Taksen kevätkokouksen vieraana kansanedustaja Mia Laiho

Mia Laihoi

Kansanedustaja, Espoon kaupunginvaltuutettu, lääketieteen tohtori Mia Laiho saapui
vieraaksemme hyvin ajankohtaiseen aikaan, sote oli kaatunut ja Suomen hallitus eronnut. Mia on ollut vuoden kansanedustaja ja perustuslakivaliokunnan jäsen, joten hän on ollut mukana sote-uudistusta tekemässä.

Varsinkin maakuntalait vaativat paljon työtä. Mia kertoi, että uusmaalaisena kansanedustajan hän ei voinut pitää suunniteltuja maakuntia yhdenvertaisina. Monissa maakunnissa olisi ollut vain murto-osa Uudenmaan maakunnan 1,7 miljoonasta asukkaasta.

Mian mielestä sote-uudistusta tarvitaan. Se pitäisi vain tehdä suunnitelmallisesti useamman vaalikauden aikana tai sitten palastella sote useampaan osaan. Tällä hetkellä pitäisi katsoa eteenpäin ja keskittyä soten läpiviemiseen ilman maakuntamallia. Ei pidä lukkiutua liikaa joihinkin raameihin vaan laajemmilla hartioilla työstää uutta sotea.

Mian mielestä soten keskipisteenä pitäisi olla ihminen, ei hallintohimmeli. Hän piti hyvänähenkilökohtaista budjettia tai asiakasseteliä sairaalle tai vammaiselle ihmiselle, joka voisi hankkia tarvitsemansa palvelut haluamastaan paikastaan.

Vanhuspalveluissa kilpailutus on mennyt monessa kunnassa pieleen. Hinta vaikuttaa laatuun. Mian mielestä pitäisi ottaa käyttöön vanhusten palvelusetelit. Espoossa Mia on tehnyt yhdessä Kristiina Mustakallion kanssa valtuustoaloitteen palvelusetelillä saatavasta hoidosta vanhuksen tai sairaan toivomasta paikasta.

Vanhuspalveluissa toimintatapaa pitäisi muuttaa siten, että asiakkaitten näkemykset pitää ottaa huomioon. Ihmisen pitää saada lääketieteellisesti oikeaa hoitoa oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Mia totesi, että tämä sote-malli kaatui poliittisiin erimielisyyksiin, ei perustuslakiin. Sote kuitenkin tarvitaan. EK

Helsingin keskustakirjasto Oodi

Maaliskuu 5.-12.2019

Helsingin uuteen, upeaan keskustakirjasto Oodiin olimme onnistuneet saamaan useampia opastettuja vierailuaikoja. Saavutus sinällään, sillä Oodi on ollut todella suosittu kohde. Oodin huikeasta suosiosta kertoo, että vierailujemme aikaan maaliskuulla Oodi oli ollut auki vain kolmisen kuukautta ja siellä oli käynyt jo reilut 800.000 henkilöä. Melkoisen paljon väkeä oli näinäkin päivinä; kaiken ikäisiä, vauvoista ja päiväkotilapsista meihin eläkeläisiin ja huomattavan paljon koululaisia sekä nuoria aikuisia, myös turisteja.

Oodin sijainti Helsingin sydämessä, Kansalaistorin laidalla, on erittäin onnistunut. Jo Oodia lähestyessä Kansalaistorin suunnalta, on näky hyvin vaikuttava ja tulija on valmiiksi tietoinen, että nyt ollaan kokemassa jotain ennen näkemätöntä. Julkisivu on todella upea lasiseinineen ja kuusilaudalla vuorattuine, kaarevine lippakatoksineen.

Tapasimme oppaamme katutason kerroksen aulassa, josta hän ohjasi meidät viihtyisään Maijasaliin. Tämä on yksi Oodin monista muunneltavista tiloista ns monitoimisali.

Mukavilla istuimilla saimme kuulla runsaasti yleistietoa Oodista. Kaksipäiväisten avajaisjuhlallisuuksien aikana vierailijoita oli jo 55000 eikä kiinnostus ole siitä juurikaan laimentunut. Vieralijoita on ollut keskimäärin 9000/päivä.

Oodin on suunnitellut suomalainen Ala-arkkitehtitoimisto, joka voitti vuonna 2013 julkistetun kansainvälisen arkkitehtikilpailun. Ehdotuksia oli kaikkiaan 544. Rakentaminen alkoi vuoden 2015 jälkipuoliskolla ja rakennus avattiin yleisölle 5. joulukuuta 2019.

