Kesäkuun alussa (5.6-8.6.2023) lähdimme neljäpäiväiselle Viron kiertomatkalle. Matkan parhaita anteja olivat virolaisen oppaamme värikkäät kertomukset Viron historiasta, mahtava yli kolmesataa metriä pitkä Viron kansallismuseo Tartossa, kaunis hiekkaranta Narvassa sekä Tarton Vanhankaupungin taustalla kohoava kukkula, Toomemägi. Oli hienoa nähdä myös Eliel Saarisen alun perin suunnittelema Paavalin kirkko kauniisti restauroituna.
Matkamme alkoi Tapiolasta Hotelli Gardenin edestä. Ajoimme bussilla Länsisatamaan. Mystar-laivassa meitä odotti runsas buffet-aamiaispöytä herkkuineen. Laivan saapuessa Tallinnan satamaan siirryimme takaisin tuttuun bussiin, jossa mukaamme matkalle liittyi myös virolainen opas.
Tallinnasta matka jatkui suoraan Rakvereen, jossa söimme lounaan Berliini Trahter Rakveressä.Lounaan jälkeen jatkoimme kohti Narvaa. Opas kertoi matkalla Viron historista ja Viron merenratakaupungeista, jotka tunnettiin jo 1800- ja 1900- luvuilla laajalti sivistyneistön arvostamina kylpyläkaupunkeina.
Pysähdyimme matkalla Sinimäen taistelupaikalla, jossa sijaitsi myös pieni museo. Sinimäen taistelu oli toisessa maailmansodassa Saksan ja Neuvostiiliton joukkojen välinen taistelu Sinimäkien kukkuloista Virossa. Puolustajista noin kolmasosa oli virolaisia. Narvan alueen sotatoiminta on yksi Viron historian käännekohtia. Neuvostojoukkojen viimeinen hyökkäys pysäytettiin elokuussa 1944.
Paljon kysymyksiä ja tunteita herättäneen sotamuseon esineistön tutkimisen jälkeen, lähdimme kohti hotelliamme.
Yövyimme Merensuu Spa hotellissa, joka sijaitsi keskellä mäntymetsää meren rannalla noin kilometrin päässä Narva-Jõesuun keskustasta.
Ylellisen allasosaston lisäksi hotellin parhaita anteja olivat Viron pisin hiekkaranta, joka sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä hotellista. Iltakävelyllä aurinko heijastui upeasti meren pinnalta. Lämmin, mutta raikas tuuli puhalsi mereltä päin saaden aikaan voimakkaan aallokon, joka siirteli rantahiekkaa edes takaisin innostaen meitä joitakin kahlaamaan. Vesi oli kuitenkin vielä sen verran viileää, että allasosasto houkutteli Takselaisia uimareita enemmän kuin meri. Narva-Jõesuu tunnetaankin hiekkarannoistaan, mäntymetsistään ja kylpylöistään.
Aamiaisen jälkeen tutustuimme oppaan johdolla Narvaan ja Narvanjoen rannalla sijaitsevaan Narvan keskiaikaiseen linnoitukseen. Lähes kaikki Narvassa ennen toista maailmansotaa sijainneet rakennukset olivat vaurioituneet pahasti tai tuhoutuneet kokonaan vuoden 1944 Narvan taistelussa. Sodan jälkeen kaupunkia ei ryhdytty entisöimään, vaan käytännössä rakennettiin kokonaan uusi kaupunki. Vain muutama vanha rakennus on tallella nykyään, kuten esimerkiksi linnoitukset ja kaupungintalo. Oppaamme kertoman mukaan, Narva on nykyjään Viron venäläistynein kaupunki, sillä yli 90 prosenttia sen väestöstä koostuu vironvenäläisistä.
Narvan linnoituksen korjaukset olivat meidän vierailun aikana meneillään, joten pääsimme vain linnan pihalle ja kiipeämään ulkoportaita pitkin linnoituksen muurille. Muurilta näkyi pitkälle Narvajoelle. Hermannin linnaa vastapäätä Narvajoen venäjänpuoleiselle rannalle sijaitsee Venäjän suurruhtinaan 1400-luvulla rakennuttama Ivangorogin (Iivananlinnan) linnoitus.
Narvan linnan, joka tunnetaan myös Hermannin linnana, perustivat tanskalaiset vuonna 1256. Ensimmäinen kivirakenteinen linna valmistui 1300 luvun alussa. Narvan linna rakennettiin uudelleen neuvostoaikana, eikä se ole riittävästi alkuperäisen linnan kaltainen, joten sitä ei ole hyväksytty Unescon maailmanperintökohteiden listalle.
