ruokasalin, joka alun perin on ollut lastenhuone. Sen jälkeen tutustuimme saliin ja lopuksi talon sydämeen. Ateljee on mahtava tila, johon valo tulvii pohjoisesta suuren ikkunan kautta.
Alkuperäisiä huonekaluja on talossa paljon, myös Eero Järnefeltin itse tekemiä, hän kun oli myös saanut puusepän opin Italiassa ollessaan. Tauluja on joka huoneessa runsaasti, Eero Järnefeltin omia, taidemaalarityttären Laura Järnefeltin myös, mutta lisäksi mm. ystävien Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin ja Pekka Halosen maalauksia.
Talon järvelle avautuvaa terassia kutsutaan yhä aitioksi, Juhani Ahon antamalla nimellä. Talon puutarha olisi ollut tutustumisen arvoinen, mutta sade ei antanut armoa.

Retken päätteeksi söimme lounasta Härmän Ratin juhlatilassa.

Kaksfooninkinen pohjalainen päärakennus on tuotu Järvenpäähän Alahärmästä, kertoi paikan isäntä, alun perin kurikkalainen Juha Ollila. Vanha hirsirakennus on aikaisemmin toiminut mm. kyläkouluna. Nyt rakennuksen yläkerta on majoitus- ja kokoustilaa ja alakerrassa on ravintola, jossa tarjotaan luomuruokaa. Meidän käydessämme tarjottu maittava lounas oli jo sataprosenttisesti luomua. ET

Linkki: Retken kuva-albumi