Oodissa on kolme kerrosta, joilla jokaisella on erilaiset luonteet ja käyttötarkoitukset. Liukuportaiden ja hissien lisäksi kerroksia yhdistää katutasosta ylimpään kerrokseen saakka tyylikäs kierreportaikko, jonka seinämiin on toteutettu kuvataiteilija Otto Karvosen vaikuttava sanakollaasi Omistuskirjoitus (2018).

Esittelykierroksella selvisi lähemmin eri kerrosten tarkoitukset.

Ensimmäisen kerroksen tila muuntuu moneen ja on tarkoitettu kansalaisten kohtaamispaikaksi. Tässä kerroksessa sijaitsevat sisäänkäynnit, avarat aulatilat, kirjojen palautuspiste, kahvio-ravintola, näyttelytila, monitoimisali, leikkipuisto Loru, elokuvasali Kino Regina, Helsinki-info sekä EU@Oodi, joka pitää kansalaiset ajan tasalla EU:n ajankohtaisista asioista.

Toisen kerroksen ns kaupunkiverstaalla, meille osoitettiin, että Oodi on paitsi kulttuurinkuluttamisen myös valmistamisen paikka. Täällä voi käyttää ompelukonetta, saumuria, tehdä yhtä hyvin musiikkia kuin koruja ja grafiikkaa. Asiakkaat voivat käyttää esimerkiksi laserleikkuria, 3D- ja lasertulostimia sekä UV-tulostinta. Henkilökunta auttaa alkuun, ja erilaisia koulutuksiakin järjestetään. UV-tulostimella voi tulostaa töitä vaikkapa puupinnalle, ja laserleikkurilla leikata erilaisia materiaaleja. 3D-jyrsimellä on mahdollista työstää metallia. Kerroksessa on myös huomattava määrä studioita, ryhmätyötiloja, pelitilat, oppimistiloja, tietokoneita, lukusali sekä opetuskeittiö.

Kolmas kerros on omistettu kirjoille, ollen varsinainen ”Kirjataivas”. Täällä on noin 22000 lastenkirjaa, 27000 tietokirjaa, 50000 kaunokirjallista teosta, 150 eri aikakauslehteä, 48 eri sanomalehteä ym. Lisäksi täällä on Lasten maailma satuhuoneineen sekä kahvila.

Tila on hyvin avara ja valoisa suurine lasiseinineen ja pilvimäisine kattoineen. 

Tilaan on sijoitettu istuskeluportaita, runsaasti sohvia ja erilaisia mukavia istuimia sekä eläviä puita. Tänne on tuotu myös seitsemän uniikkia taidemattoa elävöittämään tiloja ja ehkä myös akustiikan vuoksi.

Kansalaisparvekkeella voi kesäkaudella ihailla Töölönlahden puistoa ja arvorakennuksia. Ihailimme erikoisesti maisemaa Eduskuntataloon, joka pääsee nyt todella oikeuksiin Oodin valtavista ikkunoista! Ja kun kiipesimme ns kirjaportaita huipulle, kerroksen lasikulmaan, sieltä löysimme sen: kaupungin parhaan selfie-paikan! MN

Minna Canth: Tietokirjailija Minna Maijala, 28.2.

Minna Maijala

Torstaivieraanamme oli tietokirjailija, kirjallisuushistorioitsija Minna Maijala, joka on tehnyt Minna Canthista väitöskirjan ja vuonna 2014 elämäkerran Herkkä, hellä, hehkuvainen: Minna Canth.
Canth oli aikansa merkittävimpiä kirjailijoita, lehtinainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hänen syntymästään on tänä vuonna 175 vuotta.

Maijala kävi läpi Minna Canthin lapsuutta, opettajaseminaarikautta Jyväkylässä, päätymistä lehtori Ferdinand Canthin puolisoksi ja suurperheen äidiksi, paluuta leskeksi jäätyään seitsemättä lasta odottavana yksinhuoltajana Kuopioon, kauppiaaksi ryhtymistä ja lapsen syntymästä lähtien oirehtinutta hermoheikkoutta.

Minna Maijala on kirjeitä ja muita aikalaislähteitä käyttäen selvittänyt, millainen Canth oli henkilönä ja kirjailijana.

Canthista oli tehty aikaisemmin useita elämäkertoja, joista ensimmäinen ja vaikutusvaltaisin on ollut aikalaisen Lucina Hagmanin kaksiosainen teos. Hän loi kuvan naisasialiikkeen esitaistelijasta ja oman avioliittonsa uhrista.

