Retken kuva-albumi kuvat AH
Taksen kesäretki suuntautui elokuun puolivälissä Päijät-Hämeeseen, Asikkalan maisemiin. Aamukahvit nautimme menomatkalla Mäntsälän Juustoportissa ja sieltä jatkoimme kartanoon Urajärven rannalle.
Urajärven kartanomuseo on maamme vanhimpia kartanomuseoita. Kaksikerroksinen, empiretyylinen päärakennus on valmistunut vuonna 1806. Kartanon alue on osa noin 10 000 hehtaarin tilaa, jonka luutnantti Berent Möller sai lahjoituksena 1649 ja otti viljelykseen. Vuonna 1672 hän myi kartanon langolleen Georg Heidemanille, jonka suvun hallussa se pysyi vuoteen 1917.Viimeiset, seitsemännen polven von Heidemanit kartanossa olivat lapsettomat sisarukset Lilly ja Hugo, jotka asuivat siellä kuolemaansa asti. He testamenttasivat kartanon Suomen Muinaismuistoyhdistykselle kartanomuseoksi. Lilly Heideman antoi yhdistykselle myös rahat paikan ostoon. Museo avattiin 1928.
Heidemanit halusivat myös avata kartanon pihapiirin taiteilijoille kesänviettopaikaksi. Siellä viipyivät mm. Katri Vala ja Eero Järnefelt.
Vuonna 1986 yhdistys luovutti kartanon Museovirastolle, joka teki ison remontin ja sisusti sen Heidemanin sisarusten 1900-luvun aikaiseen asuun. Vuonna 2016 opastuksen ottivat kontolleen Urajärven kartanon ystävät ry.
Kartanon päärakennuksessa tavaraa on monikerroksisesti 1600-luvulta viime vuosisadan alkuun, kertoivat oppaamme Heidi Rask ja Leena Kauppi. Vanhimpia huonekaluja herrasväen ruokasalissa on rokokookello. Yli sadan vuoden takainen boordi kiertää ruokasalin katonrajassa.
Punaisessa salissa on uudet tapetit, boordit ja verhot, vanhan mallin mukaiset. Salissa on flyygeli. Molemmat Heidemanin sisarukset olivat kiinnostuneita taiteista ja Hugo rakasti musiikkia. Oppaamme Leena Kauppi lauloikin meille Hugon (sanoittaman) laulun Jos voisin laulaa kuin lintu voi.
Heidemanin sisarukset matkustivat paljon ja toivat tuliaisena kaikenlaista, ostettuna tai otettuna, mm. palan Forum Romanumia Roomasta.
Pihapiirissä olevaan sivurakennukseen sisarukset perustivat museon 1900-luvun alussa. Sen erikoisuuksia on jykevä susiovi, kahdessa osassa aukeava, joka piti lapset sisällä ja eläimet ulkona.Sivurakennukseen on kerätty sotilassukulaisia kunnioittaen mm. miekkoja. Seinällä on Signe Branderin valokuvia Suomen sodan taistelupaikoista. Isoin huone esittelee sisarusten hankkimia veistoksia, joista on kopioita ulkona puutarhassa.
Matkamme jatkui Vesivehmaan lentokentän ja Jenkkapirtin ohi Vääksyn kuntakeskukseen. Opas Leena Lehtinen vei meidät kanavakävelylle. Ensin ylitimme kaarisiltaa pitkin Vääksyjoen, joka on toinen Suomen pohjoiseen virtaavista joista. Toinen on Teno.Seisahduimme 1,3 kilometrin mittaisen Vääksyn kanavan ainoan sulun äärelle. Kanava on Euroopan vilkkaimmin liikennöity sisävesikanava ja Asikkalan tunnetuin nähtävyys. Se yhdistää Vesijärven ja Päijänteen, joiden vedenpintojen korkeusero on kolme metriä. Kesäkaudella kanavassa tehdään 7 000-14 000 sulutusta. Pienin sulutus on ollut sorsapoikueelle, joka pääsi vaihtamaan järveä, kun vettä laskettiin miljoona litraa.
Vuonna 1942 perustetussa Vääksyn Myllyssä tehdään yhä täyttä työviikkoa. Poikkesimme sen myymälään pikaostoksille.Matkalla lounaalle ravintola Jalmariin saimme nähdä J. R. Danielson-Kalmarin uusrenesanssityylisen huvilan, jonka nykyisin omistaa kunta ja jossa järjestetään taidetapahtumia.
Lounaan jälkeen oppaamme Heidi Rask, varsinaiselta ammatiltaan historianopettaja, muuntautui Aina Siviän rooliin ja vei halukkaat tutustumaan Asikkalassa syntyneen kasvitieteen professorin Johan Peter Norrlinin puistoalueeseen. Osa takselaisista jäi ihmettelemään Vääksyn erikoisia myymälöitä.
Seuraavaksi bussi vei meidät yhdelle maamme kauneimmista maisemareiteistä, kahdeksan kilometrin mittaiselle Pulkkilanharjulle. Soraharju on osin Päijänteen kansallispuistoa. Harjun saaret on yhdistetty kolmella erilaisella sillalla. Karisalmen riippusilta on lintuharrastajien suosiossa, koska monien lintulajien muutto- tai vaellusreitti etenee harjua pitkin.
Ennen kotiin lähtöä poikkesimme vielä haalimaan kasseihimme Viipurilaisen kotileipomon tuotteita. Leipomo on perustettu Viipurissa vuonna 1924. ET