Suomalaisen unilääketieteen uranuurtaja ja kansainvälisesti arvostettu asiantuntija professori Markku Partinen piti loistavan unta käsittävän luennon, joka striimattiin jäsenille netin kautta.
Partinen on mm. diagnosoinut Suomen ensimmäiset uniapneapotilaat, aloittanut ylipainehengityshoidot ( CPAP-maski ) sekä selvitti tutkimusryhmänsä kanssa v. 2010 sikainfluenssarokotteen yhteyden narkolepsiaan.
Unessa aivot aktivoituvat, keho sen sijaan lepää. Nukkuessa aivojen lämpötila kohoaa, kun taas kehon lämpötila laskee. Parempi uni tulee viileämmässä, kun muistaa laittaa villasukat jalkaan ja kunnon peiton päälle.
Unessa aivot ”käyvät huoltoasemalla tankkaamassa”: astrosyytti-neuroni-laktaatti -sykli, jossa aivon tukisolut muuttavat veren sokerin maitohapoksi. Tämä ruokkii hermosolun eli neuronin tuottamaan välittäjäaineita, joiden avulla sähköiset impulssit siirtyvät neuronista toiseen. Lisäksi unessa aktivoituu kuona-aineitten poistuminen aivoista, t.s. aivojen pesukone / viemärijärjestelmä ( glymfaattinen systeemi ) käynnistyy. Jos tämä heikkenee, kertymäproteiinit kasaantuessaan aivoihin voivat olla yhteydessä muistisairauksiin ( 𝜷-amyloidi — Alzheimerin tauti ). Valvottaessa hermosolujen perimäaineksen eli DNA:n vauriot lisääntyvät, kun taas unen aikana näitä vaurioita poistetaan pilkkomalla ja huuhtelemalla.
Unen aikana päivän muistikuvat vahvistuvat, jäsentyvät, vakiintuvat ja linkittyvät vanhoihin, kun sähköinen aivosolujen prosessi tapahtuu aivojen kuorikerroksen ja syvempien aivokeskusten välillä ( talamus eli näkökukkula, jonka kautta kaikki aistimukset kulkevat; hippokampus eli aivoturso = muistikeskus; hypotalamus, joka aivolisäkkeen kanssa muodostaa hormonaalisen säätelyjärjestelmän ja joka kontrolloi mm. kehon lämpötilaa, nälkää, janoa, väsymystä, unta ja sisäistä kelloa ).
Eri asioitten integrointi aivoissa heijastuu unina, jotka yleensä pyyhkiytyvät mielestä, jollei aamulla heti herättyään niitä käy läpi. Suurin osa unista nähdään REM-unen ( nopea silmien liikkuminen, vilkeuni ) aikana. Nukahtaessaan ihminen vaipuu ensin kevyeen uneen, jota seuraa syvän unen vaihe. Ensimmäinen REM-uni tulee noin puolitoista tuntia nukahtamisen jälkeen ja siitä siirrytään kevyen unen kautta syvään uneen. Tämä tapahtuma toistuu puolentoista tunnin sykleissä viisi kertaa nukutun yön aikana. Syvän unen aikana tankataan ja puhdistetaan aivoja.
Nukkuminen on siis ihmiselle välttämätöntä. Pitkäaikainen univaje aiheuttaa elämänlaadun huononemista, väsyneisyyttä, uupumusta ja uneliaisuutta. Se voi aiheuttaa depressiota, sokeritautia ja keskivartalolihavuutta, verenpainetautia, valtimoiden tulehdusreaktioita sekä aivojen neurodegeneratiivisia sairauksia. Pitkäaikainen unettomuushäiriö on suurin riskitekijä Alzheimerin tautiin.
Unen puutetta - uniapneaa, narkolepsiaa - pidetään nykyisin tärkeimpänä syynä liikenneonnettomuuksiin, tärkeämpänä kuin humalatilaa tai huumeitten käyttöä. Väsymys voi olla uupumistyyppistä tai uneliaisuustyyppistä. Edelliseen voi johtaa liikarasitus, stressi, mielialahäiriöt ja väsyttävät lääkkeet. Jälkimmäistä voi aiheuttaa unettomuushäiriö ja uniapnea.
Uniapnea tarkoittaa unenaikaisia hengityskatkoja, jolloin sisäänhengitys estyy hetkeksi ylähengitysteiden ahtauden vuoksi, ja seurauksena veren hapettuminen heikkenee. Tärkein riskitekijä on ylipaino. Merkittävänä pidetään yli 10 sekunnin katkoksia, joita esiintyy vähintään viisi kertaa tunnissa. Katkosten vuoksi uni jää katkonaiseksi ja seurauksena on väsyneisyys ja viretilan lasku, mikä voi johtaa päiväaikaiseen nukahteluun.
Suomessa on arvioitu olevan yli 250000 hoitoa vaativaa uniapnea-oireyhtymää sairastavaa potilasta; yli 40 v miehistä > 80 %:lla ja naisista > 60 %:lla on uniapnea, kliinisesti merkittävä on joka kymmenes.
Lisäksi kuulimme mielenkiintoista tietoa pitkittyneestä Covid 19-sairaudesta, jonka kiusallinen väsymys-uupumus-aivosumuoireisto - Long Covid - korjaantuu kuitenkin ajan kanssa valtaosalla sairastuneista.
Yhteenvetona riittävä ja hyvänlaatuinen uni on välttämätön. Ihminen on ”luotu” biologisesti 50-vuotiaaksi, jonka jälkeen sirkadiaalinen eli vuorokausirytmi muuttuu, ja nuori iltaihminen alkaa muuttua vanhaksi aamuihmiseksi. Myös kulumasairaudet alkavat lisääntyä. Päivittäin pitäisi olla riittävästi tapahtumia, jotta illalla on riittävästi unipainetta.
Päivittäinen liikunta on oleellista. Nukkumisympäristön tulee olla sovelias (sopivan viileä, rauhallinen), nukkumisajat säännölliset ja päivästä pitää pystyä irrottautua nukkumaan, jota varten meillä on oltava sopiva ja hyvä vuode. Lyhyet päivänokoset ovat suositeltavia.
Jos unettomuus jatkuu yli kahden viikon viikon, on syytä hakeutua hoitoon.
Koosteen teki Antero Hänninen