Maijalan mukaan yksipuolinen kuva on vaikuttanut Canthin teosten tulkintaan. Hän epäilee käsitystä, että Canthien avioliitto olisi ollut onneton. On väitetty, että Minna Canth vapautui vasta miehensä kuoltua ja tuli julkisuuden sankariksi naisliikkeelle. Maijalan mukaan se perustuu varhaisten naiselämäkertojen tekijöiden tapaan hakea mallinsa kehitysromaaneista, joissa tarina edistyy kohtaamalla koettelemuksia ja vastuksia, ja sankariksi tullaan selviytymisen kautta. ”2000-luvulla ei enää uskota tällaisiin tarinoihin, tai ainakaan minä en jaksa uskoa.”

Täysin katveeseen on Maijalan mielestä jäänyt kirjailija, joka hänelle itselleen on se kaikkein rakkain Minna Canth. ”Hän oli uskomattoman laaja-alainen, lukenut ja kaunokirjallisesti kunnianhimoinen.”
Häntä kuitenkin väheksyttiin, koska hän ei muka naisena olisi voinut ymmärtää esimerkiksi Tolstoita ja Dostojevskia.

Maijala sanoo, että monien tutkimuksien mukaan Canth ymmärsi kaiken. ”Ne nuoret miehet, joita kirjallisuustutkimus nostaa, kuten Juhani Aho ja hänen toverinsa, he tulivat Kuopioon Kanttilan salonkiin kuulemaan, mikä on uutta. Minna Canth oli todella pätevä ja aikalaistensa kunnioittama kirjailija, täysin tasaveroisena näissä asioissa.”

Arvostus näkyy myös siinä, että nuorempaa polvea edustanut Eino Leino kirjoitti: ”Minna  Canth oli realistisin henki meidän kansallisen realismimme aikakaudessa: lujin, kovin, kouraantuntuvin ja asiallisin järki kenties koko suomenkielisessä kirjallisuudessa. Tekisi miltei mieli sanoa: miehekkäin.”

Maijala huomauttaa, että toisaalta meillä on Lucina Hagmanin kuva yhden asian naisesta, jolle naisasia oli kaikessa aina tärkein, toisaalta kirjailija, josta sana- ja kielikeskeisenä tunnettu Eino Leino kirjoittaa tuolla tavalla. ”Jostain noiden kahden ääripään väliltä löytyy varmaan totuus.” ET

The Sound of Music, Lahti, pe 22.2.

Topi Eskolainen, Eedit Taipale, Jessica Lajunen, Aini Ryymin,
 Anni Kajos, Petari Puska, Roosa Lehtinen, Ella Koski.
 Kuva: Johannes Wilenius

Pakkanen nipisteli poskia ja kengät lipsuivat jäisellä kadulla, ennen kuin pääsimme lämpimään bussiin ja teatteriretkemme Lahteen alkoi. Perillä nautimme alkajaisiksi sujuvasti hoidetun ja maittavan lounaan  Seurahuoneen Trattoriassa.

Lahden kaupunginteatterin tarjoama Broadway-klassikko The Sound of Music oli elokuvana meille kaikille kovin tuttu. Tosielämään löyhästi perustuva, Richard Rogersin säveltämä musikaali kertoo leskiupseeri Georg von Trappin seitsenlapsisen perheen elämästä Itävallassa toisen maailmansodan pyörteissä 1930-luvun lopulla.

Hieman ennalta oli epäilystä, olisiko musikaalin pääosassa esiintyvä Lahden Maria elokuvan Julie Andrewsin tasoa. Pettyä ei tarvinnut, sillä Mariaa esittävä Anni Kajos on todella hyvä laulaja. Muitakin kelpo solisteja oli lavalla useita, lapsikatras oli hurmaava ja pienin, Gretliä esittävä Leea Mäki aivan verraton. Musikaalin lavasteet olivat nekin upeat. Onneksi tarina oli säilytetty alkuperäisenä, modernisoimatta. ”Eikö ollutkin suloinen”, kysyi retkemme vetäjä Leena bussiin päästyämme. Oli, ehdottomasti. ET

Hätäensiapu: Roger Storås, to 14.2.

Miten henkeä uhkaavassa tilanteessa tulee toimia, siitä kertoi meille torstaivieraamme Roger Storås, joka viime vuonna jättäytyi senioriksi Suomen Johanniittain apu -yhdistyksen toiminnanjohtajan paikalta. Yhä hän kuitenkin ajaa ambulanssia ja antaa ensiapukoulutusta.

