Kevään viimeinen retki oli tavallista muhkeampi: nivelbussilla matkasi ennätysjoukko takselaisia perehtymään Porkkalan parenteesiin, alueen vuokra-aikaan. Jatkosodan jälkeenhän 1944 Porkkala ja sen lähialueet vuokrattiin välirauhasopimuksella Neuvostoliitolle 50 vuodeksi sotilaalliseksi tukikohdaksi. Vuokra-alue kattoi Porkkalanniemen ja Upinniemen lisäksi suuren osa silloista Degerbyn kuntaa sekä laajat alueet Kirkkonummelta, Siuntiosta ja Inkoosta.
Alueelta evakuoitiin noin 7 200 asukasta yhdeksän päivän aikana ja tilalle tuli jopa 52 000 neuvostokansalaista, joista suurin osa oli sotilaita.Alue palautettiin kuitenkin jo vajaan 11 vuoden päästä, mutta ei todellakaan entisellään.Ensiksi pistäydyimme Kolsarbyn venäläisellä hautausmaalla, lähellä Hangon tietä. Paikalle ei ole viittaa. Hautausmaan muistomerkillä komeilivat venäläisten edellisenä päivänä jättämät muoviset Voitonpäivän seppeleet.
 |
| Takselaisia Kolsarbyn venäläisellä hautausmaalla |
Oppaamme Berndt Gottberg kertoi Kirkkonummen kunnan pitävän hautausmaata siistinä. Vuokra-alueen viimeinen komentaja, kenraaliluutnantti Sergei Kabanov rakennutti panssariajoneuvoja varten Porkkalaan tien, josta osa on aitona mukulakivitienä yhä jäljellä. Neuvostosotilaat pystyttivät riemukaaria urheilu- ja juhlakentilleen. Puiset on poistettu, mutta teräksestä kyhätty kaari Pickalassa on säilytetty.
Jatkoimme Inkoon Degerbyhyn. Aivan Hangon tien tuntumassa on iso Grefvaksen bunkkeri. Se on toiseksi suurin vuokra-alueelta löydetyistä yli 500 bunkkerista. Se oli yritetty tuhota mutta epäonnistuttu.
Degerbyn Igor-museoon on tallennettu esineitä, kuvia ja tarinoita vuokra-ajalta. Lena Selén ja Berndt Gottberg perustivat museon vuonna 1997 talkoolaisten avulla. Yhä he saavat lahjoituksina muistoja menneisyydestä.Lena Selén oli 15-vuotias tullessaan 1956 katsomaan isoäitinsä taloa. Jäljellä olivat vain betoniportaat ja perustus. Berndt Gottberg palasi perheensä mukana seudulle 8-vuotiaana.
Museo sijaitsee punaisessa rakennuksessa, joka aikaisemmin on ollut paloasema. Esillä on valokuvia, monenlaista esineistöä, mm. moottoripyörä sivuvaunuineen ja pienoispanssarivaunu. Seinällä riippuu vuodeksi 1940 ajateltuja olympialaisia varten valmistettu huopa. Samassa pihapiirissä on Rosenberg-kylätoimisto. Talo toimi kunnantalona vuoteen 1944 asti.
Matkalla Siuntioon ohitamme Fanjunkarsin sotilastorpan kopion. Alkuperäisessä talossa Charlotta Lönnqvist hoivasi muinoin Aleksis Kiveä.
Scandic Siuntiossa, kylpylän ravintolassa nautitun lounaan jälkeen kohteenamme oli Sjundbyn kartanolinna.
Kartanon historia tunnetaan vuodesta 1417. 1560-luvulla Kustaa Vaasan tallimestari Jakob Henrikinpoika rakennutti paikalle harmaakivisen linnan. Sjundbyn historiaan kuuluvat mm. Hornin ja Tottin suvut sekä Kaarina Maununtyttären tytär Sigrid. Vuodesta 1698 linna on ollut Adlercreutzin suvulla. Linnan nykyiset omistajat ja asukkaat ovat Margareta ja Christer Segersven.
Margareta Segersven oli teini-ikäinen hiihtäessään tammikuussa 1956 äitinsä kanssa evakosta kotilinnaansa, joka oli varsin huonossa kunnossa.
Margaretan eno Henrik Lindeberg alkoi kunnostaa linnaa. Nykyiset omistajat ovat jatkaneet työtä. Ulkopuolisille linnaa on esitelty vasta tällä vuosikymmenellä. Linnan kellariholveissa on mm. palasina neuvostoajan riemukaari. Toisessa kerroksessa olevaa suurta huonetta koristavat lukuisat hirvenpäät. Isäntä hoitaa tässä huoneessa paperitöitään. Juhlasalin seinät ovat täynnä suvun muotokuvia. Lattia on tehty yli kymmenmetrisistä laudoista. ”Jos ne osaisivatkin puhua, tarinaa riittäisi”, sanoi toisena oppaanamme linnassa toiminut linnanväen sukulainen Susse Ekström. Katto on tehty sotasaaliina saaduista venäläisten laivojen purjeista. Sitä neuvostoväki ei onneksi tiennyt.Juhlasalista pääsee huoneeseen, jota kutsutaan Kaarina Maununtyttären huoneeksi. Kuningattaren kerrotaan majailleen siellä vieraillessaan tyttärensä luona. Huoneessa on näyttävä, erittäin pitkä silkkisohva.
Linnalla on myös oma kummituksensa, sotilassaappaissa kulkeva hahmo.
Ennen paluumatkaa kävimme vielä Kirkkonummen Maatilapuodissa, jossa Fräsarsin sukutilan isäntä Henrik Fröberg kertoi tilan historiasta ja monen kassiin mahtui puodin herkkuja. ET
