lauantai 23. lokakuuta 2021

Paimion parantola retkikohteena 16.10.2021

Lokakuisen lauantaipäivän retki suuntautui Alvar Aallon suunnittelemaan Paimion parantolaan. Parantolan suunnitellussa luonto on tuotu keskeiseen osaan arkkitehtuuria. Tunnistamalla ympäröivien metsien terveyttä edistävät vaikutukset ja myös kauniiden näkymien merkityksen paranemiselle, Alvar Aalto on suunnitellut rakennuskokonaisuuden, joka kiehtoo myös nykytutkijoita ja -arkkitehtejä. Paimion parantola onkin kansainvälisesti tunnettu vierailukohde, joten oli hienoa, että tämä oli valittu yhdeksi Taksen retkikohteeksi. 


Sadepäivien jälkeinen aurinkoinen aamu ei yllättänyt retkiseuruettamme, olimmehan jo tottuneet siihen, että Taksen retkipäivinä säät ovat yleensä suosineet. Nouseva aurinko valaisi hienosto Tapiolan puistoa ja Otsolahden rantaa lisäten innostusta retkipäivään.


Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Salon lähellä sijaitseva Design Hill, jossa joimme aamukahvit voileipien kanssa. Meille oli myös varattu kivasti aikaa ostosten tekoa varten. Sadonkorjuujuhlien aika oli monissa myyntipisteissä esillä kauniina syysväreinä ja kurpitsa-asetelmina. Myös Petris Chocolaten suklaatehtaan tuotteissa oli  näkyvillä Salon ja Halikon meneillään olevat Kurpitsa-viikot. Ritvan bussissa lukeman kohteen esittelyn innostamana, kävin myös tutustumassa kehuttuun Ristomatti Ratian suunnittelemaan sisustukseen yleisön wc-tiloissa, joissa vaalea puu oli hallitsevana sisustuselementtinä. Design Hilliä oli uudistettu monella tavoin viimeisen vuoden aikana.

   


Hieman napakka syystuuli otti meidät vastaan Paimion parantolan, Alvar Aallon useissa töissä tutuksi tulleen, kaarevan muotoisen lipan alla. Oppaamme jakoivat meidät kahteen ryhmään, joissa toisessa keskityttiin parantolan sisällä olevaan arkkitehtuuriin ja hyvinvointia edistäviin ratkaisuihin. Toisessa ryhmässä olevat retkeläiset eivät olleet mukana aikaisemmin 23.9. toteutetussa etäopastuksessa, joten heidän opas keskittyi aluksi rakennukseen kokonaisuutena, sekä ulkoiseen arkkitehtuuriin.  



 



Astuimme sisään valoisaan aulaan, joka teki minuun vaikutuksen jo etäopastuksen aikana. Vaikka aulaan oli tehty muutoksia vuosien aikana, niin sen isot ikkunat yhdistivät taitavasti sisä- ja ulkotilan luoden tunteen, että olemme osaksi ulkona. Tämä tunnelma jatkui koko rakennuksessa. Yksikään käytävä ei ollut pimeä. Käytävän ikkunat sijaitsivat korkeudella, joka mahdollisti puiden ja muun luonnon seuraamisen niitä pitkin kävellessä. Taloa ympäröivät männyt näyttivät erityisen kauniilta portaikon ikkunanäkymissä. Käytävien ja portaiden pinnat ja niiden värit lisäsivät valon tuntua. Olin myös yllättynyt miten niin pohjoiseen kuin etelään suuntautuvien ikkunoiden valo heijastui kauniisti katoista ja lattioista. 



Vaikka parantolan ruokasalissa ei ollut alkuperäisiä värejä kalustuksessa, niin Alvar Aallon suunnittelemaa tunnelmaa säilyttivät isot ikkunat, katoista heijastuva valo sekä alkuperäiset valaisimet. Koska parantola oli suunniteltu tuberkuloosipotilaille aikana, jolloin tautiin ei vielä ollut parantavaa lääkitystä, rakennuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota hygieniaan. Parantolan pyöristetyt muodot eivät olleet pelkkä tyyliseikka, vaan taustalla oli myös puhdistettavuus. Valaisimet oli suunniteltu helposti pestäviksi, joten niiden ympärillä oli yleensä lasi. Ruokasalin valaisimia varten katossa oli kuparin väriset upotukset. Tarkoituksena oli heijastaa lämmintä valoa ympäristöön. 