Johanniittain Ritarikunta on maailman vanhin avustusjärjestö. Se perustettiin vuonna 1099 Jerusalemissa. Johanniitat harjoittavat sairaanhoito- ja hyväntekeväisyystyötä.

Johanniittoja on nykyisin 152 maassa noin 40 miljoonaa. Ritarikunnan suomalainen haara perustettiin vuonna 1949 ja avustustoiminta alkoi 1996. Ritarikunnan tunnus on valkoinen kahdeksansakarainen risti.

Roger Storås oli puristanut meille kolmen tunnin kurssista tunnin pikakurssin. Hätäensiavun tarpeen voi kohdata missä ja milloin vain ja silloin pitää auttaa. Pienin, mitä voi tehdä, on soittaa 112: een.

Meille kerrottiin, kuinka tunnistetaan hälyttävät merkit, kuinka ja miten nopeasti pitää hälyttää apua, kuinka autetaan ja suojataan potilasta ja kuinka tärkeää (ja helppoa) olisi oppia käyttämään defibrillaattoria eli sydäniskuria, joita on nykyisin sijoitettu moniin julkisiin tiloihin.

Kaikkein tärkein hätätilanteessa on aika, pitää reagoida nopeasti, Storås tähdensi. Jos kyseessä on sydänpysähdys, aivotoiminta katoaa 10 minuutissa, mutta ensiavulla voi potilaalle antaa lisäaikaa siihen saakka kun ensihoitoyksikkö ehtii paikalle. Peruselvytys pitäisi aloittaa 1-2 minuutissa.

Ensiapukursseja muinoin käyneillekin Storåsin ohjeissa oli uutta: hengittämätöntä potilasta elvyttävää ei enää kehoteta puhaltamaan, vaan pelkästään painelemaan. Potilaan reagointia ei enää suositella tekemään läpsyttämällä vaan kipuärsykkeellä, esimerkiksi nipistämällä.

Aivoinfarktipotilaan hoitoon saamisessa on todella kiire. Sellaista epäillessä yksi hyvä keino on kehottaa potilasta nostamaan molemmat kädet suorana eteen ilmaan. Jos toinen käsi ei tottele, on heti soitettava apua.

Roger Storås toivoo, että kaikilla olisi puhelimessa sovellus 112 Suomi, joka ilmaisee hätäkeskukselle soittajan olinpaikan. ET

Linkit:

KURSSIN OHEISMATERIAALI
JOHANNITTAIN APU RY
JOHANNITTAIN HISTORIAA

Oopperatalo ja ravintola Löyly, 29.1.

Tiesittekö, että Suomen kansallisoopperan orkesterimonttu toimii kuin hissi ja orkesteri soittaa ylemmällä tasolla esimerkiksi Mozartia ja alempana Wagneria, tai että parven valkoisessa kaaressa palaa punainen valo ohjaamassa tanssijoita pysymään ruodussa.

Suuren määrän tietoa saimme vierailullamme oopperan kulissien taakse. Kahdessa ryhmässä tutustuimme oivien oppaiden johdolla oopperan ja baletin arkeen.

Neljännesvuosisadan toimineessa oopperatalossa on tilaa neljän hehtaarin verran. Vakinaista henkilökuntaa on noin 550. Talo on Suomen suurin kulttuurialan työllistäjä ja siellä työskentelee huippuammattilaisia yli sadalla eri tehtävänimikkeellä. On maskeeraajia, kampaajia, ompelijoita, suutareita, puuseppiä, metallimiehiä, näyttämötyöntekijöitä, muusikoita, laulajia ja lisäksi  melkoinen määrä vierailijoita joka näytöksessä.

Istuimme hetken 1. parvella kuuntelemassa opasta ja saimme seurata näyttämön valmisteluja illan esitykseen. Sen jälkeen pääsimme silmäilemään ompelimon työtä ja kurkkaamaan mm. hattulaan, lavastamoon ja puutyöpajaan.

Talon käytävien  varret ovat täynnä rekvisiittaa, esimerkiksi siellä roikkuu hengareissa valtava määrä erilaisia esiintymisasuja, joista osa on ihmetyttäviä, kuten nahkaiselta näyttävä takki, joka kuitenkin on sappisaippualla käsitelty ja värjätty kevyt  fleecetakki.  

Oopperatalolta kuljettajamme sompaili bussimme lumen ahtauttamilla kaduilla Hernesaareen ravintola Löylyyn. Sää ei ehkä ollut antoisin, koska ravintolasta avautuva hieno näköala oli lumisateen verhoama.

Löylyn nuori henkilökunta yllätti meidät päästämällä tutustumaan talon kolmeen saunaan. Esittelijänä oli entinen palomies, joka nykyisin sytyttelee tulta eli lämmittää kyseiset saunat.

