Uusgotiikkaa edustava pitkäkirkko rakennettiin 1864. Saksalainen ev.lut. seurakunta oli perustettu kuusi vuotta aikaisemmin. Kirkolle annettu paikka oli Breiligin mukaan aikalaisille äärimmäinen pettymys, koska kirkko olisi haluttu Tuomiokirkon viereen. Sen sivurakennuksessa seurakunta oli toiminut alkuvuodet.
Vappuaattona 1958 kirkon urkuihin tullut oikosulku aiheutti tulipalon. Palosta säilyivät vain saarnastuoli, alttaritaulu ja kuorin lasimaalausikkunat.
Pieni, kaunis ja valoisa kirkko on nykyisin Helsingin suosituimpia vihkikirkkoja. Konsertteja kirkossa on lähes joka ilta. Erikoisen akustiikan on sanottu sopivan erityisesti kuoroille.
Kirkosta astelimme mäen laelle Helsingin observatorioon. Arkkitehti Carl Ludvig Engel suunnitteli rakennuksen tähtitieteen professori Friedrich Argelanderin ohjeiden mukaan ja se valmistui tuolloin paljaalle mäelle 1834. Se oli silloin maailman nykyaikaisin observatorio kolmine kääntyvine tähtitorneineen.
Nykyisin rakennuksen tiloissa kerrotaan avaruudesta sekä tähtitieteen menneestä ja tulevasta. Katselimme tähtitieteilijöiden aikanaan käyttämiä tutkimuslaitteita, mm. 1834 taloon tuotua Argelanderin refraktoria, jossa on 18 sentin objektiivi. Huvituimme divaanisohvasta, jolla makoillen on muinoin tiirailtu tähtiin. Saimme hivellä maapallolle päätynyttä meteoriittipalaa. Aikapussi taas oli muinoin aikamerkki kaikelle kansalle mutta erityisesti laivoille: pussi pudotettiin tornin tangosta tasan klo 12. Kurkistimme sumukammioon, jossa näkyvät kosmisten hiukkasten jäljet. Selfieitä jotkut ottivat omasta lämpökamerakuvastaan. Pääsimme myös kapuamaan havaintotorniin, jonka mahtavaa kaukoputkea on liikuteltu kammesta vääntämällä. Tornin pyörimiseenkin saimme lyhyen tuntuman. Kierroksemme päättyi holvikellarin planetaariossa Helsingin ”tähtitaivaan” alle.
