tiistai 12. huhtikuuta 2022

Tunnelmaa Seppo Hovin viihdekonsertissa Lohjalla




Huhtikuun lauantaina 2.4 Taksen retkikohteena oli Karjalohjalla sijaitseva kylpylähotelli sekä Seppo Hovin suosittu viihdekonsertti, "Kun ilta tummentuu". 

Kevätauringon paistaessa pilvien lomasta lähdimme kohti Karjalohjaa. Moottoritieltä päästyämme ajoimme kaunista Lohjanharjua pitkin ja saavuimme lopuksi järven rannalla sijaitsevalle kylpylähotellille, jossa söimme lounaan. 


Kylpylän vastaanottoaulan ikkunoista näkyi kaunis kevättalvinen näkymä järvelle. 

 

Lounaan jälkeen ajoimme Lohjan keskustaan konserttitalolle. 

Kun ilta tummentuu-konsertissa Seppo Hovi johdatti meidän tarinoillaan populaarimusiikin ”kultaisten” vuosikymmenien läpi aina 30-40- luvulta 60-luvun loppupuolelle. Konserttiin valitut kappaleet ja niitä taustoittavat tarinat etenivät vuorotellen vuosikymmenestä toiseen. Mukana oli myös suomalaisten säveltäjien ja sanoittajien tunnettuja lauluja Merikannosta Malmsteniin. Hän kertoi muun muassa George de Godzinskyn säveltämän ja Kerttu Mustosen sanoittaman Äänisen aallot -kappaleen taustahistorian jatkosodan vuosilta, niin elävästi, että suomalaisen valssin merkitys vaikeana aikana tuli hyvin esille. 


Konserttisalissa kaikuvat ihanat iskelmät ja laulelmat, kotimainen kupletti ja ranskalainen chanson, oopperan ja operetin helmet Seppo Hovin soittaessa pianoa tai harmonikkaa. Kaunisääninen Angelika Klas ja tango-prinssinäkin tunnettu Hannu Lehtonen lauloivat tangon, operetin, jazzin ja ikivihreiden tunnetuimpia sävelmiä. Aika ajoin Hannu Lehtosen soittama saksofoni toi lisää syvyyttä ja tunnelmaa konserttiin. Seppo Hovi kertoi Hannu Lehtosen olleen toinen suomalainen muusikko, joka on tehnyt saksofoninsoiton diplomityön Sibelius-Akatemiassa ja lisäksi täydentänyt opintojaan useilla mestarikursseilla sekä kotimaassa että ulkomailla. Hänen taitava soolosoittona toi hienosti esille saksofonin monet ulottuvuudet. Oli ilo kuunnella mahtavan lauluäänen ja soiton vuorottelua.

Hieman yli kaksi tuntia kestävän konsertin musiikkikappaleet ja taustatarinat olivat taitavasti koottu tunnelmalliseksi kokonaisuudeksi. Konsertissa esitetyistä kappaleista innokkaimmat taputukset sai Hopeinen kuu, joka taisi olla monen yleisössä olevan suosikki. Seppo Hovin tarinat musiikkikappaleiden taustoista olivat minusta yksi kiinnosta osa konsertista. Tässä konsertissa päästiin 60-luvun loppupuolelle saakka ja hieman ehdittiin viitata myös 70-luvun alussa tuleviin artisteihin ja heidän mukanaan tuomiin uusiin aaltoihin. Toivotaan Seppo Hovilta uusia tarinoita ja hänen kokoamaa uutta konserttia seuraavista vuosikymmenistä. 

M. Englund