Koko talosta on tullut tavattoman suosittu, kuukaudessa saunojia on noin 10 000 ja ravintola menestyy niin hyvin, että laajennusta jo suunnitellaan.  ET

<Retken kuva-albumi>

Vaalien lähestyessä: Unto Hämäläinen 17.1.

Salin täyteen väkeä keräsi torstaivieraamme, vaalitulosta pohdiskellut politiikan konkaritoimittaja Unto Hämäläinen. Hän kertoi seuranneensa toimittajana yhdeksät eduskuntavaalit, ensimmäiset vuonna 1983. Tuosta lähtien päähallituspuolue on aina hävinnyt vaalit, paitsi vuonna 2003 jolloin Paavo Lipposen johtama Sdp voitti kaksi paikkaa. Lipponen tosin menetti pääministeripaikkansa, koska keskusta voitti vielä enemmän. Pääoppositio taas on voittanut kaikki vaalit lukuun ottamatta vuotta 2011, jolloin perussuomalaiset saivat jytkynsä.

Hämäläinen oli laskenut tilaisuuttamme varten keskiarvoja kolmen suurimman puolueen menestyksestä gallupeissa, ja ne ovat olleet hyvin samansuuntaisia viime maaliskuusta alkaen: Sdp on jähmettynyt ykköspaikalle, kokoomus kakkospaikalle ja keskusta kolmanneksi mutta selvästi toisia alhaisemmalla tasolla.

Keskustan vaalivalmiuteen vaikuttaa Hämäläisen mukaan tapahtumassa oleva suuri sukupolvenvaihdos. Toistakymmentä näkyvää edustajaa on jäämässä pois. Moni keskustan äänestäjä miettii nyt, äänestääkö lainkaan. Yksi mielenkiintoinen kysymys on, mitä tekee Paavo Väyrynen. Keskustan Hämäläinen uskalsi arvioida olevan tuomittu jonkinnäköiseen tappioon.

Neljä vuotta oppositiossa ollut Sdp hamuaa hallitukseen ja pääministeripuolueeksi. Sen vaalivalmius on Hämäläisen mielestä kohtuullisen hyvä, muun muassa siksi, että ammattiyhdistysliike on voimallisesti mukana. Sdp:n kasvupotentiaali voi Hämäläisen mukaan tulla sen perinteisestä äänestäjäkunnasta, joka viime vaaleissa on äänestänyt perussuomalaisia.

Toinen suuri hallituspuolue on yleensä ollut häviäjä vaaleissa. Nyt Hämäläisen mielestä näyttää siltä, että kokoomus pärjää suhteellisen hyvin. Puolueella on kuitenkin muutama uhka, joista hän mainitsi kaksi. Jos Hjallis Harkimon ryhmittymälle tulee kannattajia, ne löytynevät kokoomuksen joukoista.

Merkittävämpi uhka on sote, jonka kohtalosta päätettäneen kuukautta ennen vaaleja. Kokoomuksessa on sen tiimoilta kahta ilmaa, eikä Hämäläinen usko sentyyppisen hajanaisuuden tuovan nostetta vaalien alla.

Kokoomus näyttää Hämäläisen mukaan lisäksi ripustavan kampanjansa Petteri Orpon ympärille. ”On suuri vaara, että yhteen henkilöön ripustautuminen voi kääntyä vastaan.”

Perussuomalaiset on vaalien jokeri. ”Se puolue, joka sai viime vaaleissa puoli miljoonaa ääntä, ei ole enää mukana. Näiden puolen miljoonan pitää äänestää Halla-ahon perussuomalaisia, Terhon sinisiä tai jotain muuta tai jättää äänestämättä. Kyseessä on iso potti, ja se viime kädessä ratkaisee nämä vaalit.”



Unto Hämäläisen kuulijoita

Eniten perussuomalaisia pelkää Hämäläisen arvion mukaan Sdp. Toinen uhka demareille on Pekka Haavisto. ”On huolestuttu ihan toisella tavalla vihreistä kuin Touko Aallon aikana.”

Sinisille Hämäläinen povaa hyvin harmaata tulevaisuutta.

Hämäläinen arvioi vaalituloksen olevan niin kimurainen, että hallitus voidaan muodostaa vain neljän puolueen pohjalta, kahden ison ja kahden pienen. ”Veikkaan vain yhdestä isosta ja yhdestä pienestä eli ne ovat Sdp ja Rkp. Muut ovat vielä arvoitus.” ET