Nyberg otti luentonsa aluksi näkökulmiksi kolme p:tä, jotka hänen mielestään kuvastavat erittäin hyvin tämän päivän Venäjää.
Populismi on vetoamista kansaan liioitelluilla, vääristetyillä ja vahvasti emotionaalisilla arvoilla. Vladimir Putin on käyttänyt huomattavasti aikaa muistuttamalla ihmisiä tapahtumista 80 vuotta sitten. Venäjän voitto toisessa maailmansodassa on nostettu lähes uskonnolliseen merkitykseen ja Venäjä käy presidenttinsä johdolla taistoa kaikkia vastaan, jotka yrittävät kommentoida tai tulkita eri tavalla. Nyt ihmisiä leimataan vieraan vallan agenteiksi ja maassa on ennätysmäärä poliittisia vankeja.
Patriotismista on Nybergin mukaan tullut samalla tavalla fetissi.
Protektionismi kuvaa Venäjän ulkomaankauppaa ja kanssakäymistä. Georgialaiset viinit ovat osa tämän päivän Venäjän keittiötä. Mutta kun suhteet Moskovan ja Tbilisin välillä heikkenivät, viineistä ”löytyikin” jäämiä. Ja joka kerran, kun Ankaran ja Moskovan välit kiristyvät, turkkilaisten tomaattien maahantuonti tyssää samantapaisiin väitteisiin. Viimeksi säädettiin laki, että samppanja on nimi, jota vain Venäjällä tuotettu kuohuviini saa käyttää.
Neuvostoliiton romahdettua 1991 presidentti Boris Jeltsin julisti, että Venäjän tulee liittyä sivistyneeseen maailmaan. Samassa hengessä Putin sanoi 2001, että Venäjä on valinnut eurooppalaisen tien.
Talouden täydellisen romahtamisen 1998 jälkeen alkoi uusi nousu ja jokin lähti menemään lännen kannalta väärään suuntaan. Venäjä ei sittenkään uskonut demokratiaan eikä halunnut kulkea tietä oikeusvaltioon, jossa kansanedustuslaitoksella ja medialla on rooli.
Neuvostoliiton romahtaessa maassa ei ollut minkäänlaisia lakeja. Ruoka oli loppunut jo neuvostoaikana, ja kun hinnat vapautettiin 1992, ruokaa ilmestyi kauppoihin mutta hinnat nousivat rajusti. Oligarkit, nuoret miehet, joista lähes kaikki olivat luonnontieteilijöitä, osasivat laskea ja uskalsivat. He nousivat talouselämän johtoon.
Hallitsija Kremlissä ja ns. voimaveljet eivät kuitenkaan voineet hyväksyä, ettei heillä ollut valtaa. Niin syntyi alku sille Venäjälle, jossa valtion osuus teollisuudessa on ylivoimainen ja kasvaa jatkuvasti. Nyt maatalouskin on jo erittäin suurten yksiköiden käsissä.
Tämä kehitys kuvaa Nybergin mielestä kaikkein synkimmällä tavalla Venäjää. Mikä tahansa taloudellinen toimeliaisuus edellyttäisi oikeusvarmuutta. Jos sitä ei ole, investointihalut puuttuvat. Maa on myös pahasti korruptoitunut, massiivisesti ja pysyvästi.
Jos Leonid Breznevin suuri virhe oli Afganistanin sota ja Jeltsinin Tsetsenia, niin Putinin ylivoimaisesti suurin virhe on ollut Ukrainan sota.
Venäjä tuntee Nybergin mukaan vain kaksi ulkopoliittista periaatetta. Kazanissa maa vallataan ja liitetään tai sitä dominoidaan ja tarvittaessa potkitaan. Nimi juontuu Iivana Julman Kazanin kaanikunnan valtaamisesta vuonna 1552. Mantsussa maa on Venäjän veroinen, riittävän iso, ja sellainen on Kiinan lisäksi vain Yhdysvallat.
Ukraina on Nybergin mukaan esimerkki Venäjän Kazan-periaatteesta. Venäjällä ei hyväksytty, että Ukraina lähti omille teilleen.
Venäjää kohtaan langetetuilla mittavilla pakotteilla oli heti Suomenkin tuki, mutta niitä on myös arvosteltu. Nyberg huomauttaa, että sanktioilla oli hyvät perusteet. Venäjä rikkoi Krimin vallatessaan Etykin päätösasiakirjan pykälää, jonka mukaan maiden välisiä rajoja voidaan muuttaa rauhanomaisella sopimuksella. Venäjä käytti asevoimia.
Suomi käy menestyksellistä kauppaa Venäjän kanssa ja talvisodalla on Nybergin mukaan erittäin merkittävä osa maiden suhteissa. Hyvät välit ovat hänen mukaansa kuitenkin vain Suomen ansiota. Presidentti Sauli Niinistön toimintaa hän kiitti erityisesti.
”Oleellisin asia on keskusteluyhteys.” ET