 

Rakennuksesta löytyi muutamia Alvar ja Aino Aallon Paimioon suunnittelemia alkuperäisiä kalusteita. Kuuluisin niistä on ehkä alun perin seurusteluhuoneeseen suunniteltu Paimion-tuoli. Tuolin, hieman takakenoon asentoon johdattava muoto, oli hyvä potilaille, jotka kärsivät erityisesti hengitysvaikeuksista. Toinen minua kiinnostava kaluste oli pieni monikäyttöinen jakkara, joita pystyy pinoamaan, ja joka toimii niin istuimena kuin pienenä apupöytänä.

 

Parantolaan tultiin vahvistumaan. Hengittäminen raittiissa ilmassa oli osa hoitoa. Siksi erilaisiin ulkotiloihin oli panostettu. Oppaan kertoman mukaan potilaiden hoito-ohjelmaan kuuluivat useat päivittäiset ulkoilut. Lepäily kattoparvekkeella oli pakollista vuoden ajasta riippumatta. Alvar Aalto suunnitteli ulkokäyttöön soveltuvia lepotuoleja ja makuuhallituoleja, joissa potilaat makasivat viileinä päivinä lampaanvilloista tehdyissä makuupusseissaan.


Alvar Aallon suunnittelemiin ratkaisuihin piti myös tehdä joitakin toiminallisia muutoksia, kuten kattoparvekkeen betonikaton levennys, joka suojasi potilaita paremmin tuulelta ja sateelta. Kaunis betonikaton reuna on vielä näkyvissä terassin toisessa päädyssä.

Rakennuksen alakerroksessa oli näyttelytila, jossa pääsimme tutustumaan potilashuoneisiin. Osa meistä hyödynsi rakennuksen alkuperäistä näköalahissiä siirtyessään kattotasannekerrokselta näyttelytiloihin. Museotiloina oleviin huoneisiin oli koottu asioita ja toteutuksia, joita Alvar Aalto oli pohtinut suunnittelutyön aikana. Kiinnostavia minusta olivat potilaan näkökulmista tehdyt suunnitelmat. Erityisesti kiinnitin huomiota suuriin alhaalta alkaviin ikkunoihin. jotka kehystivät kauniisti ympäröiviä puita. Potilashuoneen väritystä, valaistusta, sekä tuuletusta ja ilmavirtoja oli tutkittu vuoteessa lepäävän potilaan tasolta. 
Opastuksista ja rakennuksesta minulle jäi mieleeni parhaiten Alvar Aallon teemat: Parantava luonto, Talo hengittämiselle, Hygienia ja Valo.

 

Syysauringon ja komeiden mäntyjen luomien kauniiden varjojen värittämästä parantolan puutarhasta jatkoimme matkaamme lounaalle Kaimalan Karhulammelle.

 

Lounas oli katettu viihtyisään hirsiseinäiseen ravintolasaliin. Pihapiirissä oli kaunis lampi, joka pinnasta heijastui taivas ja ympärillä olevat rakennukset. Tunnelma oli rauhallinen. Monipuolisten salaattien ja pääruokana olleet pippuriporsaan jälkeen, meille tarjottiin kahvit ja kesäisen keveää kakkua jälkiruuaksi.

 

Paluumatkalla pistäydyimme vielä Halikossa kurpitsatilalla. Kurpitsaviikot ovat suosittu tapahtuma, jossa käy vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä ihailemassa kauniisti valaistua peltoa ja vanhaa historiallista siltaa. Auringonpaisteinen syyspäivä ei ollut kaikkein paras ajankohta tutustua Kurpitsaviikon kohokohtiin kurpitsoihin, joita oli koverrettu lyhdyiksi. 

  
Illan hämärtyessä kurpitsakeko, Halikon vanhan sillan kaiteet ja pellolle valaistuista kurpitsoista tehdyt viestit olisivat tehneet parhaimman vaikutuksen pimeällä. Meille aurinkoisessa säässä kurpitsojen oranssit pinnat toivat väriä pellon laidalle, illalla näkymä olisi ollut toisenlainen. (Päiväkuvasarja on meidän retkeltä ja iltakuva on otettu Salon kaupungin sivuilta).

Retkemme päättyi takaisin Tapiolaan, jossa aurinko näyttäytyi vielä hetken iltapäivän taivaalla.


Kiitos retken järjestäjille onnistuneesta kohteen valinnasta! 

                                                                                                           M. Englund