perjantai 27. syyskuuta 2019

Espoolaiset kartanot, Tryggve Gestrin ja Tony Hagerlund 26.9.

Tony Hagerlund ja Tryggve Gestrin Tapiolassa
Espoon kaupunginmuseon intendentti Tryggve Gestrin aloitti kertomalla kartanon käsitteen. Kartano on rälssitila, joka lahjoitettiin ratsupalvelusta vastaan ja joka sai verovapauden.

Kuningas Kustaa Vaasa perusti Espoon kartanon 1556. Kartanon tuli toimia kuninkaallisena mallikartanona. Se perustettiin Espåbyn ja Mankbyn kylien maille. Kartanon omistajina ovat olleet muun muassa Jacob de la Gardie, Gustav Horn ja Ramsayt. Maaherra Anders Henrik Ramsay osti kartanon vuonna 1756, ja tällöin alkoi tilan kukoistuskausi. Tuolloin rakennettiin holvikivisillat ja mylly. Muutamien omistajavaihdosten jälkeen kartanon maat siirrettiin varta vasten perustettuun Esbogård Ab -osakeyhtiöön. Tarkoituksena oli palstoittaa kartanon maat. Valtioneuvos August Ramsay hankki 1914 kartanon kaikki osakkeet ja päätti säilyttää maat suurtilana. August Ramsayn perilliset hoitavat tänä päivänä kartanoa.

Eräs jäsenemme kysyi, mitä tapahtui talonpojille, kun heidän maansa yhdistettiin kartanoiksi. Selkeä vastaus oli, että talonpojat päätyivät lampuodeiksi tai heidät heitettiin ulos.

Tryggve Gestrin kertoi, että 1650-luvulta lähtien kruunu lahjoitti paljon maata aatelisille. 1800-luvulla helsinkiläiset ostivat  Espoosta maita kesäasunnoiksi. Tällainen on esimerkiksi Träskändan kartano, jonka senaattori, prokuraattori, vapaaherra Carl Johan Walleen osti 1820 perheen kesäpaikaksi. 1920-luvulla Espoon  kunta osti tilan, kuten monta muutakin kartanoa.

Espoon kulttuurilautakunnan jäsen Tony Hagerlund kertoi meille värikkäästi kuvin ja sanoin, mihin kartanoihin voi vielä päästä käymään ja mahdollisesti kahvittelemaankin. Tällaisia ovat Albergan kartano, Bastvikin kartano (kerran kuussa auki), Bodomin kartano (golfia ja kahvila-ravintola), Luukin kartano (Helsingin ulkoilualueita), Marketan puisto (keväisiä tapahtumia), Pakankylän kartano (Kaisankoti) ja Pisan kartano (Espoon omistama asukaspuisto).

Tony Hagerlund kertoi myös yleisölle avoinna olevista hienoista huviloista: Gula Villan (IsoVasikkasaari), Villa Linudd (Laajalahti), Villa Pentry (Nuottaniemi) ja Villa Ylänne (Leppävaara).
Jokaisen kartanon ja huvilan kohdalla Tony Hagerlund kysyi, kuinka moni kuuntelijoista oli käynyt niissä. Hyvin moni oli käynyt kaikissa näissä Espoon aarteissa. Tony antoi meille tunnustusta.

Tämä luettelomainen kirjoitus ei tee oikeutta Tony Hagerlundin esitelmälle. Tämä esitys piti nähdä ja kuulla. Sali oli täynnä innostunutta ja kiinnostunutta kuuntelijaa. Tämä omakohtainen tarina jäi mieleen: Tony oli ystävänsä kanssa etsimässä Espoossa ollutta mestauspaikka, kun puhelin soi. Tony vastasi ja kertoi etsivänsä ystävän kanssa mestauspaikkaa. Soittaja hämmästeli - ja syystä. EK