Linnan ulkopuolella solisi suihkulähde. Sisäpihalla oli mukavan lämmintä istua ja levähtää ennen seuraavaa kohdettamme. Narvasta meidän matka jatkui Peipsijärven rantoja pitkin kohti Tartoa. Matkalla pysähdyimme ja söimme lounaan Mõisa Talli Pubissa, ravintolaksi muutetussa vanhassa kauniissa kivirakenteisessa tallissa, joka oli yksi Alatskiven kartanon monista säilyneistä ja kunnostetuista rakennuksista.
Lounaan jälkeen tutustuimme läheiseen Alatskiven kartanoon, joka sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Tartosta. Kartano on osa Pepsijärven viertä kulkevaa Sipulitietä. Alatskiven kartanon linna on jo mainittu 1600-luvun asiakirjoissa, kun Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf antoi sen sihteerilleen. Sen jälkeen linna vaihtoi omistajaansa useamman kerran, kunnes päätyi Nockelnin sukuun. Linna rakennettiin kokonaan uudelleen vuosina 1876-1885 Skotlannin Balmoralin linnan tyyliin. Paroni Nockeln kävi tutustumassa Balmoralin Kesäpalatsiin, jonka pohjalta hän suunnitteli itselleen nykyisen kartanon.
Linnan ensimmäisessä kerroksessa oli kuvasarjoja, jotka kertoivat linnan restauroimisprosessista ja kuvia linnasta sekä linnassa asuneista henkilöistä. Linnan kellarikerroksessa esiteltiin palvelusväen elämää hauskojen vahanukkien muodossa. Kävimme myös keramiikkatyöpajassa, jossa paikallinen keraamikko esitteli omia töitään sekä työpajan toimintaa.
Linnan pihalta pääsi portaita alas laskeutumalla puistossa sijaitsevan lummelammen rannalle. Puiston lehtometsä oli vanhaa puustoa ja siellä lauloi Kultarinta monien muiden laululintujen rinnalla.
Matkamme jatkui Tartoon, Dorpat hotellille, jossa yövyimme. Hotelli sijaitsi Emajoen varrella lähellä Tarton vanhaa kaupunkia. Päivän ajomatkan jälkeen oli mukava jaloitella joen vartta kävellen. Osa meistä kävi lenkillä joen toisella puolen ylittäen sillan, osa kävi tutustumassa etukäteen vanhan kaupungin ympäristöön. Näkymät hotellilta Emajoelle ja vanhaan kaupunkiin olivat hienot erityisesti joen ylittävän sillan ja puiden heijastukset joen pinnalta.
Kolmas matkapäivä alkoi monipuolisella aamiaisella hotellin ravintolassa, jonka jälkeen lähdimme Viron kansallismuseoon, Eesti Rahva Muuseum www.erm.ee/fi. Viron nykyisen kansallismuseon rakentamisesta tehtiin päätös vuonna 2003. Kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu päättyi vuonna 2006, ja sen voitti ehdotus, jonka nimenä oli Muistojen kenttä. Kansallismuseo rakennettiin Raadin kartanon maille entisen lentokentän kiitotielle. Rakennuksen pituus on 356 metriä ja se ylittää Raadi järven 43 metriä pitkällä sillalla. Museon avajaiset pidettiin vuonna 2016.
Tutustuimme museon kahteen laajaan perusnäyttelyyn. Suurin osa näyttelyn alasta on omistettu näyttelylle nimeltä Kohtaamisia. Näyttely esittelee Viron kulttuurihistoriaa ja jokapäiväistä elämää nykyisyydestä jääkauteen.
Toiseksi suurin pysyvä näyttely, johon tutustuimme, oli nimeltään Uralin kaiku. Näyttelyssä saimme tietoa erilaisten suomalais-ugrilaisten kansojen elämästä sekä maapallon pohjoisosien asuttamisesta.. Oli mielenkiintoista nähdä suurissa valokartoissa nykyisen Euroopan alueella miten kansat olivat vaeltaneet kohti pohjoista. Oli hauskaa myös verrata tuttuja sanoja eri kansojen kielillä. Näyttelyssä kuljetettiin läpi neljän vuodenajan esitellen viron sukulaiskansoihin kuuluvia ihmisiä.
Meidän oppaamme esitteli aluksi museorakennuksen rakentamisvaihetta ja aluetta mihin rakennus on pystytetty.
Museorakennuksen esittelyn jälkeen lähdimme kiertämään näyttelyalueita. Suurimman vaikutuksen minuun teki tilojen suuruus ja niiden monipuolinen arkkitehtuuri. Tilojen seinillä oli paljon museon näyttelyihin liittyviä taideteoksia piirroksina, seinä elementteinä ja erilaisina valopintoina.
Oli hauskaa kuunnella oppaamme värikästä kertomaa sukulaiskansoista. "Laulutaitoiset jäivät Suomenlahden eteläpuolelle ja uimataitoiset lähtivät lahden yli pohjoiseen.". Virossa yhdessä laulaminen tuokin suuria määriä ihmisiä erilaisiin tapahtumiin.
Kansallismuseon jälkeen kävimme Eliel Saarisen suunnittelemassa Paavalin kirkossa, joka on ainut jugendtyylinen kirkko Virossa. Kirkko valmistui vihittäväksi vuonna 1917. Saarinen aloitti kirkon suunnittelun samoihin aikoihin, kun hänen suunnittelemaa Helsingin rautatieasemaa rakennettiin. Kirkko vaurioitui pahasti toisen maailmansodan aikana.
Kirkko korjausta varten järjestettiin kutsukilpailu, jonka voittivat Kari Järvisen, Merja Niemisen ja Markku Norsin ehdotus vuonna 2006. Kirkosta oli hyvin vähän piirustuksia jäljellä, joten yhtenä mallina käytettiin Eliel Saarisen vuonna 1911 kirkon ulkopuolelta tekemää piirustusta, näkymää kirkon edestä. Restaurointityö valmistui vuonna 2015, jolloin se vihittiin uudelleen käyttöön.
Alkuperäiseen kirkkoon oli tilattu sen valmistumisen jälkeen virolaiselta kuvanveistäjältä jättikokoinen marmoriveistos. Eliel Saarisen suunnitelman mukaan valo tuli alttarin takana olevista ikkunoista valaisten patsaan epäedullisesti, joten ikkunat muurattiin aluksi umpeen. Kirkko muuttui samalla pimeämmäksi. Kirkko paloi pahasti, kun siihen osui palopommi vuonna 1944. Veistos mureni kuumuudessa. Restauroinnin yhteydessä ikkunat avattiin. Kirkkoon tilattiin myös uusi alttaritaulu.
 |
Kävimme lounaalla Püssirohukeldirissä. Püssirohukelder eli Ruutikellari on historiallinen rakennus, joka toimii nykyään olutravintolana. Nimi juontaa juurensa ravintolan sijainnista: se sijaitsee 1700-luvun ruutikellarissa. Matkalla lounaalle opas kertoi meille 1800-luvulla rakennetusta Enkelinsillasta, jonka nimi tulee alunperin Englantilaisesta sillasta. Toisessa suunnassa näkyy Pirunsilta, joka rakennettiin vuonna 1913 Romanvien hallitsijasuvun 300- vuotisjuhlan kunniaksi.
Lounaan jälkeen teimme vielä kävelykierroksen ja tutustuimme vanhan kaupungin rakennuksiin.
Ehkä kaunein paikka Tarton vierailumme aikana oli Toomemägi, vanhankaupungin taustalla kohoava kukkula, jonka laella on vanhan goottilaisen tuomiokirkon komeat rauniot.
Illaksi meille oli vielä järjestetty risteily Emajoella. Tuulinen, mutta kaunis ilma loi kesäisen tunnelman. Aurinkolaseja ja-hattuja tarvittiin risteilyveneen kannella.
Neljäntenä matkapäivänä lähdimme aamiaisen jälkeen Tartosta, jossa olimme viettäneet myös toisen yön, kohti Tallinnaa. Matkalla tutustuimme Suomen-poikien museoon Saadjärvellä.
Paikalliset oppaat kertoivat museon historiasta. Museossa tutustuttiin muun muassa Tarton maakunnan, toisen maailmansodan aikaisiin, taistelupaikkoihin. Museoon sisälle oli rakennettu myös sota-aikainen korsu.
Matkalla Tallinnaan söimme lounaan Põlsamaalal, Carl Schmidti majalla. Kauniita orvokkeja löytyi pihalta ja jälkiruuan koristeena.
Tallinnan satamassa hyvästelimme oppaamme ja siirryimme laivaan buffet-päivälliselle. Megastrar-laiva lähti Tallinnasta 16:30 ja saapui Helsinkiin 18:30, josta lähdimme bussilla kohti Tapiolaa.
Kiitos kaikille matkaseurasta ja matkanjohtajalle hienosta järjestelystä, sekä yhteishengen luomisesta matkan aikana.
M. E.